PERJANTAI
Nukun niin hyvin, että nään unta jossa aurinko hymyilee. Sit se alkaa itkemään ja oksentaa. Unet loppuu kun seinään ja mut herättää järjetön karjuminen.
-MUSTA NAINEN! GO HO!
Huuto pesuhuoneesta herättää mut ja mätkähdän lattialle sängyn laidattomalta puolelta, kun mällirätti runkkauksen pm-kisoissa. Mitä helvettiä nyt...? Sireenit ja pillit alkaa huutaa niin, että pää helisee. Samalla huoneeseen loikkii kainalosauvojen kanssa mun vanha tuttu.. Sonny Sten!
Tää saatanan seksihullu-uimahyppääjä seisoo kainalosauvojen kanssa ovensuussa speedot jalassa. Voi jodlaava jeesus! Sonny oli joutunut arestituomioittensa jälkeen laitoskierteeseen. Se oli potkittu ainakin 3 kertaa pihalle Rajaton Rakkaus -nimisestä psykiatrisesta hoitolaitoksesta ja sen takia se oli tungettu tänne. Sonny linkutti kepeillä huoneeseen ja pysähty kun seinään nähdessään mut. Johtuu varmaan 13-vuotta sitten tapahtuneesta mun tekemästä pidätyksestä, mulla oli auto täynnä muuttolaatikoita, niin jouduin sen sillon kuljettaa asemalle nokkapellille köytettynä. Varmaan sillä jäi jotain hampaankoloon. Se tuijottaa mua keskellä huonetta tukka solmussa ja karjuu.
-SINÄ PERKELE!
Nousen lattialta pidellen munia ja köhisen.
-Moi.. Mitä vittua sä nyt keuhkoot?
Se ottaa ninja-poseerauksen ja alkaa huitomaan .
-Nyt sinä Homotsu saat kostoni ja sen jälkeen etsin mustat Big Mamat ja sit räjähtää!
Oli taas epätodellinen tilanne, kun pitelen muniani ja se hullu meuhkaa siinä speedot paukkuen. Sitten se ottaa kunnon kenguruloikan ja kiljuu ilmalennossa.
-Loppusi lähenee!
Osasin jotenkin varautua tähän ja osasin väistää. Sitten otin Martan jättämän hoitokärryn kätköistä jonkun ankan näkösen metallivälineen ja paukautan lentävältä seksihullulta hokkarit alta. Se mätkähtää lennossa kuolleen lokin lailla lattialle.
Sonny ulisee jotain, mistä ei ota pirukaan selvää ja jää nuokkumaan nelinkontin lattialle. Mietin miten rauhottaisin entisen uimahyppääjän ja tajuan että ankan näkönen vekotin on oikea lyömäase. Sonny pörrää lattialla ja kuulee taikasanat.
-Nyt loppu ninjailu vitun Sonni!
Samalla heilautan kädessä olevaa lyömäasetta Sonnyn takaovea kohti ja PAM! Ankan näkönen metallihärpäke pamahtaa speedojen läpi, kun ohjus ja Sonny ulisee.
-VÄÄRIN! TUSKAA!
Sonny meinaa pyörtyä kivusta, mut ennen sitä se pyöräyttää silmänsä otsanahan alle.
Sonny mätkähtää lattialle taju kankaalla. Siirryn heti takasin sängylle ja haluan unohtaa koko jutun. Hetki menee ja sit sairaalan vartijat tulee huoneeseen. Ne tuijottaa ensin lattialla makaavaa Sonnya ja sitten mua. Makaan sängyllä munasillani ja yritän olla normaalisti. Vartijat hieroo pesäpallomailojaan ja ottaa askeleen kohti Sonnya, ne nappaa sitä nilkoista ja raahaa ulos aina eristyshuoneeseen asti. Mä jään tyytyväisenä viheltää sängyllen ja toivon että voin jatkaa nukkumista.
Suljen silmäni ja alan laskee lampaita, yhtäkkiä yks lampaista alkaa tuijottaa mua. Se tulee lähemmäks ja kaivaa taskustaan pinkin kaulahuivin. Sit se alkaa keinuttaa persettään mun suuntaan ja tunnen pistoksen reidessäni. Herään kauhuissani ja avaan silmäni. Silmien edessä seisoo osastonhoitaja Marko tyhjä injektioruisku kädessä ja pinkki kaulahuivi kaulalla.
-Nyt et enää riehu osastolla, siitä pidän minä huolen. Ja annoin sinulle rauhoittavaa lääkettä, kun palaat tajuihisi, saat vastata viranomaisille sekoilustasi.
Voihan paska, se mulkku tykitti mut täyteen jotain paskaa, joka pisti pään pyörälle. Alkaa jo heittää päässä siihen malliin, et en pysty puhumaan ja koko kroppa menee ihan makarooniks. Mistähän helvetin viranomaisista se puhu. Varmaan jotain kusipäitä.
Sit menee filmi poikki.
En tiedä kauanko oon ollu kanttuvei, mut olo on aivan karmee. Saatanan osastonhoitaja Mengeleen takia en saa silmiäkään auki. Kuulen käytävältä askeleita, yhdet nopeat ja yhdet hitaat, raskaat askeleet. Ne lähestyy koko ajan kohti mua, mut en pysty tekee mitään, kun kroppa on ihan vellinä. Askeleet vaan lähenee entisestään ja vaikka kuinka yritän, niin en saa silmiäni auki. Sitten, askeleet loppuu, mun sängyn viereen. Menee pieni hetki ja askeleiden loppumisen suunnasta kuuluu se ääni, jota vähiten kaipaan.
-Horotsu! Sä oot hengissä!
Perkele! Saan sen verran taisteltua aineita vastaan, et vihoissani puristan patjaa ja repäsen patjasta koko toisen sivun irti. Jothan se siihen tuli ja voin arvata, et Matts on mukana. Osasin arvata, et ne tulevat viranomaiset on jotain kusipäitä.
-Mitä helvettiä te täällä teette?
Saan silmäni auki ja pääsen jopa istumaan, kun aineen vaikutus helpottaa, Jot hymyilee auringon lailla siinä sängyn vieressä
-Me tultiin Mattsin kanssa kattomaan miten sä voit. Ja me kuultiin, että sulla oli jotain ongelmia jonkun toisen potilaan kanssa.
-Se ongelma oli Sonny Sten, se vitun seksihullu pimahti. Mut nyt se on eristyskopissa.
Matts ottaa askeleen lähemmäks ja yllättää mut.
-Sonnya me tulimme myös katsomaan.
-Siis hä? Mä en nyt tajua?
Matts vetää keuhkot täyteen ilmaa ja jatkaa vakavana.
-Sonny löytyi vartti sitten kuolleena eristyskopista. Sille oli laitettu..
-Mitä sille oli laitettu?
- Sille oli laitettu.. Nappikorvikset ja 2-raitaiset nappiverkkarit!
-Nappiverkkarit? Mitä helvettiä?
Taas joku hullu on vapaana, nappiverkkarit. Voi jumalauta.. No jaa, kai tää sairaalassa kököttäminen saa riittää. Meen nyt irtisanoutuu hoidosta sille nahkafagotin puhaltajalle. Jot ja Matts tuijottaa toisiaan, kun marssin huoneesta pihalle. Käytävällä nappaan lennossa osastonhoitajaa niskasta kiinni ja kerron sille tilanteeni.
-Moro! Mä lähen nyt vittuun täältä! Lähetä mulle niitä vahvoja nappeja asemalle, tai pistän sut putkaan.
-Okei, älä lyö. Mun pitää mennä tänään kasvihuoneeseen romanttiselle piknikille.
Onneks se ei kertonu kenen kanssa. Osastonhoitaja kääntyy ympäri ja kipittää vessaan jalat ristissä. Mä taas palaan takas huoneeseeni keräämään kamojani. Matts on laittanu huoneen oven kiinni ja kuulen oven toiselta puolelta sen ja Jotin löpinöitä.
-Jot, minä ajattelin, että olisimme voineet hoitaa tämän Sonnyn henkirikoksen kahdestaan
-Joo. Horotsu tarvitsisi vielä hermolomaa. Mutta hänen apu on aina tarpeen.
Jotenkin tuo mitä Jot sano, kuulosti epäilyttävältä. Mä luulin, et se vihaa mua yhtä paljon ku mä sitä. En jaksa enempää salakuunnella, joten leikkisästi säikäytän pojat oikeen kunnolla. Meen oven taakse ja potkasen ovea oikeen kunnolla. Ovi paukahtaa voimalla sisäänpäin auki ja pahaa aavistamatta Jot on just siinä takana. PAM! Ovi paukahtaa Jotia päin naamaa ja se lentää kaaressa sen takana olevan likapyykkikoriin pää edeltä. Se ei ehdi ottaa käsillä vastaan, vaan tukkaa pidellen se lentää suoraan, viereisen mummojenhuoneen paskalakanoihin.
Repeän nauramaan ja Matts tekee saman, sillä seurauksella, et se hohottaessa kusee pellavahousuihinsa. Oma repeäminen muuttuu hysteeriseks nauruks, enkä voi pidellä tunteita sisälläni.
-Ha-ha-haa! Voi vittu Matts! HA-HA-HAA! Kusitsä housuihis?
Matts tuijottaa mua hädissään ja punastellen sanoo.
-Ei, ei.. Älä vaan kerro mun vaimolle!
