JAAKKOLAN-VAINION KESKUSTA KLO 06.30

 

MAANANTAI

 

Sumu peittää Jaakkolan-Vainion kauttaaltaan. Ylikomisario Horatsu Kaino kerää luitaan sängynpohjalta ja lähtee kohti uutta viikkoa miettien;

"Mitä ihmisen sisällä on? Luita ja verta? Vai sielu? Onko se rautalangasta muotoiltu sisin vai pehmeää kermakaramellia, joka on ihmisyyden perusta?"

Tätä helvetin kysymystä mietin eilisestä asti, kun heräsin.. Jaakkola-tv lähetti dokumentteja tuutin täydeltä koko viikonlopun. Pitihän nyt sitä vilkasta ja tää perkeleen "Mitä ihmisestä?" -dokumentti oli tietenkin se, jota jäin silmät pullollaan tuijottamaan. Nyt en saa mitään muuta mietittyä. Helvetti.

 

Jos maailma olis oikeudenmukainen, niinku se Jaakkolan-Vainion ulkopuolella varmasti onkin, mutta jos oikeudenmukaisuus koskis myös Jaakkolan-Vainiota niin, niin näitä jorinoita ei lukis kukaan. Kiitos siitä.

Mun varmaan pitäis kertoa jotain oleellista, liittyen ylipäätään Jaakkolan-Vainioon ja muuhun. Mun nimi on Horatsu Kaino, ja mä oon ylikomisario Jaakkolan-Vainion rikospaikka-asiantuntijoissa. Mun nimen piti olla Hora, mut sit pappi aivasti kastetilaisuudessa. Musta tuli sitten Horatsu. Paikka joka on kultainen kotini, on Jaakkolan-Vainio. Jaakkolan-Vainio on itsenäinen valtio jossain päin eurooppaa, kai.. Jäi ala-asteella maantiedon tunnit väliin, kun sitä ei sillon poliittisista syistä haluttu opettaa. Jaakkolan-Vainiosta tiedän kuitenkin sen, että Jaakkola oli noin 1400-luvulla sodassa itäisen naapurinsa Vainion kanssa. Vainion valloitus kesti historian mukaan 47 vuotta. Totuus oli kuitenkin lähempänä 13 tuntia. Historian kirjoittajat hirtti aikoinaan sankarit, mutta täällä sankarit ois saanu hirttää ne historian kirjoittajat. Nyt ei tiedä, et mikä on ollu aikasemmin muna ja mikä vittu on kana..? Kuitenkin, Jaakkolan hyökättyä Vainion puolelle, myös tää Huttien johtaja Attila kävi nostamassa koipea Jaakkolan puolella. Sen ilmeinen tarkotus oli vallata koko paskamaa, mut se antautu ja pakeni maasta paniikissa. Johtu varmaan siitä, et se sai parin päivän reissusta tuliaisiks paikallista herkkua; eli vatkattua vasikkaa ja koleran. Kaks yhden hinnalla kävi toteen, se sai sen koleran nimittäin tästä paikallisesta herkusta. Kuitenkin, tän typerän sodan aikana Jaakkola halus vallata alueellisista syistä Vainion. Ihmetyttää ihan helvetin paljon, Vainion puolella on ne "alpit", metikköä ja peltoja. Mut siel ei ollu siihen aikaan asukkaina oikeen mitään tai ketään.

No joo, sota loppu ja alueet yhdisty. Sit tää kaikki sekoilu sai alkunsa. Millon oli kuningas ja millon edustuspojat ja diktaattori. Ei taida valtiomuotoa enää olla, mitä täällä ei ole ollut. Nytkin täällä on puuhasteltu jonkun pilluhullun vallankaapausta ja kansa on tietenkin sen takana. Siitä vielä ilmotettiin etukäteen uutisissa, että sellanen vallankaappaus. Kunhan mä saan vaan pitää duunini, niin oon tyytyväinen. En jaksais uudestaan mennä mihinkään vitun spurgujen paijaus -taloon. Tää rikospaikka-asiantuntijan homma on aivan loistavaa verrattuna siihen. Johtuu varmaan osittain siitä syystä, ettei tarvii kysyä keltään mitään, tai jos pitää niin silloin sillä ei oo mitään merkitystä.

