SUNNUNTAI

AI SAATANA! Sattuu niskaan ja koskee maksaan. Perkele! Tarkotus oli eilen päästä stressistä eroon, mut se vaan lisäänty sen perkeleen Slayrobicin takia. Ois varmaan pitäny vähän miettiä mistä tulee se sana Slayrobic. Tietenkin se ”jumppa” oli Slayerin ja aerobicin yhdistelmäjumppaa. Ai helvetti, särkee joka paikkaa. Niskaa varsinkin, ei sen moshaamisen takia, vaan kun loppuhuipennuksen aikana yks äijä innostu liikaa, sen moshatessa sen tekarit lensi suoraan mun niskaan. Tottakai se oli joku wannabe gootti, joka oli viilannu ne kulmahampaat, niin koko kalusto jäi niskaan törröttämään. Nyt vielä pitäis jaksaa mennä töihin. Vittu! Ois vaan pitänyt lähteä ryyppäämään eilen.

Lähden ilman suurta kiirettä asemaa kohti. Radiota en halua kuunnella, koska sieltä ei mitään rakentavaa tulis kuitenkaan. Ajelen hissun kissun, ja koko perkeleen kupla paukkuu ja rämisee siihen malliin, et pelkään sen räjähtävän. Nopeesti lämä pohjaan ja töihin!

 

Pääsen asemalle, vihdoin ja viimein. Siellä on kuollutta, Matts on ainakin tosissaan vetänyt pultit, kun sitä ei näy. Jot sekoilee oman pöytänsä ääressä ja kiekuu puhelimessa, ilmeisesti Riitan kanssa.

-Höpö. Heheh, en mä sitä vetäny. Sä sen vedit ja tuntu hyvältä. Ei, höpö. Mä oon, säki oot! Joo!

 

Onko sen nyt pakko jaaritella paskaa työaikana.

-Jot! Lopeta se lässytys ja pistä puhelin kiinni!

 

Ei se kuule mitään, jatkaa vaan jaarittelemista.

-No, ei noin saa sanoa. Se olin minä! Sun oma nassikka!

 

Sun oma nassikka?! Mitä helvetin leikkejä ne oikeen leikkii? Tai, oikeastaan en halua tietää..

 

-JOT! NYT JUMALAUTA LAITAT SEN PUHELIMEN KIINNI! KUULETSÄ PERKELE!

 

Sit se käntyy mua kohti ja sulkee puhelimen. Se tuijottaa mua ja alkaa hymyilemään. Se venyttää suunpieliään kun hullu. Mitä vittua?! Sit se avautuu.

-Mä oon niin onnellinen! Riitta on mun ikioma mopo!

-Mopo? Väännätkö sitä kahvasta ja annat kaasua?

-Ei! On vaan niin hyvä olla!

 

Vai niin. Kauanko tätäkin vitun onnea saa todistaa. Ei tästä työnteosta taida tulla yhtään mitään. Pakko soittaa se Jack tänne asemalle. Toivottavasti se pääsee heti tänne. Väsyneeltä se kuulostaa vastatessaan.

-Halojaa.

-Jack. Horatsu tässä.

-Halojaa!

-Jack! HORATSU TÄSSÄ!

-No hei.

-Tuu asemalle heti! Käsitellään ne todisteet loppuun ja heitetään toi Simone kiven sisään.

-Mitä.. En mä taida. Nyt on sunnuntai.

- Sunnuntai? Kuules ny unikeko! Sä perkeleen kuplamuoviaivo herätät mut keskellä yötä, jonkun helvetin vasaran takia, ja nyt ku mä soitan sulle aamulla, niin sä et voi tulla kun on sunnuntai! Olkoot vaan! Tuu tänne heti!

 

En tiiä menikö perille, kun löin luurin korvaan. Jackin tuntien se kuitenkin tulee heti ja tuo pullakahvit mukanaan. Siihen on luotettava.

Päätän mennä keittämään kahvia ja napsautan telkkarin samalla päälle. Siellä tulee uutiset.

”..Jaakkolan-Vainiossa, siitä sitten nyöhemmin. Juuri saadun tiedon mukaan Rikospaikka-asiantuntijat on suurennuslasin alla. Haastateltavana on entinen Rikospaikka-asiantuntija Matts Stein. Matts kertoi olevan huolissaan Jaakkolan-Vainion oikeudenmukaisuuden toteutuksesta. Hän on esittänyt vallan siirtämistä kokonaan Petri W. Kauhun hallinnolla ja armeijalle. Tällöin Rikospaikka-asiantuntijoiden tarve loppuisi..”

Voi vitun Matts! Mitä se nyt on menny tekemään?! Ei helvetin kuustoista!  

 

Lähen saman tien kahvihuoneesta ja sopivasti Jack tallustaa sisään asemalle.  Se näyttää siltä, kun se ois heränny autonsa hansikaslokerosta. Valitellen se sanoo.

-Huomenta. Ai..

-No huomenta. Mites sä ny noin rähjäseltä näytät?

-Meni vähän myöhään inventaario.

-Mikä helvetin inventaario?

-Meinattiin N.D. Johanssonin kanssa, et pitää tehdä inventaario ruumishuoneella.

 

Inventaario ruumishuoneella. Kun Jackista on kyse, en halua ehkä tietää enempää.

-Inventaario? Mitä helvettiä te siellä ootte inventoinu?

-No, laitettiin aakkosjärjestykseen kaikki asiakkaat. Nimen tai sukupuolen mukaan…

-JACK! Älä kerro enempää! En halua tietää..

 

Pakko nyt hoitaa tärkeät asiat ensin alta pois, et pääsen hyvällä syyllä töistä pois. Ois aika heittää se Simone selliin ja pistää Pena takasin hoitamaan sitä sekunda-tavara-kauppaansa. Pitää jatkaa siitä mihin jäin eilen, ennenku Jack alko kylvettää nyrkkiään haaroissaan.

-Jack, onko se oikeesti nyt varmaa, et Simone on Justiina?

-On, yksi ja sama henkilö. Se varmistui dna-testillä jonka tein myös.

-Eli Justiina Jouninen on vain kuvitteellinen henkilö. Simone Langbörn on Pena Jounisen vaimo. Ja se on syyllinen Sonnyn ja Silo-Penan murhiin. Kai me voidaan se todistaa?

-Joo, voidaan. Jääpiikistä saadut sormenjäljet vahvistavat sen. Minä ajatt..

 

Jackin hölötykset loppuu seinään, kun mun puhelin alkaa taas huutaa.

-Horatsu puhelimessa.

-Valtakunnan esimies Petri W. Kauhun assistentti, Rikhard Järvinen hyvää päivää!

-No moi.. Mitä sä haluat?