Samaan aikaan Jot piipittää paskapyykin keskeltä.
-Hei.. Auttakaa mut pois täältä! Tääl on lakanoita jossa on pahanmakusta ruispuuroa!
Mun nauru loppuu siihen ja sit tulee paha olo. Sen jälkeen tulee puklu, suoraan pahaa aavistamattoman Jotin asuttamaan paskapyykkikoriin. Jot alkaa kiljumaan, kun norsun raiskaama torakka.
-Mitä helkkaria nyt tapahtuu?!
Pyyhin suunpieleni oksennuksesta ja vastaan.
-Sait sen puuros lisukkeeks jälkkäriä..
Tilanne ei lopu siihen, helvetinmoinen kolina kuuluu takaapäin. Katon sinne ja Matts siellä kaivaa kaappia tyhjäks.
-Mitä helvettiä sä sieltä haet?
Ei se taas kuule mitään, vauhkoontuneena se repii kaiken kaapista pihalle. Jot sätkii paskapyykin seassa ja Matts kaivaa kaappia tyhjäks kuset housuissa. Jot ryömii kakoen pyykkipussista perse edeltä, se tipahtaa lattialle sikiöasentoon ja alkaa itkemään. Kattelen sitä ja samalla Mattsia. Tulee ensimmäisenä mieleen, et miten helvetissä mä oon joutunu tähän tilanteeseen? Siinä kun päivittelen sitä, niin samalla selviää, mitä se Matts etti sieltä kaapista. Se vetää sieltä jotkut helvetin teippivaipat ja nykäsee ne koipiinsa. Tuijotan sitä ja kuuntelen samalla sen selitystä.
-Löyty vaipat! Nää on tosi hyvät! Piti vaan tyhjentää koko kaappi, ennen kun löysin. Ne on aivan samaa sävyä mun pellavahousujen kanssa.
-Voi vittu sun kanssa..
On pakko hengittää muutaman kerran syvään, nyt taas tuntuis hyvältä idealta syödä pussillinen rotanmyrkky-naksuja.. Pakko on kuitenkin tästä lähteä ja selvittää kuka hommas Sonnylle uudet housut ja korut.
-Matts.. Nyt selität mulle kaiken siitä Sonnyn tapauksesta ja Jot, sä meet suihkuun siitä. Hinkkaat ittes puhtaaks vaikka hiomapaperilla, kunhan saat ton paskanhajun pois nahastas!
Jot koikkelehtii pesuhuoneeseen itkua pidellen. Matts kiristää vaippansa ja alkaa kertomaan faktoja.
-Mielenkuntoutusvalvoja Rätt Nysning, löysi Sonny Stenin eristyshuoneesta kuolleena puoli tuntia sen jälkeen, kun se oli vieny sen sinne. Sonny oli nurkassa nappiverkkarit jalassa, nappikorvikset korvissa ja silmät liimattu kiinni. Lattialle oli jätetty lappu jossa luki "Nyt näet mitä puuttuu.." Mitään kuituja, hiuksia tai sormenjälkiä ei löytynyt. Käytävällä on valvontakamerat, mutta niistä oli patterit loppu. Eli ensimmäisenä, voisin tutkia ne nappiverkkarit ja nappikorvikset.
-Hyvä juttu.. Kerrankin voin rehellisesti olla susta ylpeä Matts! Nyt voisit sit juosta sairaalan johtajan puheille ja kerää siltä lista henkilöistä, jotka on ollu täällä tänään. Ehkä sit saadaan jotain käsitystä jostain.
Matts nyökkää ja lähtee johtajan puheille. Johtajan huone sattuu olemaan samassa kerroksessa, joten Mattsilla ei oo pitkä matka. Se koputtaa ovelle ja menee huoneeseen, se on siellä tasan seitsemän sekuntia ja tulee nimilistan kanssa pihalle. Sehän kävi nopeesti! Matts jää käytävälle lukemaan listaa mietteliäänä. Mä raavin hetken persettä ja raahaudun Mattsia kohti, kunnes pesuhuoneen ovi paukahtaa auki ja sieltä tulee putipuhdas Jot pihalle. Se lähtee mua kohti hymyillen ja silittelee päätään. Se näyttää ihan kummaliselta.
-Mitä helvettiä sulle nyt on tapahtunut?! Äsken näytit siltä kun oisit uinu paskassa, nyt vielä pahemmalta!
-Mulla oli kaikkia kikkareita ja kiharoita pää täynnä, niin ajoin ne kaikki pois! On jotenkin niin vapaa olo!
-No varmasti! Eihän sulla oo ees kulmakarvoja enää!
Jotin riemu loppuu ja se alkaa ihmettelee.
-Hä? Kulmakarvat..? Mitä?
-Sä saatanan torvi ajoit kulmakarvas pois!
Jot jämähtää paikoilleen, kokeilee sormillaan kulmiaan ja alkaa itkemään. Itkien Jot suunnistaa kohti ulko-ovea juosten. Jään pudistelee päätäni ja puremaan hammasta. Matts tulee siihen ja näyttää listaa.
-Sain sen H!
-Hyvä juttu! Nyt lähetään pois täältä..
Taputan vielä Mattsille ja lähden ulos.
Pitkän ja piinaavan sairaalareissun jälkeen, pääsen vihdoin ulos Tieteellisestä sairaalasta. Voi geishan mustelmat, mikä saatanan paikka! Matts tulee perässä ja pyytää mua tulemaan sen kyydissä, kai se on pakko, kun en jaksa kävellä. Se hyppää rättisitikan puikkoihin ja koko kärry heilahtaa siihen malliin, et se melkeen kaatuu kyljelleen. Kun auto ei heilu, uskallan hypätä kyytiin. Heti kun saan oven kiinni, Mattsilla soi puhelin.
-Puhelusi yhdistyi minulle. Puhelimessa Matts Stein, poliisimies.
En kehtais taas revetä nauramaan Mattsin vastaustyylille, joten varmuuden vuoks tungen käteni kyynärpäitä myöden kurkkuun. Puhelimen toisessa päässä oli ilmeisesti Jot, joka oli löytänyt kotimatkalla kujalta jonkun tyypin. Matts selventää mulle tilannetta, samalla kun Jot puhuu.
-Jot löysi miehen kuolleena kujalta. Sille oli laitettu samat asusteet kun Sonnylla, ja sama viesti oli jätetty ruumiin viereen.
-Ok. Nyt sanot sille lentävälle hollantilaiselle, et se odottaa meitä, eikä näpelöi mitään siellä. Niin ja käske sen kutsua se Jack Nick Ohlsson sinne. Ja vielä yks juttu, kysy osote.
Heti kun Matts selventää Jotille ohjeita ja saa osoitteen, se lähtee hulluna kaasuttamaan. Mä just kaivan taskusta avaimia, enkä osaa ennakoida Mattsin kiihdytystä. Lennän selkänojan kautta takapenkille, kun Matts täräyttää kaasun pohjaan. Kun yritän selvittää itteäni takapenkillä umpisolmusta, niin Matts huikkaa mulle samalla kun kaahaa.
-Sori. En muistanu kertoa, et toi selkänoja on rikki. Rikottiin se vaimon kanssa, kun lemmittiin eilen, sen takia se vähä temppuilee..
-No hyi helvetti! Oliko sun pakko kertoa?
-No, mitä nyt siitä?
-Ei mitään muuta ku se, et en ois halunnu kuvitella sua painimassa perse paljaana, ku nyt istut vaipat jalassa!
Yhtä kovalla voimalla kun Matts kaasutti, sille nousee salamannopeasti punanen väri kasvoille. Sit se taas säikähtää.
-Et sano mun vaimolle mitään! Mä sanoin sulle jo.. Pelkään ettei se haluais mua enää seksuaalisesti.
-Kuka helvetti sua nyt haluais mitenkään? Aikunen mies istuu rättisitikan puikoissa vaipat jalassa!
Lisään vielä pökköä pesään helvetinmoisella räkänaurulla. Matts menettää ensimmäistä kertaa totaalisesti hermonsa ja karjahtaa.
-Helvetti! Ole sinä hiljaa perkele!
-Matts.. Muista et mä oon sun pomos. Haluutsä vielä pitää työpaikkas?
Auktoriteetti-valttikortti pisti Mattsin jäihin. Se kerää rippeitä itsetunnostaan ja mutisee.
-Sori Horatsu.. Tai siis anteeksi pomo!
-Hyvä poika! Alat oppia.
Hymyilyttää niin, että leuat naksuu. Ainakin meni viesti perille. Voi tätä riemua! Vaivaantuneen olosena Matts ajaa kohti rikospaikkaa ja on aivan hiljaa. Parin korttelin päässä näkyy jo Jot ja kuolinsyytutkija Jack Nick Ohlsson. Matts pysäyttää auton jalkakäytävälle ja nousee autosta. Pakko nyt huokasta pari kertaa ja ottaa iisisti vaikka tulis mitä, josta menettäisin hermoni. Nousen autosta päättäväisesti ja pidän ajatukseni tiukasti ammattimaisena. Lähden kohti Jackia, kunnes sivusilmällä nään Mattsin, joka ei vieläkään oo luopunu niistä perkeleen vaipoista.
-Ota nyt noi vitun vaipat pois! Tien toisella puolella on miesten vaateliike, hae sieltä uudet housut, jos pellavapöksys on vielä kusessa.
-Mut ei sanaakaan Riitalle, mä..