 

Tää rikospaikka homma on siitä mukavaa, että normaalista poliisista ei oo täällä tietoa. Järjestys-, rikos –ja liikennepoliisi meni lakkoon ja sen johdosta joutu maanpakoon kuoleman pelossa. Mut kaikki valta siirty poliisien rikospaikka-asiantuntijoille. Eli jos sokeitten maailmassa ykssilmäinen on kuningas, ni mä oon täällä se, jolla on laillinen lupa ampua vaikka sorsaa kevytsingolla. Ei siinä et mulla on jotain sorsia vastaan, nehän on kivoja.

 

Viikko töissä on yleensä täyttä tuskaa, meidän yksikkö koostuu 20 rikospaikka-asiantuntijasta. On ne sit tutkijoita tai komisarioita tai vastaavia. En oo kyllä koskaan nähny kovin monen vaan tekevän mitään. Oikeastaan paras ja ainut tyyppi, joka tekee töitä mun lisäks, on komisario Matts Stein. Se on sellanen ukko, ettei sitä helposti hätkähdytä mikään. Matts on kuudennen polven Jaakkolan-Vainiolainen, eli tuntee tän paikan paremmin kuin kolesteroliarvonsa. Onhan se sellanen pulska kusipää, mut ihan mukava että on apuna työpaikalla. Sit me tehdään paljon työtä kuolinsyytutkijan kanssa. Sellanen äijä ku Jack Nick Ohlsson heiluu ruumishuoneella, Jackilla on jostain vitun legoista tehdyt silmälasit päässään. Se on ilmeisesti Norjasta kotosin, kun se puhuu menneistä vuosisadoista Norjan vuonoilla samalla lailla kun se puhuis eilisestä. Se osaa olla välillä yks asiallisimmista ihmisistä maan päällä, tai sit se osaa olla niin perseestä ja näsäviisas, että irtoo takaraivosta paloja. Usein se pätee asioilla, joilla ei oo minkään valtakunnan merkitystä. Tai sit se tajuaa jonkun asian, jonka joku on jo kelannu päivää aikasemmin. Se on aina vähä pihalla. Mut siihen on vaan yritettävä sopeutua.

 

Yritän tän päivän selvitä raivoamatta tai sekoamatta psyykkisesti, voi olla vaikeeta kun on taas iloinen maanantai. Himassa ei ollu mitään ruokaa ja pakki on aivan sekasin, kun menin Jaakkolan-Vainion eksoottiseen ruokapaikkaan. Siellä sain sellasta muonaa, että oksettaa vielä ens juhannuksena, tai sit se johtuu siitä aktiviasta, jonka pitäs jotenkin tasapainottaa mun suolta tai jotain. Ja paskan marjat!

Matkaa rikospaikka-asiantuntijoiden asemalle, eli ”Rasialle” mun himasta on 200 metriä, sillä matkalla ei oo kioskin kioskia, josta sais jotain ruokaa. Eli pakko taas tyytyä Rasian antimiin kahvihuoneessa.

 

Saavun vihdoin ja viimein nälkiintyneenä kahvihuoneeseen. Maha huutaa ja vituttaa. Kahvihuone on taas kerran ilman mitään pullaa tai ees leipää, pitää taas saatana kuolla nälkään. Tee nyt töitä sitten ilosena.  No, pitää vetää taas mestarin aamiainen, eli pannullinen kahvia, lisättynä ajatuksella, että tällä viikolla voitan lotossa. Taas kerran oon vaan 7 rastin päässä miljoonasta.

Kahvihuoneesta näen Mattsin työpöydälle. Sitä on hauska aina tarkkailla, vaikka monesti meinaa mennä kahvit väärään kurkkuun sen toilailujen kattomisessa. Mitähän helvettiä se nyt taas tuolla puuhaa, kun se heiluu joka suuntaan suu vaahdossa? Jotain se nyt on keksiny, pitää mennä kattomaan ja kysyä.

 

-No moro Matts.. Mitäs tänne?

-Joku mies on murhattu!

-Mistä sä nyt selität?

-Tuli puhelinsoitto.. Se oli jotenkin outo puhelu, se akka vaan hihitteli koko ajan.. Kuulosti jotenkin tutulta.. Mut ihan puhelimessa se kerrottiin!

 

No harvoin noista sähköpostilla ilmotellaan..