-Me olemme juuri selvittämässä rikospaikka-asiantuntijoihin kohdistuvaa epäluottamusta. Olemme saaneet luotettavalta taholta todisteita, että te Horatsu Kaino olette vääristelleet todisteita ja että olette korruptoitunut koko johto. Pitääkö väitteet paikkansa?

-Mitäs helvettiä luulet? Ei tietenkään! Ja kerro miks jumalauta mä sellasen myöntäisin, jos se ois totta!?

-Siksi että Petri W. Kauhu on juuri allekirjoittamassa virallista tutkimusta rikospaikka-asiantuntijoista. Se käsitellään siten, että olet syytettynä useasta eri rikoksesta ja että rikospaikka-asiantuntijat lakkautetaan.

-Mitä?! Ei tossa nyt oo mitään perkeleen järkeä! Onko se pilluhullu tosissaan? Ette te voi lakkauttaa ainoota lakia ja järjestystä vaalivaa virastoa. Kuka valvoo lakia ja muita paskajuttuja?

-Kauhu on ottanut yksin vallan, hän on nimittänyt luotettavan henkilön puolustusministeriksi, joka vastaa armeijan kanssa laista ja järjestyksenvalvonnasta Jaakkolan-Vainiolla. Teille ylikomisario on luvassa oikeuskäsittelyitä ja joudut vankilaan. Onko asia ymmärretty?

-Tumppaa läpees horoperse!

 

Perkele! En sulje puhelinta, vaan heitän sen ikkunan läpi. Jack tuijottaa mua kuin neitsyt pornotähteä. Se taas haluaa kuulla, mistä helvetistä mä hermostuin.

-Jack! Se vitun Matts teki musta ilmotuksen ja ne runkkutulpat usko sitä! Meiän toiminta lopetettiin, joten kannattaa varmaan hipsii himaan.

-Mitä sä teet? Kuulin sen verran puhelusta, että sulla voi tulla tukalat paikat. Miten sä pärjäät?

-Älä nyt iso mies rupee vetistelemään! Ne saa mut oikeuden eteen mustassa pussissa ja varvaslaputettuna! Mee nyt, ettet sä vaan joudu kuseen mun takia..

-Okei, mut entäs Simone ja Pena?

-Mä keksin jotain. Nähdään joskus.

 

Jackin lähtiessä kiireellä mä yritän kelata, et mitä helvettiä mä teen. Pakko päästä himaan ja sit nollata tilanne, mut ensin se pariskunta pitää vapauttaa. Nappaan ison lätkäkassin kaapista ja tyhjään asekaapin sisällön siihen. Otan myös pampun matkaan ja suuntaan kohti Simonen kuulusteluhuonetta. Simone on ihmeissään ja nappaan sitä hihasta kiinni. Talutan sen Penan kuulusteluhuoneeseen ja työnnän sisään. Siellä Pena istuu suu auki ja saa seurakseen Simonen, joka sekin on suu auki. Annan Simonelle pampun ja heitän Penalle ysimillisen. Sanon molemmille ennen kun lähden.

-Hyvää jatkoa molemmille!

 

Simone jää tuijottamaan tyhmänä ja kiljuu.

-Miks sä annoit tolle pyssyn ja mulle pampun?!

-Sanotaan että tasa-arvon nimissä. Niin muuten Pena, toi sun akkas on Simone Langbörn oikeesti. Ei muuta ku sovintoa tekemään!

 

Lyön oven kiinni ja laitan sen vielä lapsilukkoon. Pena oli kyllä sen verran vittuuntuneen näkönen, että uskon sen pistävän Simonen kylmäks. Tai sit se paukuttaa koko lippaallisen omaan nuppiinsa. Joko tai, ihan sama. Nyt mun on pakko päästä vaan helvettiin täältä.

 

Juoksen portaat alas ja pääsen pihalle asemalta, vihdoin. Nyt pitää vaan suunnata kulku himaa kohti. Toivottavasti ne Kauhun armeijan tyypit ei tuu vastaan. Lähen kävelemään kohti autoani, kunnes kuulen oman kännykkäni äänen. Perkele, puhelin on yhtä sitkee kun entinen emäntä.  Heittää ikkunasta kadulle, niin silti se jaksaa huutaa. No, kai on pakko vastata.

-Haloo.. Jos siel on se Rikhard, niin voit tumpata läpees!

-Horatsu! Tääl on Sade. Missä sä oot?

-No moi, mä lähen nyt asemalta himaan päin.

-Mitä on oikeen tapahtunu? Kuulin uutisista, et sä oot etsintäkuulutettu.

-No se paksu poika flippas ja pisti mut kärsimään, kun loukkasin sen tunteita. Nyt ois aika lähtee maanpakoon tai jotain. Soita parin päivän päästä, mä yritän päästä piiloon. Nyt on vähä kiire.

-Ok, saatan tulla käymään sun luona myöhemmin,  jos oot paikalla. Moi!

 

Sade pisti puhelimen kiinni ja mä jatkoin matkaani autolle. Autolle päästessäni huomaan, et se on hakattu ihan paskaks. Nokkapelti on pystyssä ja siitä roikkuu joku lappu.

”Kannattaa varoa missä kuljet, kasvata silmät selkään kanu. Terv. Vihollisesi nro 1 Matts”

 

Voi helvetin tyhmä Matts, se on ”kamu”. On se yks sankari, saatana.

Revin paperin ja lähden jalkasin kotia kohti. Sen verran jyskyttää ajatus takaraivossa Kauhun armeijasta, et juoksen koko matkan. En ois vaan ikinä ajatellu, et juoksisin töistä kotiin.

200 metrin juoksumatka on lyhyt, mut ottaa se aika koville. Pääsen kotiovelle ja avaan varovasti jätesäkeistä tehdyn oveni nurkasta, ettei se vaan repeä. Liimaan reunan takasin kiinni ja raahaudun sohvalle. Otti juoksu niin koville, et melkeen yskin oikeen keuhkoni pihalle.

Tunnin verran hengittelen sohvalla ja yritän palautua juoksustani, napsautan telkkarin päälle ja otan tukevan ystävän viereeni. Kaksripaisen viskipullon. Selaan hetken kanavia ja huomaan et Jaakkola-tv:llä alkaa just uus viihdeohjelma, ”Shokkikokki”. Mitähän helvettiä siinä tehdään.

 

”Tervetuloa katsojat, Shokkikokin pariin. Säännöt ovat yksinkertaiset: 1: kilpailijamme valitsee yhden numeron 1-10 väliltä, sekä yhden kirjaimen. 2: numero kertoo mitä ruokaa kokkimme tekee ja kirjain kertoo mitä vaikeutusta ruoanlaittoon tulee. Ensimmäinen kilpailijamme on Vainion vattula –ravintolasta ”kulinaristi jeesus”, Untamo Tuominen!