-Pää kii! Ja mee jo!
Menee hermot jo ton vaimon kanssa, vaikka en ikinä oo koko akkaa ees tavannu. Kiltisti Matts kuitenkin menee kohti vaatekauppaa, mutisten jotain. Kun käännyn ympäri, niin tää hollannin hurrikaani pomppaa mun eteen ja kiljahtaa.
-Mihin Matts menee?
-No, mee auttaa sitä. Se tarvii varmasti apua..
Jot ei kyseenalasta mun puheita, vaan lähtee iloisesti Mattsin perään. Pääsin nyt siitäkin hetkeks eroon, onneks. Jack seisoo uhrin vieressä ja huitoo mua sinnepäin. Meen sinne ja kysyn heti
-Mitäs täällä on tapahtunut?
Jack pällistelee ruumista ja vastaa, vaikkei tainnu kuunnella kysymystä.
-Joo, uhrin nimi on Silo-Pena.
Silo-Pena? Voi vittu, mikä nimi.
-Onks se sen oikea nimi?
-No nyt on..
Sit se kaivaa taskustaan jonkun kirkkoveneillä koristellun vihon ja alkaa sepustamaan.
-Silo-Pena, kuuluisa Break-a-leg -tanssija. Muuttanut nimensä, saatuaan taiteilijapalkinto Kultaisen Jounin pari vuotta sitten. Oikealta nimeltään hän on Ischmael Johansson.
-Aha, mikä oli kuolinsyy?
-Mitä?
-Niin, et mihin se Silo-Pena kuoli? Sähän se kuolinsyytutkija oot!
Sit se alkaa vastaamatta plaraamaan sitä vihkoa ja mutisee samalla.
-Öö, kuolinsyy.. Joo, tota hmm.. En nyt varmasti osaa sanoa, se kuitenkin liittyy vammoihin joihin uhri menehtyi ollessan elossa.
Tippuis varmaan pää irti kummastuksesta, jos se ei olis kiinni. En saa sanaakaan suusta pihalle ton sekoilun takia ja se yrittää korjailla tilannetta.
-Ruumiinavauksessa selviää kuolinsyy. Sitä ei voi muuten selvittää.
Kurkkaan uhria ja huomaan sen niskassa törröttävän jääpiikin. Osotan sitä ja kysyn.
-Voisko kuolinsyy olla tuo?
Jack menee ihan kummallisen näköseks ja punastuu häpeästä. Sit se alkaa selittää hätä housussa.
-Erinomainen huomio. Diagnoosia tai muuta on vaikea selvittää kun tilanne on vaikea. Ihan normaalia on kuitenkin että tälläinen inhimillinen virhe sattuu..
-Vai inhimillinen virhe? Voi jumalauta! Sä sokee kusipää et varmaan ees nähny, kun Matts tepasteli äsken rikospaikalle vaipat jalassa!
Tais olla virhe sanoa noin, ku Jack unohti heti koko "inhimillisen virheensä" ja vaihto puheenaihetta.
-Ai Mattsilla oli vaipat?
-Joo, unohda se nyt samantien..
Pitääkin aina avata suu väärässä kohtaa ja sanoa liikaa. Tietenkin samalla hetkellä Matts tulee Jotin kanssa paikalle. Matts näyttää niin tyytyväiseltä, kun se on saanut uudenkarheet housut jalkaan. Sanon Jackille nopeasti ennen kun Matts on kuuloetäisyydellä.
-Pidät sit turpas kiinni! Et sano Mattsille mitään!
Jack nyökkää, mut meinaa heti revetä nauramaan, kun Matts avaa suuren suunsa.
-Nyt on hyvät housut! Paljon paremmin istuu kun edelliset!
Matts ei tiedä mihin tämä lause johtaa, Jack murentaa Mattsin maailman saman tien.
-Eikö vaipat istunu hyvin? HA-HA-HAA!
Voi paska.. Matts tuijottaa mua murhaavasti ja Jack nauraa niin, että pohkeet halkee. Hädissään Matts kysyy.
-Horatsu! Nyt kerro rehellisesti, tietääkö mun vaimo?
-Sinä ja sun vaimos! Anna nyt jo olla pissapoika!
Jack repeää entisestään.
-Pissapoika! HA-HA-HAA! Tuliko aamukaste Matts? HA-HA-HAA!
Matts menee aivan noloksi. Mä raavin päätäni, toivoin näkeväni unta ja mietin koko tilannetta. Vittu mikä sirkus! Yks pässi käkättää kun hullu, toinen on nolompi kun molonsa hukannu Pinokkio ja kolmas näyttää siltä, kun se olis saapunu ulkoavaruudesta. Onneks se nyt on sentään hiljaa. Kunnes sekin avaa suunsa.
-Voi Matts. Raukka mies.. Miten te voitte olla noin julmia? Hävetkää! Teidän pitäisi hyväksyä Matts, vaikka hänellä olisi rakoja sielun hyvinvoinnissa.
Jack menee ihan solmuun ja lopettaa nauramisen, sit se kysyy tyhmänä Jotilta.
-Mitä sä sanoit? Mä en ymmärtäny mitään.
Jack tuijottaa muakin kysyvästi, odottaen selvitystä. En kuitenkaan jaksa selittää kellekään enää mitään.
-Jack, älä nyt vaan multa kysy mitään. Voisit nyt vaan lähtee pois. Sua ei täällä enää tarvita.
Jack ei sano mitään. Se kääntyy ympäri, vilkuttaa lähdön merkiksi, ottaa taskustaan sanelukoneen ja lähtee kävelemään rikospaikalta pois. Kävellessään se alkaa lässyttää löpinöitään sanelukoneeseen.
-Mies potilas piste. Uhri pilkku kuollut piste. Diagnoosi kaksoispiste, terävän esineen aiheuttama hengenahdistus, pilkku, hengenahdistus helpottanut jolloin uhri tajuton piste. Hengenahdistuksen loputtua, pilkku, henki meni piste. Ps piste. Muistutus itselle, pilkku, tilaa jauhelihapizza huutomerkki.
Siinä sitten hiljaa katteltiin Jackin perään ja mulla pyöri päässä vaan se, et miten helvetissä toi voi olla kuolinsyytutkija? Ei se varmaan erota vasempaa kättä, vasemmasta jalasta. Uskon, et Matts mietti ihan samaa, senkin miettimisen pilas sitten Jot.
-Hän män, bäng bäng!
Jouduin nielasemaan raivoni, mut mulkkasin sitä kuitenkin tosi vihasesti. Vilkasen Mattsia, mut se on niin peruslukemilla naamansa kanssa, ettei se taas tainnu kuulla mitään. Se vaan jäykästi kysyy.
-Tehdäänkö jo töitä?
-Joo! Tottakai, kyl maar!
Jot innostu taas liikaa ja mun on vaikea pitää hermojani kurissa. Meinaa ruuvit irrota ohimolta ton sanailujen takia. En vastaa mitään, mutta Jot ja Matts molemmat huomaa mun ärtymyksen ja ekana Jot utelee Mattsin tukiessa.
-Jassoo. Taitaa ilmassa olla möks-möks kärpäsiä.
-Niin, Horatsu. Onko kaikki kumit ehjinä?
Pidän hermoni ja vastaan kylmänviileesti.
-Ei oo, ne kaikki meni muijas kanssa rikki.
Jot menee ihan solmuun naamansa kanssa ja Matts itkua pidätellen parkasee.
-Riitta! Ei…
-Nyt jumalauta Matts! Se oli vitsi, saatanan tollo!
Menee hermot näitten pässien kanssa! Matts köhii ja sanoo heti itkua niellen.
-Olipa hyvä vitsi H, he-he.
Tuntuu, et se varmaan usko ton todeks. No kai tässä menee taas hetki, ennen kun hermot menee uudemman kerran. Jotin ja Mattsin ryhtyessä jatkamaan tutkimuksia, mä yritän rauhottua. Mun keskittyminen kuitenkin herpaantuu, kun pakettiauto kaahaa helvetinmoista kyytiä rikospaikalle. Sillä tippuu pakoputki, kun se paukauttaa niin kovalla vauhdilla jalkakäytävälle. Kun savu hälvenee, nään tekstin pakun kyljestä: Sami Luden kuljetuspalvelu.
Hirveen räminän loputtua, ulos autosta hyppää ite Sami Lude.
-Moe! Mitäs skoudet? Meitsi tuli Jack Nick Ohlssonin käskystä roudaa jotain ruhoa täältä pois. Kukas teistä on Homoratsu?
Meinaa pää revetä kahtia vihasta. Homoratsu, voihan perkele.
-Se on Horatsu, ei Homoratsu. Mitä helvettiä se Jack sulle on sanonu? Yleensä näitä hakee ruumisauto.. Kai sä oot muuten jo vieny sen Sepeteus Jaakkolan sieltä asemalta vankilaan?
-Hey jou mään! Tottakai! Meil on paremmat hinnat! Halvempi ja parempi eli Sami Luden kuljetuspalvelu! Oujee! Me hoidetaan nyt kaikki vankien kuljetukset, ruumiiden kuljetukset ja peruskoulujen luokkaretket.
-Just, vie nyt se ruho helvettiin täältä ja mieluiten heti!
Sami nappaa Silo-Penan ruhon kainaloon ja nakkaa sen auton hyttiin kyytiin. Tarkotus oli tomuttaa ruumishuoneella jäljet siitä jääpiikistä, mut Samin käsittelyn takia koko piikki tipahtaa maahan. Mä ihmettelen siinä sen touhua ja sit se huutaa.