-Selitä ny rauhassa.. Kerro Horatsulle kaikki ni kaikki menee hyvin..

-Öö, yleensä kun mä kerron sulle jotain, niin joku ei tulevaisuudessa saa lapsia, tai mitään lapseentekoon liittyvääkään. Jaakkolan-Vainion lakien mukaan meidän pitää olla oikeudenmukaisia ja vaalia vapautta.

 

Just, taas se Matts jaksaa muistuttaa mua siitä, kun kerran luulin parkkipirkkoa narkkariryöstäjäks ja taoin sille vähän järkeä kalloon, munien kautta. Virheitä sattuu kaikille.

-Hei, unohdetaanko se. Sitäpaitsi.. En mä tienny, et se mikään parkkipirkko oli, ei ne yleensä oo miehiä..

-Sillä luki selässä kissan kokosilla kirjaimilla, että parkin valvojamies!

 

Aijaa, antaa olla. Vittu ku ei huvita nyt aamusta ruveta kinaamaan, jonkun parkkikimmon isyyden viemisestä. Ja mun mielestä tommoset ammatit pitäis kieltää miehiltä, kivesten putoamisen mahdollisen riskin pelossa.

 

Siinä sitten keskusteltiin jotain, mikä meni mulla aivan ohi korvien. Yhtäkkiä, siihen meiän keskusteluun hyökkää joku rokonarpinen sihteeri hihitellen.

-Tuliko teille soitto.. -hi-hi-hii-

-Tuli.

-Se tais olla jäynä..-hihii-

 

Sitten Mattsilla leikkaa, kerrankin..

-Se olit sinä.

 

Tää paskapää sihteeri pilas koko perkeleen aamun tällä "hauskalla" soitollaan. Pakko sille oli antaa vähän ohjeita.

-Nyt jumalauta meet sinne pöytäs ääreen noita! Ennen kun heitän sut kyöpelinvuorelle kirjotuskonees kanssa luuta perseessä!

 

”Vanha on notkea”, kirjoitti Pekka P. Peräajo vuonna 1967. Totta puhu, nimittäin tää sihteerin kurppa lähti, kun raketti pöytänsä taakse, sanaakaan sanomatta ja naama umpisolmussa..

 

Mattsia se tietenkin harmitti, että tällaisia pellejä oli töissä.

-Miks meille irvaillaan Horatsu?

-Meille..? No, öö varmaan noi muut on kateellisia. Älä huoli Matts. Kyl se tästä. Mennään nyt kahville ja ootellaan et tulis jotain töitä.

 

Samaan aikaan, toisella puolella Jaakkolan-Vainiota sattui ja tapahtui.

 

Jaakkolan-Vainion pohjoispuolella, pienessä nuhjuisessa Kusmasuon kaupunginosassa, osoitteessa Nahkatroikka 7 asui Martti niminen mies. Martti oli kiltti mies, joka ei osannut arvata miten tämä maanantai häntä kohtelee. Martti oli "Paskaa vaan tielle, me siivotaan!" -nimisen siivousfirman ammattitaitoisin siivooja, joka joutui tilanteeseen, johon ei voi vaikuttaa.

 

Martti viettää rauhallista maanantaita, katsoen säätiedotuksia nauhalta ja pesten pyykkiä. Martin keskittyessä matalapaineisiin, joku naamaripää hiipii salaa sisään ja piiloutuu pesuhuoneeseen.

Pyykinpesukoneen kilahdettua, Martti hyppää kuin sammakko tuoliltaan ja lähtee päättäväisesti kohti pesuhuonetta. Martti kaivaa pesukoneen uumenista sukkahousujaan ja perintörintaliivejään, Martin kyykistellessä, talon kutsumaton naamaripäinen vieras nousee pyykkikorin kätköistä. Martti ei tajua tilanteesta mitään, kun on niin syventynyt pyykin ihasteluun. Martilla ilmeisesti jäi ulko-ovi lukitsematta josta kutsumaton vieras pääsi sisälle. Martti kyykistelee ja samalla naamariin sonnustautunut sekopää humauttaa Marttia tennismailalla kalloon. PAM!

Martin ullakko pimenee lyönnin voimasta ja Martti tömähtää pesuhuoneen lattialle. Naamaripää nappaa Marttia nilkoista ja vetää toiseen huoneeseen.