Nyt on Untamolla jännät paikat. Untamo, minkä numeron ja kirjaimen valitset?

-Valitsen numeron 9 ja kirjaimen C.

9-C on Untamon valinta. Ja katsotaan mitä se tarkoittaa. Untamon tehtävänä on tehdä neljälle hengelle gulassia. Ja vaikeutuksena Untamo saa tärskyn etälamauttimesta! Onnea Untamo ja hyvää onnea!”

 

Hyvä ohjelma. Voi olla, et Untamon gulassin lisäks, sen pallit kärähtää. Kaikkea paskaa ne tv-tyypit kans keksii.

Siinä ku lojun sohvalla, kuulen kun kadulla porukka potkii ikkunoita paskaks ja helvetinmoinen ammunta kuuluu jostain kauempaa. Siel taitaa olla pienet mielenosotukset tai sit ryöstöfestarit, kun poliiseja ei oo enää olemassa. Perkeleen Kauhu, toivottavasti sillä ois näyttelijäajoilta joku piilevä penis-lepra. Ehkä se pudottais sen maan tasalle.  Kelailen ja selailen kanavia siihen malliin, et näppäimet tippuu kohta kaukosäätimestä. Joka kanavalta tulee joku Kauhun puhe, muuta ei näytetä shokkikokin lisäks. Kai tota jullia vois ny kuunnella hetken, jos vaikka se peruis puheensa. Ja pääsis vähän jyvälle, että missä koko maassa mennään.

 

”Hyvät kansalaiset! Tänään me vapauduimme poliisisorron alta. Rikospaikka-asiantuntijat ovat vihdoin laitettu vastuuseen väärennetyistä todisteista ja korruptiosta. Tänään astumme rauhan aikakauteen ja siihen emme tarvitse lain mukaan toimivaa toimielintä. Minä nimittäin olen tämän maan ainoa ”oikea ELIN”!”

 

Voihan visva! Toi ukko saa mut hulluks! Kävelen suutuspäissäni keittiöön ja kun niin elottoman paljon vituttaa, niin tuikkaan kaukosäätimen tehosekottimeen ja napsautan sen päälle.

-PYSY SIELLÄ!

 

Meni taas aika pahasti hermot palasiks, samoin kaukosäädin. Näyttää koko keittiö siltä, kun joku kääpiö-robotti ois levinny lattialle. No, kai se kanavien vaihto onnistuu telkkarista käsin.  Pään jyskyttäessä nappaan kaksripasen viskipullon ja otan hömpsyn molempien Jaakkolan-Vainion niemimaan kautta. Terhakka napsu, meinaa taju mennä heti kun istun alas. Hörähtelen hetken sohvalla ja taivun ihme solmuun. Sammun lopulta siihen, pää polvien väliin jumittuneena. 

 

MAANANTAI (taas)

 

Ai perkele.. On niskat aivan helvetin kipeet. Nukuin sit samassa solmussa aina aamuun asti. Kurkkaan ikkunasta pihalle ja nään, kun tankit ajelee pitkin katua, ettiiköhän ne mua? Ei ne ainakaan löydä mua osotetietojen perusteella, koska virallisesti tässä kämpässä asuu Pedro Gambina Ollila. Sitä nimeä käytän aina kaikissa jutuissa, joista joudun maksaa enemmän kun tuopin verran.  Ite en omista mitään. Kaikki on Pedron omistuksessa. Ole!

Telkkari oli jääny ilmeisesti päälle, kun siellä on taas joku ekstra-uutislähetys. Kauhu se taas paasaa siinä ja mesoo kun halkastu harakka.

”Kansalaiset! Olen saanut teiltä kuulla, että teitä huolestuttaa yleinen järjestys ja turvallisuus. Turha huoli, haluan esitellä teille uuden puolustusministerin, Lordi Matts Stein!”

 

Just oon ottamassa aamuhömpsyä viskistä, heti kun kuulen Mattsin nimen, niin purasen koko kaulan poikki. Meni hyvä viski pilalle perkele! Siellä se paksumaija nyt on, niin kun maailman sankari.

”Kansalaiset, kiitos kaikille. Teitä on väärinkohdeltu ja se on väärin. Minä Matts Stein, pidän huolen, ettei vääriä todistuksia tehdä enää koskaan. Minulla on myös hyviä uutisia. Minä, löysin kolme vuotta sitten kadonneen tupakkatehtilijan Jacques Langbörnin tyttären Simonen. Hän on kunnossa ja tämän uuden aikakauden kunniaksi hänen velat ovat annettu anteeksi. Myös pelkoa aiheuttanut ”nappimurhaaja” on saatu kiinni. Minä henkilökohtaisesti pidätin Jaakkola-Marketin omistajan Pena Jounisen.

Olemme saaneet kuulla että mahdollisia vallankaappausyrityksiä on tekeillä, tiedämme että heitä johtaa Rikospaikka-asiantuntijoiden entinen ylikomisario Hora..”

 

VITTU! Menee hermot nyt niin lopullisesti, et nappaan koko telkkarin syliin kesken Mattsin syyttelyn ja nakkaan telkkarin seinään. PAM!

Koko paska vaan tussahtaa nurkkaan ja tietenkin syttyy tuleen. Ei ois pitäny jättää niitä pontikkapulloja just siihen kohtaan, vittu. Nyt on aika lähtee, mieluiten mahdollisimman nopeesti. Onneks on aseita lätkäkassillinen, niin ei tarvii ottaa turpaan keneltäkään matkalla.  

Juoksen ulos kämpästä ja ulko-ovella Sade tulee vastaan. Se sit tuli niinku meinaskin.

-Sade! Nyt mennään jonnekin, mun kämppä sytty tuleen.

-Miten?

-No Matts oli telkkarissa, niin mun telkku tappo ittensä. Aja nyt vaan.

 

Saden kaahatessa, katon kuinka savu nousee mun kämpästä. Onneks en omista mitään hyödyllistä, ja onneks sain aseet matkaan. Niille voi tulla vielä tarvetta. Viime maanantaina tuntu aika huonolta, nyt tuntuu niin vitun huonolta ettei henki kulje.

Saden kaahatessa läpi Jaakkolan-Vainion kuuluu radiosta seuraavaa:

”Tänään Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukiolla on voitonjuhlaparaati! Tervetuloa kuuntelemaan laulua , sekä kaikenlaista muuta ääniterapeuttista meteliä. Paikalla myös ylin valtionelin, Petri W. Kauhu. Sekä puolustusministeri Lordi Matts Stein. Tervetuoloa, liput maksaa neljäkymppiä henkilöltä.”