-Tää on samanlaista duunia kun mattojen roudaaminen. Menee yhtä jäykästi ovesta sisään.
Semmonen kuljetuspalvelu. Matkalla Jackin klinikalle yks mummo saa sydärin nähdessään Samin ajelut. Ei vauhdin takia, vaan siks ku tää logistiikan ammattilainen, oli laittanu Silo-Penan pelkääjänpaikalle turvavöihin ja jättäny ikkunan auki. No, toivottavasti en ite joudu viimestä matkaani buukkaamaan siltä.
Siinä ku vihasesti ihstelen tielle jäänyttä pakoputkistoa, niin Jot löytää jotain ja kiljuu.
-Hei! Löysin jutun!
Jutun? Mikähän se juttu on? Matts pomppaa sinne kolmas leuka vavahdellen, ja sit se huikkaa mut sinne. Meen sinne ja Jotin löytämä juttu oli rintamerkki. Tarkemmin Jaakkola Marketin rintamerkki jossa luki.
”Ehkäise ilmastonmuutos – osta meiltä välineet siihen!” Heti tuli mieleen se Mattsin saama lista.
-Matts! Oliko siinä listassa ketään Jaakkola Marketin työntekijää?
Meinaa laatta lentää, kun Matts nostaa housuistaan kusenvärjäämän nimilistan, Jot on taas omissa maailmoissaan.
-Matts! Mistä sä oot saanut tota keltasta askartelupaperia?
Matts ei vastaa mitään, vaan alkaa raivokkaasti plaraa sivuja. Kusi lentää läpimäristä sivuista, kunnes Matts löytää vartin ettimisen jälkeen jotain. Se näyttää mulle listalta tuttua nimeä: Pena Jouninen – kauppias.
-Toi on se perverssi kauppias
Matts nyökkää ja Jot imeskelee etusormeaan.
-Matts, mitä se teki siellä sairaalassa?
-Joo, venaas. Tässä sanotaan, että sille tehtiin urologian polilla puol tuntia ennen Sonnyn löytymistä perseen valkasu ja peräsuolen tähystys suun kautta.
Kiva. Ei kannata asiaa enempää miettiä. Mietityttää vaan koko äijä.
-Voisko se kauppias seota noin pahasti?
Matts ei sano mitään, mutta Jot näyttää taas asiantuntijuuttaan sekoamisesta.
-Kyllä voi seota! Ihmisen hauras mieli, on kuin tikkarin syöminen. Tikkari kuvastaa ihmismieltä ja sen syöjä itse elämää.
-Mitä sä nyt taas selität?
-Älä keskeytä Horotsu. Kun elämä nakertaa mieltä, mieli häviää ja ihminen menee suunniltaan. Kuvannollisessa teoriassa, joku syö tikkarin eli elämä syö mieltä. Jos esimerkiksi tikkari putoaa, niin elämä ei voi syödä enää mieltä. Näin ihmismieli pelastautuu, vaikka se vioittuu. Mielen on vioituttava, jottei ihminen mene sekaisin. Se on nimeltään ”Tikkarin syönti teoria”.
-Eli tän sun teorian pohjalta ihmisen on tultava hulluksi, ettei se sekoa. Vai?
-Kyllä! Ei ole kompromisseja! Näin sanoi psyyke-expertti dokumentissa ”Olet kananmuna, tehdään omeletti!”
-Voi vittu mitä paskaa säkin uskot!
Jot ei vastaa mitään, mutta selvästi jää miettimään tätä ”teoriaansa”. Parempi olla jatkamatta keskustelua tästä aiheesta, muuten Jot innostuu ja sit kuunnellaan sen mussutusta jostain ”Olet esinahka, pidetään bar mitsvat” –dokumentista.
Menee sen verran taas fiilis, et yritän nyt jatkaa tän rikoksen selvittelemistä. Matts näyttää niin toimettomalta, et käsken sitä.
-Matts! Nyt ota yhteyttä Jaakkola Markettiin ja käske se perverssi Pena Jouninen asemalle!
Matts teki niinku käskin ja näppäili perunasormillaan numeroa Jaakkola-Markettiin. Mattsin soittaessa neuvon Jotia.
-Jot. Ota tosta jääpiikistä sormenjäljet. Varo vaan ettet tuhri sitä verivanaa siinä maassa. Siitä pitää ottaa kuvat.
Jot ottaa sormenjäljet maassa olevasta jääpiikistä ja jää sen jälkeen tuijottamaan ympärilleen. Sit se kysyy multa ihan ihmeissään.
-Mistä sä tiedät et niillä on verivala?
-Hä? Kellä? Mitä sä sekoilet?
-Siis, kun sanoit et älä tuhri sitä verivalaa.
-Verivanaa! Vanaa vitun pässi! Unohda koko asia, paskanna vaikka todisteiden päälle! Kunhan otat ne jäljet.
Jot otti jäljet matkaan ja näytti miettivän jotain tosi syvällistä. Mulla tuntu, et selkäranka katkeaa kohta raivosta. Päätin kuitenkin jättää asian siihen, enkä välittää mistään verivanoista tai valoista yhtään. Olkoot perkele.
Ruvettiin olemaan tutkinnan puolesta valmiita ja oli aika lähteä. Jot oli jo kävellen lähdössä joten huikkasin sille.
-Jot! Pääset Mattsin kyydillä, mä haluun kävellä.
Ei paljon kiinnosta istua sen hullun rättisitikan kyydissä. Jot lähti lompsimaan Mattsin autoa kohti ja Matts kysy sillon multa.
-Ai sä et tuu? Takapenkille mahtuu kyllä.
-En mä, pitää liikkua enemmän. Lääkärin määräys.
Minähän en mene tota perkeleen riemurallia todistamaan. Matts hyppäs auton puikkoihin ja tuttuun tyyliin lähti sillä lailla, että asfaltti meni rullalle. Jot näytti siltä, kun se ois vahingossa istunu vaihdekepin päälle. Varmaan johtu siitä, kun se lens kiihdytyksen takia takapenkille pystyssä olevan sateenvarjon päälle. Käy sääliks otsonikerrosta, kun joku räväyttää sen varjon auki.
Mä lähen siitä asemaa kohti, ja en voi olla nauramatta.
Kävelen palan matkaa ja kuuluu helvetin kova pamahdus. Näköetäisyyden päässä näkyy luksusmaasturi, joka oli rysäyttäny päin lyhtypylvästä. Autosta nousi ulos viimesen päälle puettu pukuäijä. Se hyppi tasajalkaa ja manas keskellä katua.
-Saatana! Vitun kiinalaiset jarrut!
Kuulostaa jotenki tutulta, mut en osannu yhdistää kuka se oli. Meen lähemmäks ja utelen.
-Mitä sä riehut? Kannattais opetella ajamaan, ennen ku tapat kaikki jalankulkijat.
Äijä säpsähtää ja kääntyy.
-Horatsu? Perkele! Mitä äijä?
Se pukuäijä, oli mun vanha hyvä ystävä, Sade Mäkinen. Menin kyllä vähän hapoille, kun tapasin sen kymmenen vuoden jälkeen tällä tavalla.
-Sade. Moro, sua ei oo hetkeen näkyny. Missä sä oot oikeen ollu?
-Mä oon kiertäny maailmaa, mut koti-ikävä sai mut palaamaan.
Sade oli aikoinaan rikospaikka-asiantuntija ja ylivoimasesti paras hengittävä olio siinä organisaatiossa. Se lopetti rikospaikka-asiantuntijoissa ja lähti lukemaan lakia. Sit se voitti pari isoa juttua, oli hetken 28 päivää myöhemmin –lehden lööpeissä ja katos sanomatta sanaakaan.
-Sade, meillä on varmaan aika paljon puhuttavaa. Mut mun pitää nyt mennä asemalle jututtaa yhtä kieroa kauppiasta. Saatan tarvita sun apua, jos sopii.
-Joo, soita vaan ku tarviit jotain.
Sain Saden puhelinnumeron ja annoin sille omani. Lähdin sit kävelemään kohti asemaa, Sade jäi kuitenkin maasturinsa viereen manaamaan.
-Perkeleen vietnamilaiset penkinlämmittimet!
Matkalla asemalle aloin muistelemaan vanhoja aikoja, kun Saden kanssa kuulusteltiin rikollisia. Muistan yhen kerran, kun se tunki yhen rappionarkkarin kaninhäkkiin ja tökki sitä tyhjällä injektioruiskulla. Se nisti söi ne heinät sieltä häkistä, ennen kun se tunnusti rikoksensa.
Tulin ajatusteni keskellä asemalle. Meni matka nopeesti, kun oli mukavaa muisteltavaa.
Kiipesin toiseen kerrokseen, jossa Matts mua jo odotteli joku katalogi käsissään. Se ojensi sen mulle ja se oli Jaakkola Marketin ”tarjous vai paljous” kuvasto. Selailin sitä aikani ja löysin Mattsin rengastaman ilmoituksen:
SAIMME HALVALLA 16 KONTILLISTA SENEGALILAISIA NAPPIVERKKAREITA! NÄITÄ ET LÖYDÄ MUUALTA! HUOM! KUN OSTAT KAHDET NAPPIVERKKARIT, SAAT NAPPIKORVIKSET KAUPAN PÄÄLLE, MOLEMPIIN KORVIIN!