 

Hetkeä myöhemmin Martti herää pimeästä huoneesta, hän ei tiedä missä on.  Martti alkaa kuoropojan äänellä kiljumaan.

-Mitä helvettiä?!

 

Samalla valot syttyvät huoneessa ja telkkari menee päälle. Telkkarissa on sekopää naamarityyppi. Telkkarin päälle on asennettu myös webbikamera, jotta naamarityyppi saa pidettyä yhteyttä Marttiin. Martti tuijottaa teeveen ruutua mutisten, kunnes kuulee äänen naamarin takaa.

-Hei Marko.. Minä haluan pelata peliä...

 

Martti tuijottaa hämmentyneenä ruutua ja ihmettelee.

-Marko?! Kuka vitun Marko?!

 

Naamarimies jatkaa selittämistä, välittämättä Martin uteluista.

-Marko.. Sinä leikit ihmishengillä kuin punatulkku talipallolla. Nyt on sinun aikasi pelata minun peliä..

 

Martti menee kananlihalle ja alkaa hädissään selittää.

-Marko? En mä oo mikään Marko! Mun nimi on Martti, enkä mä leiki hengillä.. Mä oon siivooja!

 

Naamarityyppiä ei hirveästi Martin puolustelut kiinnostanut.

-Pää kii!

 

Tilanne tuntuu Martille epätodellisemmalta, kuin oikea tyttöystävä.

Martin heiluessa ympäriinsä naamarityyppi jatkaa.

-Tehtäväsi on helppo. Lattialla näet 1000-palan hevosaiheisen palapelin. Tehtäväsi on tehdä se 5 tunnin sisällä, tai jäät tänne huoneeseen ikuisiksi ajoiksi ja kuolet hapenpuutteeseen. Saumasin kaikki mahdolliset ilma-aukot, paitsi ilmastoinnin.. Mutta 5 tunnin päästä ilmastointi menee kiinni.. Vielä yksi asia matkalla vapauteesi.. Kesken palapelin kokoamista, voit kysyä itseltäsi tätä: "Mikä on sinun ja tuolin välissä kun istut?" Valinta on sinun, kokoa heppa tai kuole.. Pelit alkakoon!

 

Marttia ahdistaa ja hän alkaa riehua kuin riivattu huoneessa. Hän karjuu ja kiljuu hullun lailla ja huutaa naamarityypille.

-Mitä vitun peliä tää on saatana! Ja mitä helvettiä se sulle kuuluu, mitä mun ja tuolin välissä on kun mä istun!? Mä tapan sut mopilla!

 

Martin riehuessa, hän ei saa minkäänlaista vastausta. Hetken riehuttuaan, Martti huomaa palapelin lattialla. Martti tajuaa, ettei riehumisesta ole mitään hyötyä, joten hänen on vain toteltava naamarityyppiä. Hän kääntää palat lattialle ja alkaa miettiä ensimmäistä palaa, uupuneen oloisena.

-Mikähän perkelee kavio tää nyt on..?

 

Hetken miettimisen jälkeen, hän kuitenkin saa otteen palapelin teosta.

 

Tunnit kuluvat ja Martti tekee yhä palapeliä, kunnes hän vaivoin saa huudettua.

-Valmis! Nyt on palapeli valmis.. Mut tästä puuttu yks pala, en löytäny mistään vaikka katoin joka paikasta.. Pääsenkö nyt helvettiin täältä? Alkaa olla jo vähä nälkä..

 

Vastausta ei kuulu, joten Martti joutuu nyt tosissaan miettimään. Sitten Martti muistaa mitä sekopää naamarityyppi sanoi: "Mikä on sinun ja tuolin välissä kun istut?" Martin ilme on hätääntynyt ja hän alkaa hipelöimään persettään, kun tajuaa kysymyksen ja tehtävän yhteyden.

-Voi pylly!

 

Loppu onkin sitten pelkkää hanurinsoittoa..

 

Samoihin aikoihin, rikospaikka-asiantuntijoiden kahvihuoneessa.