 

Tosi kivaa. Revitellään sen kusipään uroteoilla, vaikkei se paskiainen oo tehny muuta kun vetäny muovikassillisen rinkeleitä, saatana! Pakko sinne on kuitenkin mennä, vaikka naamioituneena, jos sais vaikka potkastua sitä Mattsia kasseille. Perkele, kun vituttaa! Meni duuni ja nyt meni huumorintaju!

Ajellaan vielä hetken aikaa ympäri kyliä. Paraatijuhla alkaa kello 18, joten tässä on pari tuntia aikaa tehdä jotain muuta. Ei vaan kamalan paljon tuu ideoita mieleen, kun koko paskamaan armeija haluaa repiä mut siivuiks. Muuten olisin menny keilaamaan.

-Sade? Et keksis mitään hyödyllistä tekemistä?

-Öö. En. Ajellaan nyt vaan jonnekin ja yritetään olla herättämättä huomiota.

 

Saden ajaessa keskustasta poispäin, mielenosottajalauma menee edessä. Me ei päästä niitten ohi ajamalla, joten Sade tööttää ja huutaa niille.

-Menkää vittuun edestä hipit, tai mä ajan päälle!

 

No joo. Ei tainnu auttaa. Eihän ne siirry, mut ne saartaa auton. Perkele. Kun asiat ei vois enää mennä hunommin, niin Jot ilmestyy joku saatanan jalkajousi kainalossa auton viereen. Tietenkin se on ottanu Riitan mukaan. Jotin lähestyessä autoa, mielenosottajat väistyy tieltä. Se on varmaan niitten joku messias. Avaan ikkunan, kun Jot lähestyy autoa.

-Jot! Mitä sä täällä teet? Ja ketä noi rätteihin pukeutuneet hipit on?

-Horotsu. Me olemme täällä osoittamassa mieltämme, Mattsia ja sitä isopippelistä diktaattoria kohtaan. Olemme sinun puolellasi.

-Ai, miks helvetissä nää sun kusiaiset saartaa meitä?

-Koska olitte röyhkeitä.. Mutta saatte mennä ohi. Minun on aika puolustaa maatamme lailla supersankarin.

-Aha, mikä sun sankarinimi on? Lentävä Hollantilainen ? Vedä sit vitunnahkaviitta päälles ja hyppää katolta! Päästä nyt meidät helvettiin täältä.

-Selvä, Horotsu. Mut ainut tie pois on Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukion halki. Matts on kierojen runkvistiyhdistyksen jäsenien kanssa vartioimassa muita teitä. Niin, ja Horotsu.. Onnea matkaan!

 

Vihdoin ja viimein päästään lähtemään. Hermostun Jotin ja Riitan näkemisestä niin helvetisti.

-Sade, vie mut helvetin kauas täältä. Mä en jaksa tätä paikkaa enää yhtään.

-Okei, mennään. Mut meidän pitää mennä Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukion läpi, keskusta ja sivutiet on kaikki miehitetty Mattsin kokoamista joukoista. Jot just sano sulle niin.

-No voi vittu. Enhän mä mitään kuullu mitä se mulle sano, kun tuijotin Riitan tissejä. Aja nyt vaan.

 

Saden kaahatessa huomaan kun koko kylä on menny ihan sekasin. Yks pässi kantaa lippua jossa lukee: ”Tehdään se, me!” Näitä perkeleen hippejä on koko keskusta pullollaan. Ne on vaan kerääntyny tänne ja kaikki on menossa sinne aukiolle osottamaan mieltä, jossa on ne voitonjuhlat.

Päästään mateluvauhdilla Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukiolle ja se on täynnä tankkeja. Voihan paska. Nyt tais mun tie loppua tähän. Sade huomaa jotain muuta ja sanoo.

 

-Tsiigaa, noi hamppupaitaset ninjat osottaa mieltään.

-Johan on markkinat, ne on pottuuntuneita.

 

Ninjoilta ne vähän näyttää, yhellä mielenosottajalla on vaan väärät asusteet mukana. Resorissa keskellä naamaa lukee nimittäin ”Sloggi” ja nenän yli menee haarakiila. Toivottavasti sloggit oli pesty.

Helvetisti väkeä täällä vaan on. Menee kymmenen minuuttia, ennen kun tajuan, et ne tankit ruikkii konekivääreillä mielenosottajia. Tää on niinku jostain paskasta splätteri leffasta. Mielenosottajat on ainakin vihasia, niillä on kylttejä ja lippuja joissa lukee: ”Oikeutta, ei armeijaa! Rasiantuntijat takaisin!”

Kerrankin nään, jonkun ikävöivän poliisia. Mua vaan huolestuttaa, et mitä tästä seuraa. Pakko yrittää olla kuikuilematta ikkunasta ulos enempää, ettei mua vaan huomata ja ammuta.

Tankkeja alkaa olla kymmenen jonossa, kun ne huristelee keskellä aukiota. Joku mielenosottajista pomppii tankin eteen ja nostaa kätensä kohti tankkia. Tankit pysähtyy kun seinään. Pysäyttääkö se äijä yksin koko tankkiletkan? Ainakin hetkeks. Tulee ihan älyttömän hiljasta, kunnes tuttu ääni megafonista huutaa.

”-Aja päälle! Murskaa se!”

 

Matts huutaa megafonista kun hinaaja ja tankki pistää aukion kivetykset koville, kun se kaahaa kohti mielenosottajaa. Mielenosottajalla menee suklaat housuihin, kun se jää tuijottamaan päälle jyräävää tankkia. Just ja just se saa väistettyä. Nyt on pakko päästä helvetin kauas täältä ennen kun meiät hoksataan täältä. Nimittäin alkaa noi solttupojat juosta ympäriinsä ja räiskiä sarjatulta mihin sattuu.

-Sade.. Nyt ajat mut Jaakkolan-Vainion alpeille. Tiedän yhen piilopirtin siellä.

-Okei. Kai sä oot ok?

-No vitut. Kaikki meni päin persettä sen Mattsin takia. Mä toivon, et se kanttinaama jäis kiinni omista paskapuheistaan, eikä syyttäis muita niistä.

-Joo, tää on perseestä. Mut ennen kun vien sut mihinkään, niin käydään kyllä jossain syömässä.

 

Kiire ois pois, mut Sade on oikeassa. Pakko mun on syödä jotain. Ajellaan Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukiolta pois ja sivupeilistä näkyy kun polttopulloja lentää joka helvetin suuntaan. Pahinta on kuitenkin se, kun joku juoksee munasillaan pitkin katua kyltti kädessään jossa lukee:

”Tämä on vain mielivaltaa, homoilua!”