Tuijotan lehteä ihmeissäni ja sanon Mattsille sen, minkä sekin tietää, ehkä.
-No niin. Tää juttu alkaa pikkuhiljaa selvetä. Onko se Pena nyt täällä asemalla?
-On. Kuulusteluhuoneessa 16.
-Mä meen jututtaa sitä. Keitä mulle kahvia sillä aikaa..
Mattsin lähettyä kahvinkeittohommiin, mä otan suunnan kuulusteluhuoneeseen. Kun avaan oven, nään pelokkaan kauppiaan. Heti kun se huomaa mut, se alkaa ulisee.
-Ylikomisario! Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys!
Ajattelin kokeilla uutta kuulustelutaktiikkaa ja en vastaa sille mitään. Meen istumaan pöydän ääreen ja laitan sen katalogin Penan silmien eteen. Sit laitan siihen viereen Silo-Penan ja Sonny Stenin ruumiin kuvat. Rauhallisesti aloitan.
-Kerros nyt Pena, miten tää vaikuttaa tosi oudolta yhteensattumalta. Varsinkin kun sä pari päivää sitten manasit, et menee kaupan maine pilalle, just kun uudet tarjoukset on tulossa. Jotka nyt sattuu koskemaan just näitä samoja nappiverkkareita ja nappikorviksia, jotka löydettiin uhreilta. Noita verkkareita kun ei mistään muualta saa!
Pena menee kananlihalle ja puolustautuu.
-Mä en tiedä! Mä oon viaton!
Rauhallinen alotus on kuulustelussa kaiken a ja o, kun jatko menee näin.
-Ja paskat! Sä tiedät enemmän kun puhut! Sä taisit tappaa ne tyypit, kun kaupat rupes kusemaan. Missä sä olit kolme tuntia sitten?
-Olin kaupungilla palauttamassa Jaakkola Marketin mainetta. Jaoin ihmisille rintamerkkejä, joissa lukee: ”Ehkäise ilmastonmuutos – osta meiltä välineet siihen!”
-Sehän sattu, sellanen me löydettiin Silo-Penan ruhon vierestä! Onko sulla jotain sanottavaa?
Nieleskellen Pena kasaa itteään kokoon ja vavisten sanoo.
-Mä jaoin niitä merkkejä puolelle Jaakkolan-Vainion asukkaille. Voihan se olla joku muu.
-Siis sä yrität lavastaa puolet Jaakkolan-Vainion asukkaista murhaajiks vai?! Ei perkele onnistu!
-En mä sitä tarkottanu, vaan..
-HILJAA! Mä meen nyt kahville. Saat hetken miettiä asioita rauhassa. Toivon, et puhut enemmän kun tuun takasin, muuten vien sut käsiraudoissa homokerholle!
Pena jää hikoilemaan pallille, kun otan ritolat kuulusteluhuoneesta. Pääsen kymmenen pilkku neljä askellusta poispäin kuulusteluhuoneesta, niin tietenkin soi taas puhelin.
-Haloo. Horatsu puhelimessa.
-Hei, haluaisin nimettömänä ilmoittaa rikoksesta.
-Mistä rikoksesta?
-Näin tänään kun mies murhasi toisen miehen ja asetti jonkun merkin uhrin viereen. Murhaaja oli mielestäni se kauppias.
-Mikä kauppias?
-Se Jaakkola Marketin kauppias, Jouninen.
-Ai jaa, kiitos!
Ois pitäny pyytää sitä asemalle antamaan lausunto, mut ei nyt huvita. Tajuan et tää homma alkaa selvetä koko ajan, ei tästä tarvii enää kun tunnustus Penalta. Se oli kyllä ainut epäilty tähän asti, mut nyt se on pääepäilty.
Pistän puhelimen visusti taskuun ja lähen juoksujalkaa kohti kuulusteluhuonetta. Nyt on aika ottaa järeet keinot käyttöön. Repäsen oven auki ja Pena kääntyy kauhuissaan, kun myrskyän ovenkarmit helisten sisään. Vauhdilla loikkaan istumaan Penan eteen pöydälle.
-Hei ylikomisario…
-Turpa kiinni! Nyt sä saatanan oravanmälli kerrot kaiken, ennen kun mulla katkee lopullisesti piuhat!
-Mä en ole..
-Älä kiellä! Meillä on todistuslausunto, tai joku vitun homma, siitä että sä tapoit Silo-Penan ja jätit ruumiin viereen sun paskaputiikkis merkin!
Kauhistuneena Pena sanoo.
-Kuka sellasta sano?!
-No vittu joulupukki ja kettutytöt! Todistaja tietenkin!
-Se on vale, en mä ole tappanut ketään!
-Hyvä juttu sulle, mut ku me epäillään sua kahdesta murhasta eikä taposta.
Pena alkaa itkee sydämensä kyllyydestä ja huutaa hädissään.
-EI! Mä en oo tehny mitään! Kaikki menee päin helvettiä! Tää on lavastettu koko homma! Mä vannon äitini maatilan kautta, etten ole tehnyt mitään!
-No voi, voi.. Kyllä surettaa. Possun veljestä tehtiin pekonia, voi kyynel!
Nousen pöydän päältä, nappaan kellon seinältä. Pena yrittää kärsimättömänä puolustautua.
-Tää on yhtä väärinkäsitystä! Usko mua!
Tuijotan Penaa ku homo pillua, paiskaan seinäkellon pöydälle ja huudan.
-Nyt kato! Kello on kuus. Kun kello on kakstoista, ni mä tuun takasin ja sillon sun ois syytä puhua!
Lähden kuulusteluhuoneesta yhtä kovalla vauhdilla, kun menin sinne. Pena jää hysteerisesti itkemään sinne, tai oksentamiselta se paremminkin kuulostaa. Suuntaan kohti kahvihuonetta ja toivon sieluni pohjasta, et Matts on keittäny kahvia. Tarviin nyt kahvia tai menee hermot!
Kahvihuoneessa istuu Jot ja Matts vakavan näkösinä, kun saavun sinne. Nappaan mun nimikkomukin kaapista ja kysyn.
-Mikäs teillä on ku te vakavia ootte?
Matts vastaa.
-Puhuttiin Riitasta. Jot ei pidä siitä, että me rakastellaan mun mielen mukaan. Eli joka toinen kuukaus.
-Joka toinen kuukaus? Vau! Sulla on homma hanskassa, kirjaimellisesti..
Jot on taas elementissään ja alkaa selittää.
-Matts ei käsitä naisen tärkeydellisyyttä ihmiselle. Me olemme miehiä, mutta emme ole toisiamme varten. Naisten takia meillä on pippelit.
-Mitä helvettiä sä taas puhut? Älä vaan sano, että oot kattonu jotain dokumentteja.
-En ole. Uskalsin vavahtua maailmaan ja nähdä kauniin ihmisen. Matts ei kauniista ihmisistä välitä ja se on väärin. Käy sääliksi Riittaa.
-Hei kuule jojopää. Jos Matts ei halua muijaansa tai sillä on ongelmia sen kanssa, niin antaa olla. Miks sun pitäis siitä ottaa jotain kantaa?
-Koska välitän jokaisesta ihmisestä, etenkin naisista. Niin kuin Mikhael Laaksonen lauloi aikoinaan: ”It doesn’t matter if you are black or white. We’re all pink inside!”
-Voi jumalauta sun kanssa! Jos kerran vielä pidät täällä jotain pariterapiaa, kun tuun kahville, niin saat olla varma, et työnnän sut tonne tiskikoneeseen pörisemään.
Jot meni hapoille ja ei oikeen tajunnu maasta tai kuusta mitään. Matts oli ylpeen olonen, kun en ollu Jotin kannalla. Tiputin sen kuitenkin maan pinnalle.
-Matts! Mitä sä oot saanu selville tästä jutusta?
-En mitään. Ajattelin elämääni.
-Ajattelit töissä viimesen kerran sun paskajuttujas. Tajuutsä?
-Joo. Kuule H, selviskö siitä Penasta mitään?
-Ei, se väittää et se on syytön. Joko se on oikeesti syytön ja lavastettu, tai sit se on ihan saatanan pahasti seonnu.
Matts nyökkäilee taas rikkinäisen nuken lailla. Toivottavasti se nyt alkais tekee töitä. Taas soi puhelin ja sieltä soittaa kuolinsyytutkija.
-Haloo.
-No hei Horatsu. Se on Jack tässä moi.
-No moi. Onko selvinny uhreista mitään uutta ruumiinavauksessa?
-On, sen takia soitankin. Löysimme huulipunaa Silo-Penan kaulalta, saimme siitä myös dna-näytteen. Kyseessä ei ole Pena Jouninen.
-No ei se näytä käyttävän huulipunaa kovinkaan paljon, mut kenen se dna on?
-Sellaisen henkilön kun Simone Langbörn.
-Langbörn? Se tupakkamiljonäärin tytär vai?
-Joo. Langbörnin sormejäljet olivat myös jääpiikissä joka löytyi Silo-Penan niskasta.
Simone Langbörn on Langbörn-cigarettes firman pomon Jaques Langbörnin tytär, joka katos kolme vuotta sitten. Langbörn-cigarettes ajettiin selvitystilaan vähän ennen Simonen katoamista, joten on huhuttu, et se ois kadottanu ittensä tahallaan, ettei tarvii olla rahaton tai jotain.