 

Siinä nyt hörpittiin kahvia jo kolmattatoista pannullista ja närästi niin perkeleen paljon, et taju meinas lähteä. Sit puhelin alko soimaan. Matts kipitti heti ensimmäiseks kattomaan, ettei se sihteerin tantta oo luuri korvalla.  Ei ollu, happamana se oli siellä pöytänsä ääressä syömässä lusikalla sitruunaa. Matts oli yllättävän vikkelä puhelimen soidessa, se aina niin hauskasti vastas puhelimeen, joka kerta meinaan totaalisesti revetä nauramaan kun se osmo vastaa.

-Puhelusi yhdistyi minulle. Puhelimessa Matts Stein, poliisimies.

 

Toisessa päässä oli joku hullu, joka ilmoitti yksinkertasesti.

-Minä olen tehnyt sen taas...

 

Matts oli äimän käkenä ja kysy.

-Niinkö.. Siis minkä tehnyt?

-Näette sitten, osoite on Nahkatroikka 7..

 

Sitten se puhelu loppu, eikä Matts osannut muuta, kun jäädä suu auki ihmettelemään. Sit se alkaa pyörittämään päätään, raapien persettä ja juoksujalkaa lähtee takasin kahvikämppään. Siellä on muillakin kahvinkeittohetki, joten Matts pitää samalla niille tiedotustilaisuuden. Se sepittää koko jutun, mitä puhelussa oli ja jatkaa.

-No, niin eli nyt lähdetään iskuryhmänä sinne.. Ok? Ketä lähtee?

 

Samantien kaikki lähtee kahvikämpästä pihalle ja mä jään siihen istuu huuli pyöreenä. Matts katsoo mua kysyvästi.

-Öö, kai mä sit joudun lähtee.. Vittu! Meinasin just ruveta nukkumaan..

 

Rappusia ei oo kiire kävellä alas, eikä toi Matts oo mikään Forrest Gump, tai ehkä henkisesti mut ei liikkumisnopeudeltaan. Tuntuu, et se kuulee mun ajatukset, kun se kattoo mua niin helvetin vihasesti. Pelottavaa.. No onneks päästään autolle, joka on pysäköity oven eteen jalkakäytävälle, ja onneks Matts ajaa. Sillä on tällänen tosi hieno rätti-sitikka. Ja joka kerta ku se painaa kaasua, niin pelkään, että se paukauttaa jalkansa sen lattian läpi. Matts ei mikään pieni sälli oo, niin se on tän sitikan ratissa huvittavan näkönen.  Näyttää samalta, kun norsu yrittäis ajaa tulitikkuaskilla.

Matkaa sinne rikospaikalle on sen verran, et kai täs on pakko pyytää palvelusta Mattsilta. On nimittäin maha niin helvetin kipee, et voisin haljeta.

-Matts kuule.. Ei sulla sattuis ole buranaa tai pameja?

-Ei valitettavasti.

-No voi vittu.. On maha ihan saatanan kipee sen helvetin aktivian takia.

-Ai syötkö säkin sitä? Mulla se toimii hyvin.

-No sä ootkin pyöree kun peruna. Mulla on tän kahen viikon kuurin aikana lähteny painoa perkele 12 kiloa! Pääkin on pienentyny 4 numeroa. Nyt pitää vaatteiden lisäks, uusia joka vitun hattu!

-No, kyllä se siitä tasapainottuu H.

-Toivottavasti.. Muuten musta jää vaan kuoret pöntölle, kun seuraavalla kerralla käyn paskalla!

 

Matts ei jaksa jatkaa keskustelua, sen pitää nimittäin keskittyä, kun tullaan rikospaikalle. Tää on jonkinnäkönen juoppojen ja työttömien sekä työttömien juoppojen asuttamaa aluetta. Rivitaloja ja omakotitaloja, jotka on ilmeisesti rakennettu liiman imppaamisen jälkeen silmät sidottuina. Asukkaat on kuulemma rakentanu osan näistä alueen taloista. Miten se ei mua ollenkaan yllättä. Matts lähtee heti asuntoon sisään, kun ulko-ovikin on auki. Kohta sieltä kuuluukin;

-Horatsu! Tuu tänne, nopeasti!

 

Säntään sisälle niin kovaa, et meinaa pää pudota harteilta. Sit pääsen sisälle ja samantien Matts alkaa selvittää rikoskoodia.