 

En oo varma, tarkottaako se itteään vai mielenosotusta? Molemmat asiat sopis tohon protestilauseeseen. Sen tyypin protestointi saa todella ikävän lopun. Joku solttupoika täräyttää sitä kumiluodilla nakin nokkaan. Tais kirpasta, ainakin vauhdilla se pysähty. Nyt ei empatiat auta, eteenpäin.

Porukkaa on edessä aivan sairaasti. Meidän on pakko jättää auto tähän ja jatkaa jalkasin.

-Sade. Mihin me mennään syömään?

-No, en mä tiiä. Mitä tälle autolle tehään?

-Jätetään tähän. Ei me sitä taskuunkaan saada. Minne me nyt mennään syömään?

-Vittu, tää auto makso enemmän kun Haaraoisen kinkkutehdas! En mä halua jättää tätä mihinkään! Mee sä.

-No, älä jätä. Mä lähen ainakin juosten karkuun, ja kävelen kun kunto loppuu. Soita jos selviät hengissä täältä.

-Okei, mä en jätä tätä autoa ikinä! Nähään..

 

Hyppään autosta pihalle, ihmisiä juoksee ihan perkeleesti sinne sun tänne. Olis se Sade voinu tulla mun mukaan. Vitun pakoputken rakastaja! Tässä taas ollaan, oman onnen nojassa. Sade jää istumaan autoonsa, siellä se sivelee nahkapenkkejä naama kiemuralla. Kai tästä on pakko lähteä juosten pois.

Pääsen pakenevan väkijoukon keskelle, ehkä täällä on turvallista. Juoksen väkijoukon keskelle ja siellä on hippinaisia rinnat paljaina. Ne on todella hyviä esimerkkejä siitä, mitä käy naisille jotka syö vain ituja. Tissit muuttuu tiskiräteiks. Onneks en tajunnu koskaan mennä mielenosotuksiin, jos siel on tällästä. Ihan sama, pakko jatkaa matkaa. Tissejä näkee muuallakin, ja jos oikeen hullaantuu tisseistä, niin niitä saa leikkauksessa itelle vaikka kaks paria.

Juoksen kolmesataa metriä aukiolta sivukujalle, siellä on onneks ravintola. Pääsen ravintolan eteen ja tuijotan ihmeissäni ravintolan kylttiä: ”Nikon naurava nakki.” Voihan vittu.. En menis tuonne missään muussa tapauksessa, mut nyt on hätätapaus. Onneks muut väkijoukosta jatko matkaansa eri suuntaan ja Mattsin käskyttämä armeija juoksi perässä.

Pääsen Nikon nauravaan nakkiin ja haju on sen mukainen. Hajun perusteella Nikon nakkien lisäks, täällä haisee jonkun muunkin”nakki”. Pakko kuitenkin saada ruokaa, en muista koska edes viimeks söin.

-Päivää herra. Tervetulloo syömään Nikon nakkeja!

-En mä haluu mitään helvetin nakkeja! Kai teillä on jotain muuta?

-No, nakit tekee miehestä karjun. Älä mollaa Nikon nakkeja.

-Sano nyt vaan, saako täältä muuta ruokaa, kun niitä Nikon nakkeja?

-Joo, saa. Päivän erikoisuus on nakkisose pyttipannulla. Listan suosituin herkku on gallialaista kukkoa, nakkitäytteellä ja bratwurstilla. Kokin suosikki on nakit ja muusi.

-Voi saatana! Eikö teillä oo mitään, missä ei oo nakkeja?

-Niinku mitä?

-Vaikka pitsaa?

-On meillä pitsaa..

-Mitä pitsaa?

-Pepperonipitsaa..

-Voi vittu!

-No, tää on Nikon naurava nakki. Mitäs odotit?

 

Voi saatana mikä paikka! Ton äijän lisäks osaa olla muutenki jotenkin erikoinen paikka. Seinällä on iso juliste, jossa jätkä seisoo alasti kylpyammeessa ja alla on teksti, ”Where’s the nakki?”. Mitä vitun nakkihulluja nää on?!

-Missä ruoassa on vähiten nakkeja?

-No, meil on tarjous tosta voitonjuhla-salaatista, se maksaa 4,90.

-Salaattia? Mitä siinä on?

-Salaatinlehtiä, kurkkua, majoneesia, nakit ja muusi.

 

Voi jumalauta.. Pitääkö jokapaikkaan tunkea nakkeja? Mitä vittua mä nyt syön, ei tee mieli ainakaan nakkeja. Pakko päästä jonkinlaiseen järkevään kompromissiin, ilman niitä nakkeja.

-Kuule, tee mulle pitsa jossa on 4 täytettä.

-Tuleeko siihen nakkeja?

-No ei vitussa tule nakkeja!

-Mtäs sitten?

-Siihen tulee tuplajuusto, ananas, kana ja kebab. Okei.. Kai teillä on noita kaikkia?

-On joo. Eli, siis nakkeja viidenneks?

-Mitä vittua?! Mä sanoin sulle jo, etten halua nakkeja!

-Mut, siihen sais viidennen lisukkeen ilmaiseks. Laitetaanko salamia?

-Ei helvetti! Laita saatana vaikka mummos siihen pitsan päälle, kunhan siinä ei tuu olemaan nakkeja!

-Okei. Se ois sit kympin, kiitos. Voitte alottaa ruokailun tosta nakkipöydästä..

 

­Ei helvetti mitä paskaa! En kyllä koske yhteenkään vitun nakkiin enää ikinä!

 

Hetken jäähdyteltyäni aivoja, yritän miettiä miten pääsen sinne Jaakkolan-Vainion alpeille. Odottelen hiki hatussa sitä pitsaa, pelonsekaisin tuntein. Mietityttää myös, et missä Sade menee. Toivottavasti se pääsi sen maasturinsa kanssa pois sieltä aukiolta. Pääsisin sen kyydissä ainakin sinne alpeille. Sen autoon jäi tietenkin se mun lätkäkassi, joka oli täynnä aseita.

Ootan pala kurkussa sitä pitsaa, kunnes se tuodaan mulle. Katon pitsaa, eikä siinä näytä olevan nakkeja. Luojan kiitos! Tarjoilija kyttää mua, eikä sano mitään. Se ilmeisesti kinuaa tippiä, kun se niin rauhattoman näkösenä hyörii ympäriinsä.

-No? Eikö täällä saa syödä rauhassa?

-Eiku..

-Mitä?

-Sitä vaan, et mä pahoittelen Nikon ja koko keittiön puolesta.

-Siis mitä sä pahoittelet?

-Siis sitä, että keittiöltä oli nakit loppu..