-Simonen olinpaikka on varmaan edelleen mysteeri?
-On, ei oo mitään tietoa sen olinpaikasta.
-Okei, entäs sitten Sonny. Löytykö sen avauksessa mitään mielenkiintosta?
-Joo, siltä löyty siemennestettä peräsuolesta.
Mielestäni kysyin, et ”mitään mielenkiintosta”.
-Aha, kenen siemennesteestä on kyse?
-Sonnyn omasta..
-Omaa?! Se on siis nainu itteään?
-Joo, niin on. N.D. Johansson teki fysiologisia mittauksia, joista selvisi että Sonnylla on yliliikkuva peniksen varsi.
Ajatuskin saa voimaan helvetin huonosti. Kiitän Jackia erikoisista tiedoista ja pistän puhelimen kiinni. Yritän ajatella jotain muuta, kun sitä mitä kuulin äsken, mutta senkin hetken pilaa Jot.
-Kuka oli nainu itteään?
-Sonny, mut anna sen nyt olla.Meidän pitää löytää Simone Langbörn niminen tyyppi. Sen dna:ta löyty Silo-Penasta ja sen sormenjälkiä oli siinä jääpiikissä. Se on nyt Penan lisäks meiän pääepäilty.
Matts kysyy taas viisaana.
-Miten me muka löydetään se? Sehän on kadonnut?
-No ei kai me sitä etittäis jos se ei ois kadonnu.
Matts lähtee pää painuksissa soittelemaan maailman halki, löytääksen Simone Langbörnin. Ei se varmaan pääse ees talon ulkopuolisille linjoille. Kai sitä vaan kiukuttaa, kun Jotilla on mielipide Riitasta. Voi jumalauta noitten molempin kanssa. Mä tiedän sen syvällä sisäisessä järjestelmässäni, et Mattsin muija on karmein nainen, jota on kukaan koskaan pannu maan päällä.
Jot tekee oudon eleen ja tulee sanomaan suunnitelmistaan.
-H. Minä ajattelin selvittää Jaakkola Marketin ja uhrien mahdollista yhteyttä. Onko se ok?
-No miks ei olis? Tee se.
-Ok, teen Horotsu.
Se perkele sanoo tahallaan mun nimen väärin, aivan varmasti. Mut pakko taas pyyhkiä surut sielusta ja mennä takasin kuulustelemaan Penaa. Jos se nyt sanois jotain muuta, kun viaton, mitä, lavastettu ja väärinkäsitys. Se on ainoa asia, mitä toivon.
Tällä kertaa meen rauhallisesti kuulusteluhuonetta kohti, avaan oven ja laitan sen hiljaa kiinni. Pena tuijottaa ihmeissään, muttei sano mitään. Otan kellon kuulusteluhuoneen pöydältä ja katon Penaa. Pena on ihmeissään ja ihmetystä lisää se, kun viskaan kellon palasiks seinään ja huudan.
-Luuletsä oikeesti, et mä tuun tänne puolilta öin juttelemaan sun kanssa, molopää?!
-En.
Täristen se vastaa ja itekin muutan kuulustelutyyliä rauhallisemmaks.
-Hienoa. Kuule, tunnetsä sellasta tyyppiä kun Simone Langbörn?
Pena ei vastaa ensin mitään, mutta sit muuttuu kuoleman vakavaks ja vihainen ilme kasvoilla sanoo.
-Harmi kyllä!
-Mistä sä sen tunnet?
-Se hullu akka yritti ostaa multa Jaakkola Marketin pari viikkoa ennen katoamistaan. Se yritti ostaa sitä ihan naurettavalla summalla. Kamalan kiire sillä oli asian kanssa. Kyllä se petty sit kun en myynyt.
-Ja et oo kuullu siitä sen jälkeen?
-En. Ei kuulemma kukaan muukaan. Mut mun vaimo, Justiina oli kuulemma sen hyvä ystävä. Mut mä en tiedä siitä mitään koska vaimon kanssa tavattiin vasta kaks vuotta sitten. Sun pitää kysyä siltä.
-Asia selvä! Kiitti. Sulla on muuten varmaan vähän nälkä?
-No on itse asiassa, kahvikin maistuis.
-Okei, saat leivän parin tunnin päästä. Kahvi maksaa femman.
Lähin ulos kuulusteluhuoneesta ja kohti omaa työpöytääni. Sinne on varmaan kanit ja merisaukot tehny pesän, kun en oo pöytäni ääressä hetkeen viihtyny. Vedän työtuolin alleni ja siitä tipahtaa tietenkin renkaat. Kaiken kukkuraks, se on yltä päältä hämähäkin seitissä. Päätän helpottaa työtäni ja istun lattialle. Katon sähkösestä arkistosta, löytyykö sieltä mitään ihmeellistä koskien Penaa tai Justiinaa. Selailen hetken arkistoja ja haen tietoja lehdistä hakusanoilla ”Pena Jouninen + muijansa”. Arkistosta selviää se, et Pena ja Justiina meni naimisiin päivälleen vuosi Simonen katoamisen jälkeen, sekä maininta Penan ja Justiinan sopimuksesta. Sopimuksesta ei sanota mitään muuta ja oudointa koko hommassa on se, et Justiinasta ei oo mitään tietoja ennen sen ja Penan häitä. Ei perkele edes syntymästä oo mainintaa! Mistä vitusta se eukko on kaivautunut maailmaan? Päätän soitta Sadelle koska muistan, et se pääsee tollasten mulkkujen tekemiä sopimuksia kyttäämään. Nyt tarviin vähän vanhan ystävän apua.
-Sade Mäkinen puhelimessa.
-No Horatsu tässä moi.
-No moi!
-Viittitsä ottaa selville Pena Jounisen ja sen akan Justiinan jostain sopimuksesta. Tarvisin nyt vähän apua.
-No, mulla on toi vaitiolovelvollisuus asiakkaita koskien, mut eihän se aikasemminkaan oo estäny mua.
-Kiitti! Ilmottele kun tiedät asiasta. Moi!
Matts tulee paikalle ja tuijotta mua ihmeissään. Ennen kun se sanoo mitään, niin lykkään sille tiedot Justiinasta ja sanon sille.
-Soita se Penan akka asemalle nyt heti! Mä meen siks aikaa nukkumaan kahvihuoneeseen..
Matts jää silmät pyöreenä tuijottamaan, kun lampsin kohti kahvihuonetta. Kiltisti se kuitenkin alkaa tavailemaan puhelimensa numeroita.
Kahvihuoneessa on joku vanha sohva, johon meinaan mennä koisaamaan. Istun sohvalle ja just kun suljen silmäni, niin saan viestin puhelimeeni. Viesti on tullut firmalta nimeltä ”Kaikkitietäjät”.
-Sinut on formatoitu, hyvää päivänjatkoa!
Mitä vittua tää nyt on?! ”Sinut on formatoitu”? Kuka helvetti näitä keksii?
Sit tulee toinen viesti heti perään samoilta poronperseiltä.
-Saitko apua ongelmiisi? Tilaa meiltä jumalainen ääni norjasta vuodelta 1978 niin tiedät. Hinta vain 490!
Voi perkele.. Pistän kyllä nyt aivoni sulkuun ja alan nukkumaan. Haistakaa paska Kaikkitietäjät!
LAUANTAI
Nukun taas helvetin huonosti. Se on ihan normaalia ja vittumaista. Tuikkaan kahvihuoneen telkkarin päälle ja joku ”fiksu” tyyppi puhuu Jaakkola-tv:n Aamujuusto –ohjelmassa, miten huonosta fiiliksestä voi päästä eroon omin avuin. Tää äijä oli ohjelmassa nimellä erikois-lääkäri. Helvetin uskottavaa. Tää äijä selitti ensiks siitä, et jos esimerkiks masentaa ja kaikki on päin persettä, niin onnellisuus alkaa omasta kuvasta. Se kerto sellasen niksin nimeltä "hyvä jätkä"-terapia. Se toteutetaan aamuna, jollon on huono fiilis itsestä ja omasta tekemisestä. Sillon pitäis mennä peilin eteen ja hengittää syvään, sit ois tarkotus katsella hermostumatta omaa kuvaa ja lausua taikasanat: "Sä oot ihan hyvä jätkä!" Siitä pitäis sit kai jotenkin piristyä tai jotain. Voi vittu mitä homoilua.. Ku mä herään aamulla, on mulla sit krapula tai ripuli, niin mä haen ensimmäisenä postin. Poimin laskut sieltä ja poltan ne nauraen. Sit mä meen peilin eteen ja sanon omat taikasanat: "Pese hampaat!" Sit yleensä keitän kahvia. Mitähän tää erikois-ääliö tykkäis siitä. En tiedä, eikä kyllä oikeasti kiinnosta loppujen lopuks.. Mut pakko tällästä paskaa on mietittävä, jos siitä ois joskus hyötyä..
Matts on ilmeisesti hetken seurannut mun telkkarin tuijottamista. Se jää siihen hiljaa pällistelemään silmät pyöreenä, kun tuijotan tätä ohjelmaa. Se herättää mut tähän päivään.
-Hoo. Voisit ryhdistäytyä, kuulusteluhuoneessa 7 on Justiina Jouninen.
Loikkaan pystyyn ja otan suunnan kohti kuulusteluhuonetta. Tiedän, et Justiina on sellanen koppava ämmä, joten pitää ottaa sellanen ammattimainen ote kuulusteluun.
Kävelen kuulusteluhuoneeseen ja matkalla huudan vielä Mattsille.
-Älä sit tee mitään Jotin kanssa sillä aikaa, kun mä käyn tuolla. Ette kuitenkaan saa mitään hyödyllistä aikaan. Ja älkää vaan jumalauta jauhako Riitasta, tai mä hirtän sut omiin kalsareihis.
Matts löntystää perässä, ilmeisesti aikeena salakuunnella mun loistavia kuulustelutaitoja oven ulkopuolelta. Ottakoon sitten oppia.
Pääsen kuulusteluhuoneeseen ja siellä happaman näkönen nutturapää istuu. Samantien kun pääsen huoneeseen, se alkaa vittuilemaan.
-Mitä vittua te siat haluatte?!
Törkeetä käytöstä, jota mun pitää ojentaa tai jotain.
-Pidä sä pakaranaama suuta soukemmalla! Mä kysyn täällä kysymykset ja sä oot hiljaa! Eli, mistä sä tunnet Simone Langbörnin?
-Se oli mun ystävä, mä itken joka päivä ku se katos.
-Voi kyynel, itke sitten. Mikäs tää sun ja Penan sopimus oikein on?
-Avioehto, ei mitään muuta..
-Aha.
Nousen ylös ja lähden pihalle. Justiina pysäyttää mut kuitenkin oven kohdalla, sanomalla.
-Te epäilette Penaa rikoksesta, eikö niin?
Pysähdyn ovelle, laitan oven kiinni ja vastaan.
-Ehkä. Onko sulla jotain lisättävää?
-On. Pena on ollut omituinen sen jälkeen, kun Jaakkola Marketissa tapahtui se haaveri sille asiakkaalle. Aamulla Pena uhos lähtevänsä palauttaamaan Marketin maineen takasin vaikka takomalla sen ihmisten kalloon.
Ei toi akka ihan täysillä varauksilla oo perustanu ravintolaa. Miks vitussa se haluaa ukkoaan mustamaalata? Päätän kuitenkin kuulustelun, psykologisesti haastavalla tavalla.
-Tao sä akka itteäs joulukuusella!
Justiina jää monttu auki kuulusteluhuoneeseen, kun lähden pihalle. Matts oli oven takana ja hyvä etten lyö siltä päätä sijoiltaan, kun se on naama pitkällä oven takana.
-Mitä vittua sä siinä kuuntelet? Seuraavalla kerralla avaan oven rajummin.
-Anteeks H. Miks sä olit noin julmapuheinen Justiinalle?
-No mieti ny vähä, se haluaa ukkonsa linnaan selvästi. Miks? Se on pakko selvittää, ennen kun kysyn tolta akalta yhtään mitään, ei tässä muuten oo mitään loogisuutta.
Matts jää haahuilemaan kuulusteluhuoneen viereen, kun liihotan paikalta pois. Kävellessä mua muistaa taas puhelin.
-Horatsu puhelimessa.
-Sade täällä moi. Selvitin sitä Penan ja Justiinan sopimusta.
-Kerro.
-Penan ja Justiinan sopimus käsittää Jaakkola Marketin omistusta. Pena omistaa sen täysin, mut jos se kuolee tai joutuu hullujenhuoneelle tai linnaan, niin täysomistus siirtyy Justiinalle.
-Eli se vois olla syynä, miks Justiina todistaa miestään vastaan?
-Joo, siltä vaikuttaa.
-Koskeeko se sopimus mitenkään henkilöä nimeltä Simone Langbörn?
-Öö, ei. Vaan noita kahta.
Kiitän Sadea tiedoista, röyhtäsen ja suljen puhelimen. Samaan aikaan Jot tulee siihen pyörimään ja utelee.
-Mitäs nyt?
-No, meillä on aika sekava tilanne.
-Joo, mitenkä niin?
-Jos tekisit töitäs, etkä jauhais paskaa Mattsin akasta, niin tietäisit! Voisit nyt hyödyntää käsiäs muuhun, kun omaan tarpeeseen, ja käydä nappaamassa Justiinan sormenjäljet. Sit ku oot tehny sen, niin hommaat jostain Simone Langbörnin sormenjäljet.
-Miksi?
-No koska mä käsken ja kun mulla on sellanen tunne
-Ai niinku jollain lepakolla, joka aistii asioita tuntosarvella? Selvä homma..
En ehdi vastaamaan Jotin lepakkokysymykseen, kun se lähtee hakee niitä jälkiä Justiinalta. Mattsin pyörittyä kuulusteluhuoneen edessä, se rohkastu jä kävi juttelemassa Justiinan kanssa. Se kipitti sieltä pihalle kun vasikka ja alko ylpeenä kertoo.
-H! Justiina oli murhien tapahtumien aikana kotona siivoomassa. Se kertoi avio-ongelmista Penan kanssa, ja mä ajattelin et…
-Matts! Ei mua kiinnosta niitten avio-ongelmat!
-Mutta sehän voi olla motiivi murhalle.
-Pyh! Sä katot Matts liikaa telkkaria..
Siinä ku avaudun sieluni pohjasta, niin saan saman tien syyn tehdä sen uudestaan. Nimittäin Jot tulee paikalle kuulusteluhuoneesta, jotkut laput käsissään.
-Kato Horotsu! Sormenkuvia!
-Jälkiä.. Sormenjälkiä Jot. Mut hyvä homma. Vie ne nyt Jack Nick Ohlssonille, se saa verrata niitä Simonen jälkiin. Kai sulla on ne matkassa?
-On juu, mut voisin minäkin niitä analysoida.
-Paskat! Sä et osaa ees täyttää lottokuponkia! Tee nyt niinku sanon!
Manaten ja tutisten Jot lähtee kiikuttamaan niitä Jackille. Matts raapii päätään ja miettii jotain. Se kysyykin.
-Mikä Jotia vaivaa?
-Ai mikä? Monikin asia jos multa kysyt..
-Se on vaan ollu niin omituinen, kun kerroin omista ja Riitan asioista. Aamusta asti sillä on ollu vähän liikaa mielipiteitä asiaa koskien. Jot tuli jopa myöhässä töihinkin tänään ja se jotenkin vältteli mua.
-Ehkä sä ny kuvittelet liikoja. Jot on varmaan taas kytänny telkkaria koko yön ja pimahtanu dokkareitten takia. Mut ihan sama mulle mikä sitä vaivaa.
Matts ei enempiä kysele, se lähtee tekee jotain paperihommia pöytänsä ääreen. Toivottavasti se tekee munkin omat, kun mua ei nyt kiinnosta mitkään lässyn lässyn kirjailut.
Mattsin mentyä, mä jään miettimään tätä koko tapausta ja saan helvetinmoisen päänsäryn. En tunnu tajuavan yhtään mitään missä mennään. Päätän kuitenkin mennä vielä jututtamaan Justiinaa, jos yhtäkkiä asiat kilahtais kohdilleen.
Sadannen kerran ravaan kuulusteluhuoneeseen ja heti ovella jo sanon Justiinalle.
-Sä taidat suojella Simonea jotenkin?
Justiina selvästi tippuu kärryiltä, mun uuden kuulustelutekniikan edessä. Hätäillen se kiljahtaa
-Mitä?!
-Mitä. No pitääkö ilmasta jollain kääntötermeillä?
-Mä en suostu tälläseen kuulusteluun, jossa epäammattitaitonen kusipää kysyy multa jotain turhaa. Mä tahdon asianajajani tänne. Saat sille meuhkata.
Epäammattitaitonen, vai niin. Siirryn Justiinaa vastapäätä ja nappaan kuulusteluhuoneen toisen tuolin käteeni. Tuijotan Justiinaa vihasesti ja nakkaan tuolin seinään. Tuoli pamahtaa pillunpäreiks huoneen nurkkaan ja Justiina tuijottaa aivan ihmeissään mua. Sit huudan sille.
-Matts soittaa sen asianajajan tänne, mut sille ei tälläset epäammattitaitoset kusipäät tarjoa istumiseen mahdollisuutta!
Justiina jämähtää tuolille tuppisuuna, kun kahlaan läpi tuolipäreitten ulos huoneesta.
Pääsen pihalle, mut heti meinaa pää seota, kun nään Jotin ja Mattsin kinaamassa jostain Mattsin pöydän vieressä. Meen siihen ja vihasesti kysyn.
-Mikä vittu teitä nyt taas hiertää?
Jot kääntyy mua kohti salaperäsen näkösenä ja alkaa pulputtaa.
-Minun mielestäni Matts kohtelee vaimoaan loukkaavasti. Hän esineellistää Riittaa, muttei kuitenkaan kunnioita häntä edes seksuaalismielessä!
Matts painaa päänsä kohti maata ja nieleskelee. Jot tuijottaa mua kun viimestä päivää ja ilmeisesti odottaa vastausta.
-Mä sanoin jo aikasemmin teille että jätätte tälläset paskajutut töiden ulkopuolelle. Ja mikä vitun seksologi sun sisällä Jot kasvaa?! Molemmat voisitte odottaa sitä suurta pamausta!
Matts mulkkaa mua huuli pyöreenä.
-Mitä pamausta?
-No sitä kun mun kengänkärki pamahtaa teidän kusipäiden etuhampaisiin, kun potkasen teitä perseille! Saatanan laiskat mulkut, tehkää töitä ja vittu heti!