-Mee rutakulli vittuun siitä nakkeines!

 

Menee hermot nakkien takia niin pahasti, et paiskaan sitä tarjoilijaa ranskanleivällä päin näköä. Se lähtee koikkelehtimaan takasin keittiön suuntaan. Nälkä unohtuu ja vitutuksesta viskaan sen pitsan suoraan olan yli. Hetken hiljaisuuden jälkeen, takaa kuuluu huuto:

-Hei! Meikäläisen safkahetki meni vituiks!?

 

Ääni on jotenkin tuttu. Käännyn ympäri ja silmät venyy metrin. Se pitsa lensi suoraan sen kuljetuspalvelua pitävän Sami Luden päälle! Mitä helvettiä se täällä tekee? Se tunnisti mut heti, kun käännyin sitä kohti. Pitsanjämät päässä ja leuanpielet nakkikeittoa valuttaen, se huutaa.

-Miks sä noin teit, you mään?

-Sori. Mitä helvettiä sä täällä teet? Kai sä oot muuten sen Sepeteus Jaakkolan vieny vankilaan?

-Joo, mä vein sen eilen. Mut, mun duunit loppu tänään, kiitos sen Mattsin ja Kauhun. Ne halus säästää valtakunnan menoja, joten ne lopetti mun kuljetuspalvelut ja päästi Vainion suiston vangit vapaks. Valtakunnalla on joku säästö-ohjelma. Paska juttu meille. Nyt ei auta muu, kun nakkikeitto.

Voi paska.. Ois pitäny mennä vaan McJaakkolaan hampurilaiselle. Tää tästä enää puuttu. Mietin vaan, et Sepeteus Jaakkolan kiinnisaaminen oli maailman paras asia. Sit ku saadaan se loppujen lopuks kiven sisään, niin ne perkeleen kusipäät päästää sen vapaaks! Ei helvetti! Säästö-ohjelma, voihan vittu!

-Sami hei. Ootsä tosta asiasta aivan varma, että vangit on päästetty pois?

-Joo, joo! Vankilan tilalle suunnitellaan jotain rauhallisuuden tyyssijaa. Jotain tällästa terapeuttista laitosta. Sen nimeks tulee muistaakseni Bord ’El. Kauhu on ihan innoissaan siitä.

-Bordel? Voi perseensuti! Tekeekö ne vankilasta bordellin.. Mitä vittua sen Kauhun päässä liikkuu? Nähtävästi ei mitään. Miten sä tiedät tosta?

– Matts kerto mulle eilen puolivahingossa, se on nyt tulossa tänne. Se tulee tänne duunaa mun kans asiasta jotain uutta sopimusta. Alustavasti meil on sellanen diili, et saan valtakunnan kansliasta viedä roskia. Jatkossa mulla on mahdollisuus, roudata asiakkaita Bord ’Eliin.

-Vai niin. Mä häivyn!

 

Jos Matts on tulossa tänne, niin parempi häipyä pois. Vai että bordelli vankilan tilalle? Ei saatana..

Juoksen nakkihelvetistä pihalle, tai siis yritän. Kuitenkin pysähdyn jonkun kyynärpäähän oven suussa. Lennän kaaressa perse edellä styroksiseen nakkiin, joka on ulkona oven edessä. Voi nakki saatana!

Nousen vaivoin ylös ja yskin verta. Nostan päätä ylöspäin, kunnes pahin painajainen toteutuu.

-No, no, no.. Mikäs valepoliisi se täällä on?

 

En päässy karkuun, nyt joudun sellaseen tilanteeseen mitä ei pitäny tapahtua vielä pitkään aikaan. Joudun kohtaamaan Mattsin.

-Matts. Sä vitun pullukka! Kato nyt mitä sä oot tehny?! Kaikki on päin persettä, sun omahyväsen ihrakerroksen takia!

-Älä Horatsu aloita vittuilua, jos olet liian kovassa seurassa! Nyt sinä joudut vastuuseen!

-Ime sitä rättisitikkas vaihdekeppiä!

 

Matts vetää taskustaan stiletin ja alkaa sutii ilmaa sillä. Sen vierelle tulee kaksmetrinen mörkö, joka tuijottaa mua hullunkiilto silmissä. Ihmettelen siinä verenmaku suussa.

-Kuka saatana sä oot?

 

Sillä silmät suurenee, niinku vappupallot ja sit se avaa sen neljämetrisen suunsa.

-Minä olen herra Maani. Herra Kaj Maani. Olen Mattsin henkilökohtainen henkivartija.

-Kaimaani?Mikäs sun mutsis nimi on? Romaani?

 

Kaimaanilla pullistuu suonet päässä. Se puristaa kätensä nyrkkiin ja murahtaa.

-Perkeleen itikka! Se on Kaj! Jiillä!

 

Murahtelu jatkuu hetken, kunnes, joku lyö sitä takaapäin sillä styroksinakilla suoraan kiveksille. Herra Maani tipahtaa katuun ja haukkoo henkeään maassa kähisten. Matts mulkkaa mua ja sätkivää mörköä vieressään. Mörön takaa kuikuilee Jot styroksinen nakki kourassaan!

-Siitäs sait, saatanan Katamaraani!

-Jot! Mistä helvetistä sä siihen tulit?

-Ei sen väliä. Minulla on asiaa Mattsille. Väisty Horotsu..

 

Mattsilla menee jauhot suuhun ja mä oon aivan pihalla koko tilanteesta. Mitä perkelettä tässä nyt tapahtuu..? Mattsin puhelin alkaa soida kaiken kukkuraks. Petri W. Kauhu soittaa sille. Mattsin puhelimen vastaa Jot ja sanoo saman tien.

-Olet paskapää!

 

Jot kuuntelee hetken ja tuijottaa mua. Sit Jot ojentaa puhelimen mulle.

-Jos siel on se Kauhun kusipää, niin voit tappaa ittes!

-Horatsu, sinä tulet kärsimään kaikesta, mitä teet Mattsille. Pidän siitä huolen!

-Jaa, millälailla?

-Näet sitten!

 

Sit Kauhu lyö luurin korvaan. Mä jään odottamaan innolla, mitä tästä seuraa. Voiko tässä enää mitään pahempaa edes tapahtua.

Siinä kun mietin asioita, niin Jot heiluu jalkajousen kanssa ja tuijottaa Mattsia. Matts menee polvilleen maahan ja alkaa anoo armoa Jotilta.

-Jot. Älä, me ollaan ystäviä. Se on Horatsu, joka tekee kaiken vaikeaksi, en minä.        

-Älä suosittele itsellesi matkaa helvettiin, jos et ole varannut istumapaikkaa sieltä!