Huudon aikana sain ilmeisesti voimani helvetistä asti, kun Matts ja Jot menee kalpeeks. Siinä kun hermostumisestani punastelen, niin kuulen kun joku lampsii sisään ovesta. Takaa kuulen vaan monotonisella äänellä.
-Päivää talon väelle!
Käännyn ympäri ja oven suunnalta lampsii Jack Nick Ohlsson. Kysyn mahdollisemman yksinkertasesti.
-No?
-Katso, ne täsmäävät!
Jack antaa mulle lapun jossa ilmenee sormenjälkien joku helvetin vertailukaava, josta en ymmärrä hevon paskaa. Sen verran kuitenkin mullekin selviää, et tajuan Simonen ja Justiinan jälkien täsmäävän. Jos ei ois näin mukavia uutisia niin, menettäisin hermoni ton typerän kaavion takia. Kuitenkin kasvoille nousee levee hymy. Käännyn Mattsia kohti ja näytän lappua sille.
-Mähän sanoin Matts, et täs ei mistään avio-ongelmista ollu kyse. Tää oli paljon loogisempaa, Justiina Jouninen on Simone Langbörn ja toisinpäin.
-EI! Ei voi olla mahdollista! Mun piti olla oikeassa!
Matts menee ihan suunniltaan kun sen ”avioliitto-ongelma” –teoria ei toiminu. Se tuijottaa sitä Jackin tuomaa lappua, epäuskonen ilme kasvoillaan. Edelleen se jatkaa ihmetelyä.
-Ei tämän pitänyt näin mennä! Minun piti olla oikeassa! Minun..
-No, et ollu Matts. Et tälläkään kertaa. Totuus saatiin selville ja se on pääasia. Ei se, että sun aivotukses jostain ongelmallisesta avioliitosta pelastais päivän..
Matts muuttuu omituiseks ja alkaa paasaamaan suu vaahdossa.
-Sinä oot lavastanu tän koko jutun! Sen takia, että mun työ näyttäis huonolta ja sä saisit kunnian kaikesta! Ei tällänen ole mahdollista! Sä pilasit kaiken ja otit kunnian itelles!
-Kuule nyt vitun tippa-liisa! Ota asia vastaan miehen lailla, ei sun teoria toiminu. Mitä sitten. Mut älä sä saatanan donitsi-imuri ala vittuilee jostain perkeleen lavastuksesta!
-Sä lavastit tän! Mä oon siitä aivan varma!
- Sanakin vielä ni saatan sut hautaan pää eellä! Samalla hoidan hommat siihen jamaan, ettet saa lihoilles sopivaa arkkua!
-Sä oot Horatsu menny monta kertaa liian pitkälle. Sillon oon ollu hiljaa. Nyt en enää ole, mä teen susta valtakunnan toimistoon valituksen ja pidän huolen, ettet enää peittele jälkiäs mun avulla. Tämä asia ei jää tähän!
Raivoten se paksu mulkku hyllyy ovesta pihalle. Matkalla ulos se antaa Jackille korvatillikan.
Jack parkasee kivusta ja kattoo mua koiranpentu-ilme kasvoillaan. Se odottaa multa tukea ja saa ainakin huomiota.
-Älä sinä ny rupee ulisemaan!
Jot on kaikesta ihan pihalla. Se tuijottaa välillä Jackia ja välillä mua. Se alkaa haistelemaan sormiaan orkun partaalla ja yksinkertasesti ilmottaa.
-Mä lähden nyt libidoimaan. Meen Riitalle.
Mun naama venähtää jalkapöytään kiinni, kun vasta nyt tajuan, miks se on niin puolustellu Riittaa.
-Ei jumalauta Jot! Panetsä Mattsin muijaa?
-En. Rakastelen ja hellin. Me olemme Riitan kanssa yhtä sielua, löysimme toisemme kauheuden keskeltä ja vailla armon viserrystä. Nostin Riitan helvetistä jossa hänellä ei ollut oikeaa miestä, se helvetti oli olla osa Mattsin elämää!
-No ei se vieläkään sieltä helvetistä oo päässy jos se sun kanssa pyörii. Tollasen pallittoman hullun se löysi, eikä mitään oikeaa miestä! Tajuutsä yhtään perkeleen paskasammio, mihin kuseen sä ittes oot laittanu? Matts tappaa sut, repii sun pään irti ja kaivaa sun keuhkot paljain käsin irti!
-Minä en välitä! Rakkaudella ei ole rajoja! Mutta sinä, kylmäsydäminen yksinäinen itsensätyydyttäjä, et ikinä voi sitä ymmärtää!
Ennen kun ehdin sanoa mitään Jotille, se kääntyy koppavan näkösenä ympäri ja lähtee pihalle. Toivottavasti se Riitta on yhtä paksu kun Matts, se vois liiskata ton hollantilaisen kusipään lihoillaan. Jack siirtyy ikkunan viereen tuijottamaan kun Jot lampsii pihalla. Se huitoo mut sinne. Meen naama kiinni ikkunaan ja huomaan kun Jotia vastaan tulee hymyilevä, aivan vitun hyvännäkönen blondi vastaan. Se halaa Jotia ja antaa sille suukon.
-Jack! Mitä helvettiä? Onko toi se Riitta!?
-Joo, on. Upea ilmestys vai mitä?
En voi muuta kun nyökätä. Riitta on aivan tajuttoman hyvännäkönen, mun elämässä tollaset tyttöystävät on vain unissa. Riisun sitä silmilläni kunnes muistan, et se on Mattsin exä ja sit alkaa vituttaa.
-Miten helvetissä toi voi olla Mattsin exä?! Puhumattakaan siitä, et se on Jotin joku kadonnu sielunpalanen?!
Jack kuolaa ikkunassa kiinni, eikä varmaan tajunnu mitä edes sanoin. Huohottaen se sanoo.
-Kato nyt noita punasia pusuhuulia, tota kevyesti ruskettunutta ihoa, niin täyteläisen herkullisia rintoja. Ja toi sen perse! Voi jumala! Se on niin..
-No kai mä nyt sen saatana huomaan! Ei sun tarvii selostaa. Mä en vaan voi tajuta, miten helvetissä Matts ja Jot on päässy ton muijan puristukseen! Vittu! Mä en saa edes pornokaupasta tekpillua, saatana!
Hermostun niin helvetisti, että meinaan lyödä pääni lasin läpi. Saan kuitenkin pidettyä hermoni ja yritän olla ajattelematta koko asiaa. Perkele, tää on niin tätä.
Siirryn ikkunasta kauemmaks, ennen kun hyppään siitä läpi, nappaan samalla Jackin irti ikkunasta. Se on kiinni siinä kun imukuppi, toivottavasti se otti huulirasvansa mukaan. Lähti nimittäin aika herkullinen ääni, kun repäsin sen irti siitä paskasesta lasista. Jackin istuutuessa mun pöydän viereen, mä nappaan Mattsin työtuolin ja istun siihen.
Otan ajatukseni pois Riitan rintojen välistä lopullisesti ja yritän jatkaa älyllistä ajattelua, Jackin vielä huohottaessa. Käsken sen ottaa nyrkin pois housuistaan, mut se on nyt jossain omissa maailmoissaan. Päätän lähteä helvettiin asemalta, kun rupee vituttaa liikaa. Sanon Jackille hei moit, mut se ei varmaan edes huomaa, kun se kuolaa siinä onnessaan.
Saa huomenna sit hoitaa viralliset systeemit kuntoon, sen Simone Langbörnin pidättämiseks. Odottakoot se ja Pena huomiseen kuulusteluhuoneissaan.
En halua enää päivääni pilata millään työhön liittyvällä. Ryyppäämään en jaksa lähteä taas, joten turvaudun äärimmäiseen varasuunnitelmaan. Lähden kuntosalille. Luin jostain paskasta lehdestä, että salilla käynti lievittää stressiä ja todella hyvin. En ikipäivänä ois kuvitellut, et menisin sinne, mut nyt ei muu auta. Jos sais edes jotenkin ajatukset pois työasioista.
Yks tosi iso miinus salilla käymisessä on se, et Jaakkolan-Vainion Mainio-kuntosalin mainoksessa on jumppatrikoihin sullottuja mummoja. Toivottavasti ne ei tulis mun aikana sinne, naksuvine tekonivelineen.
Joissain leffoissa aina salilla, tulee vastaan sellasia pornokoneita, että silmät luiskahtaa päästä. Pääsen salille ja huomaan totuuden. Eihän täällä mitään perkeleen naisia näy missään! Mut kun nyt tänne asti tulin, niin on pakko jotai hyödyllistä keksiä. Ei yhtään kiinnostais nostella rautoja, kun kädet varmaan menis poikki. Tälläsillä pavunvarsilla ei nosteta kun omaa vehjettä ja sitäkin kaksin käsin.
Kävelen suosiolla ohi prässien ja penkkien ja suuntaan kulkuni kohti jumppasaleja. Kurkin ikkunoista ja meinaa eiliset kahvit nousta kurkkuun, kun siellä joraa ne ”Vanhene varmasti” –hoitokodin asukit, neljä numeroa liian pienissä hotpantseissä. Hyi helvetti.. Nyt oksettaa. Nopeesti nyt jotain muuta ajateltavaa. Juoksen hirveetä vauhtia pois, kunnes huomaan, että viereisessä salissa alkaa joku jumppa nimeltä Slayrobic. Mitähän se tarkottaa..
Kommentit