 

Hä?! Mitä helvettiä toi tarkotti? Matts on aivan paskat housussa. Sitten, Riitta juoksee yhtäkkiä jostain Jotin kylkeen kiinni. Matts tuijottaa niitä molempia ja vavahdellen sanoo.

-Antakaa armoa. Mä pyydän. Riitta, mitä mä oon tehny väärin? Sä tiedät, että mä oon hyvä mies. Tule mun mukaan.

 

Riitta miettii hetken kiero ilme kasvoillaan ja sanoo.

-Matts. Sä oot niin paska, sängyssä, kodissa ja puutarhassa. Jot on mun mies, se sentään tietää, mitä pitää tehdä naisen eteen.

-Älä Riitta! Me ollaan sielunkumppanit..

 

Blaa, blaa, blaa. Perkele! Ei riitä et ne kaks alkaa kinaamaan, Jot liittyy myös sanailuun. Saatana!

-Matts! Sinä petit Riitan halut lisätä orgasmeja. Se on ruma temppu, minä näin, koin, nain ja…

 

Nousen ylös maasta kesken Jotin puheen ja menetän hermoni.

-Nyt turpa kiinni jumalauta! Eikö se riitä, et kuuntelin teiän paskajuttuja Riitasta töissä, pitääkö nytkin saatana!?

 

Jot ja Matts on aivan hiljaa. Kaj Maani makaa maassa muniaan pidellen. Ainut joka elehtii jotenkin, on Riitta. Se nyrpistää kulmiaan, kun se katsoo Mattsia. Mä en osaa muuta, kun kysyä Mattsilta.

-Ootsä nyt tyytyväinen? Vitun tonttu, kaikki ois voinu olla toisin.

 -Sinä, Horatsu, halusit vapauttaa Pena Jounisen ilman pätevää syytä ja petit Rikospaikka-asiantuntijoiden maineen.

-Minkä vitun maineen? Mitään mainetta ei ikinä oo ollu, paitsi nyt, kun mustamaalasit koko laitoksen. Vitun homolordi! Sä vitun pallokala vapautit Sepeteus Jaakkolankin! Mitä vittua Matts!? Jot, saat tehdä Mattsille vaikka fritsun välilihaan, mä en vaivaudu siihen koskemaan kirveelläkään.

 

Jot jää seisomaan Mattsin ympärille, paikalle löytää myös Jotin hippikaverit. Ne saartaa Mattsin, sillä aikaa, kun mä liukenen paikalta. Taitaa olla paksun pojan rangaistuksen aika.

Lähden juosten pois kujalta, käännyn vielä viimesen kerran katsomaan taakse. Siellä alkaa helvetinmoinen härdelli, huuto kuuluu ja Matts kiljuu. Hyvästi! Nyt mun tiellä ei oo enää kun se Petri W. Kauhu, mut en yksin pysty sille tekee mitään. Ainakaan selvin päin.

Etenen kujalta palan matkaa ja joka puolella on tulipaloja. Armeijan tyypit juoksee selkä notkolla edestakasin, ilman päämäärää. Juoksen jonnekin teinikahvilaan piiloon, kun tulee vähän tukala olo. Siellä soi Jenni Hartikaisen hitti ”Mä en haluu Puolaan tänä yönä!” ihan saatanan kovaa ja telkkari huutaa niin, et meinaa kuulo mennä. Telkkarista tulee uutiset:

”..Jaakkolan-Vainio on anarkian vallassa. Rähinöinti alkoi pari tuntia ennen voitonjuhlia, joita ei pidetty mellakoinnin takia. Virallisen tiedotteen mukaan, jo ostettuja lippuja ei lunasteta takaisin. Valtakunnan sovintokomitea esitti pyynnön ihmisille: Älkää valittako neljästäkympistä! Valtakuntaan on julistettu hätätila ja ulkonaliikkumiskielto. Sitä rikkovia ammutaan, ainakin kerran. Entinen rikospaikka-asiantuntijoiden ylikomisario Horatsu Kainoa epäillään Petri W. Kauhun salamurhan yrityksestä, joka tapahtui hetki siten kulinaristien suosimassa loistoravintolassa..”

 

Loistoravintolassa? Salamurha? Mikä tossa uutisoinnissa meni oikeen vikaan..? Saatana, jos mä olin äsken loistoravintolassa, niin oon maailman surullisin ihminen! Tätä se Kauhu ilmeisesti tarkotti, kun se sano pistävänsä mut kärsimään. Haistakoon sissijuustojaan!

Samantien mun puhelin soi.

-Horatsu puhelimessa.

-Moi, Sade täällä! Missä sä oot?

-Mä oon jossain teinihelvetissä, täällä on jotkut goottikemut, tai matalahemoglobiinisten nuorten ilta. Missä sä ite oot?

-Just ajoin tosta Nikon nauravan nakin ohi, siel oli sullekin tuttu raato. Mut selitän paremmin, kun otan sut kyytiin.

-Okei. Hae mut visvatornin juurelta, vartin päästä.

 

Sade sulkee saman tien puhelun. Mä pistän puhelimen taskuun, nappaan kahvilasta ulos tullessani joltain hörhöltä pinkin stetsonin ja lyön sen visusti päähäni. Juoksen kun kiimanen hirvi pitkin katuja, aikomuksena päästä ehjänä visvatornille. Visvatorni on 400 metrin päässä, joten sinne luulis pääsevän ehjin nahoin. Siellä haisee niin helvetin karmeelle aina, siitä nimi visvatorni. Ajattelin, ettei sinne ainakaan kukaan halua vapaaehtoisesti mennä. Toisaalta se ei oo yllättävää, että Jot asuu visvatornia vastapäätä..

 

Pääsen kun pääsenkin visvatornin kupeeseen, iltakin alkaa jo hämärtyä. Hyvä niin, pääsen helpommin sinne alpeille piiloon hämärässä.

Odotan hetken aikaa piilossa, kunnes Sade kaahaa visvatornille maasturillaan. Sen auto on ammuttu  seulaks. Vitun vihasena Sade näyttää olevan siellä ratin takana. Se jarruttaa mun kohdalle ja huutaa.

-Tuu nyt saatana kyytiin, ettei tää auto kärsi enempää.

 

Pysyn hiljaa hetken ja kattelen, kun Sade puristaa rattia rystyset valkosina. Saan sen muihin maailmoihin hetkeks, kun kysyn.

-Mtä sä Sade olit selittämässä jostain tutusta raadosta. Oliko se Matts?

-Matts? Ei, ei todellakaan. Se raato oli se Riitta.

-Riitta? Missä Jot oli?

-Ei näkyny.  Siellä Nikon nauravan nakin edessä oli muutama armeijan tyyppi, Mattsin entinen muija makas maassa verilammikossa ja Matts, sekä sellanen mörön näkönen hullu seisoskeli siinä ylpeen näkösinä.

-Voi paska. Kun mä lähin sieltä, niin Jot oli teilaamassa Mattsin. Mitä helvettiä siellä oikeen tapahtu.

-Ei minkäänlaista käsitystä, mut pääasia et pääsit karkuun.

 

Sade ajelee keskustasta pois, missään ei näy autoja tai ihmisiä. Kaikki on jossain piilossa, niin kohta mäkin oon. Sade päästelee maasturilla sellasta kyytiä, että ollaan alpeilla hyvin pian. Mua kuitenkin vaivaa yks asia, joka ei sinäänsä liity mihinkään.

-Sade, mä luulin eka kun puhuit tutusta raadosta, et se ois ollu mun serkku.

-Kuin niin?

-No kun se myi itteään noilla kulmilla, vielä vähän aikaa sitten. Kuulemma jotain kotipalvelua se piti. Tai jotain sellasta se selitti mulle..

-Kotipalvelua?Aika monipuolista tarjontaa. Ei siinä, että mä olisin sen palveluja tarvinnu.

-Ihan sama.  Nimittäin en haluu kuulla siitä mitään, mulle riitti se, et näin sen kuvan netissä. Sen häpykarvat oli kun Yoko Onon tukka. Eka sen piti haravoida, ennen kun se pysty mennä vessaan.

 

Sade ei sano mitään, vaan muuttuu kalpeeks ja oksentaa auton ikkunasta pihalle. En halua kertoa enempää, ettei se aja puuhun tai ammu mua. Automatkasta alpeille, tuli kuitenkin yllättävän hiljanen. Ei Sadekaan enää keksiny mitään sanottavaa, varsinkaan kun kuuli mun serkusta. Pääasia kuitenkin että aletaan lähestyä mun sedän omistamaa mökkiä, keskelle korpea. Nyt kun mä jään tänne, niin joutuu Sadekin jotain tekemään, että asiat paranee. En vaan viitti sen apua vielä pyytää. Se auttaa varmasti pyytämättä. Siinä ajellessa mun puhelin soi.

-Horatsu.

-Jot täällä.

-Jot! Mitä helvettiä siellä Nakkipaikassa tapahtu?

-Riitta tapettiin, mä pääsin karkuun.

-Aha, missä sä oot?

-Mä meen jokapaikan-aktivistien yömajaan. Sieltä Matts ei osaa mua etsiä. Mä otan suhun yhteyttä huomenna, ja mä tarviin sit sun apua, et voin tappaa sen Mattsin!

-No, se ei yllätä. Mielelläni mä autan.

Jotenkin helpottavaa kuulla, et Jot on hengissä, se nyt ainakin on raivoissaan Mattsille. Muuten mulle on ihan sama mitä se tekee. Voi olla, et Jot ei saa mua kiinni enää huomenna, on nimittäin puhelimesta virta vähissä.  

Ajellaan hissukseen pientä hiekkatietä, keskellä pöpelikköä ja Sade vielä kertoo suunnitelmistaan.

-Horatsu. Mä palaan takasin selvittämään asioita, jos voisin jotain tehdä. Yritän selvittää mitä se tynnyrimaha miettii sun pään menoks ja yritän ottaa yhteyttä Jotiin.

-Okei. Kiitti jo etukäteen kaikesta, vituttaa vaan kun kaikki meni perseelleen. Mun telkkarikin hajos.

 

Hyppään autosta pihalle, kun saavutaan rähjäsen tönön pihaan. Kattelen ympärilleni ja musta tuntuu että maisemakin on homeessa. Perkele, kuitenkin suuntaan kohti mökkiä. Siellä joudun hetken kyykkimään. Vähän toivottoman olosena pääsen verrannalle. Sade huutaa mulle vielä autosta.

-Horatsu hei! Kyllä sä pärjäät! Mä tiedän, ettei tää sua lannista, tää ei nimittäin oo kaiken loppu..

 

Hetken mietin koko viikkoa ja tuijotan Sadea. Ehkä se tuli tänne molomaahan oikeaan aikaan ja auttaa mut loppujen lopuks pois tästä sopasta. Sade yrittää jotenkin helpottaa mun oloa.

-Hei, Horatsu! Mennään sit vetää kunnon viskilärvit, kun tää homma loppuu. Pärjäile!

-Joo. Kyllä mä pärjään. Nähdään taas, ja kiitos!

 

Sade lähtee kaasuttaen näkyvistä, samalla kun astun verrannalle. Veranta narisee jalkojen alla niin, et pelkään sen romahtavan, uskaliaasti kuitenkin lähestyn ulko-ovea. Avaan oven varovasti, mutta se paukkuu ja rätisee niin, että sammal tippuu oven pinnasta. Pääsen sisälle, ja meinaan pyörtyä hajusta, hyi helvetti! Ihan kun joku ois kuollu tänne. Ajatuksissani paukautan oven kiinni, ja samassa rysähtää keittiön kattopaneelit alas. PAM! No voi vittu! Oma koti kullan kallis..

Kävelen keittiöön ja nojaan tiskipöytään. Mietin koko viikkoa, etenkin viime päiviä. Yks asia on ainakin varma: Maailma on täynnä hulluja, tää viikko on siitä erinomainen todiste. Kelailen, että miten tästä tilanteesta selviän, ja mietin, et onko tää kaiken loppu? Jos kerran kaikki vangit on armahdettu ja päästetty vapaaks, niin mulla riittää kyllä tekemistä.

Pistän puhelimen torakoita vilisevälle tiskipöydälle, siitä loppuu akku ihan just, enkä pysty sitä lataamaan. Jos se nyt huomiseen vielä toimis, niin saisin puhuttua sen hollannin ihmeen kanssa. Just kun laitan puhelimesta virtaa pois, se alkaa heti soida.

-Horatsu puhelimessa.

 

Helvetinmoinen yskiminen ja rykiminen kuuluu puhelimesta, mut kukaan ei sano mitään. Kuuntelen korvat höröllä, mut ei sieltä kuulu kun yskimistä.

-Kuka siellä on? Mulla ei oo virtaa pelleilemiseen..

 

Yskiminen loppuu. Ääni on jotenki tuttu, mut en kuitenkaan heti tunnista sitä. Ääni rohisee sen verran pahasti. Hetken kaveri vetää happea, ennen kun sanoo.

-Anteeksi. Meni lankkuperuna väärään kurkkuun, just kun soitin.

-Ei se mitään.. Kuka vittu siellä oikeen on?

-Ylikomisario, Kaino.. Minä haluan pelata peliä!

-Ei jumalauta!

Sit loppuu akku…