-Joo, tässä on ilmeisesti tapahtunut tällanen 7-5-2-9-3-4

 

Mä oon aina vihannut näitä helvetin rikoskoodeja, ne muistaa yhtä hyvin kuin puhelinluettelon ulkoa.

-Mikäs se koodi sit on..?

-Koodi on henkilökohtaisesti itselle tapahtunut goatse-tapaturma

-Okei.. Hei Matts, sillä on jääny takaluukku auki.

 

Ihmetyttää toi Mattsin tietämys näistä koodeista, onkohan se edes ihminen?

Matts on varmaan ollu tietokoneessa kiinni ja siihen on ladattu kaikki koodit sen rikkinäiselle kovalevylle. Hiljaseks vetää kuitenkin tän goatse kaverin kohtalo kans, ei saa paljoa sanottua.

Mitähän helvettiä täs kämpässä on oikeen tapahtunut.. Tai en tiedä haluanko varmasti tietää.. Mut jotenkin yks juttu ei tässä asiassa täsmää. Lattialla on hevos aiheinen palapeli, mitä helvettiä?

 

-Katso H. Se on palapeli

-Joo, siinä on heppa!

-Näköjään yks pala puuttuu kokonaisuuden täydellisyydestä

 

 

Just aloin kelaa, et missä se kuolinsyytutkija on, mut eiköhän samalla Jack Nick Ohlsson tuu ovesta sisään. Yleensä se kysyy kaikkea mahdollista, mut nyt se ei liikoja kysele. Kerranki rikospaikalle tullessaan se alkaa tekee heti töitä, ihmeellistä tää elämä.

 

Siellä se kurkkii uhrin hanuriin ja ronkkii sitä jollain kepukalla mietteliään näkösenä.

-Jack, mitäs näkyy takaovesta?

-Puuttuva pala palapelistä löytyi.. Se oli syvällä pohjukaissuolessa..

 

Syvällä suolessa? Ei kuulosta hyvältä.

 

-Mites se sinne joutu?

-Uhrille oli annettu reilusti lihasrelaksanttia. Sellainen määrä, että tekijä olisi voinut ajaa vaikka peräluukusta trukilla sisään ja uhri ei olisi tuntenut yhtään mitään. Mutta uhri on itse repinyt suolensa auki, sen näkee kynnenjäljistä..

 

"Sen näkee kynnenjäljistä.." Ajatuskin kirpasee peräsuolta.

 

-Eli, oliko tää nyt murha vai ei?

-Kyllä oli, mutta kuitenkaan tämä ei ollut.. Tämä oli sekä murha, että itsemurha..

-Päätä jo kumpi se oli!

 

Vois toi Jack joskus vastata ihan selvästikin. Hetken Jack nieleskelee ja sanoo.

-No joo.. Oli se sit se avustettu itsemurha..

 

No voi paska! Niinpä tietenkin. Voiko maanantaina muuta ihanaa olla, kun kaveri, joka avaa takaovensa ja se ei oo yksin sitä tehny. Kova kiire Jackillä oli lähteä, se kaappas kamansa ja uhrin kainaloon ja lähti kohti ruumishuonetta.  Matts tulee samantien kysymään jotain, mut ku en jaksa  kuunnella, niin sanon vaan.

-Joo, miks ei?

 

Matts menee vähän hapoille ja kysyykin?

 

-Siis se käy sulle?

 

Mitähän helvettiä se nyt kysy.. Nyt iski paniikki! Vittu vieköön, joudun vielä johonkin Mattsin järjestämiin sukuorgioihin. Pitää nyt nopeesti sanoo vaan jotain, että saa vaihdettua puheenaihetta.  Seuraavalla kerralla kysyn kyllä, et mitä se sano, ettei tuu yllätyksiä.

-Katotaan, ehkä.. Mut tutkitaas nyt.. Meillä on paljon töitä..

 

Selvästi Matts epäilee, että joko en kuunnellu sitä, tai sit se luulee, et oon menettäny järkeni lopullisesti ja suostun siihen. Oli asia mikä olikaan.

 

No joo, mitähän tuostakin sitten seuraa. Ihan sama, kai tää rikospaikka pitää putsata ja ottaa kaikki systeemit, jäljet ja mällit talteen. Matts näköjään hinkkaa pulloharjalla jotain hiuksia lattiasta, vittu mitä pelleilyä! Mulla on parempi työkalu, nimittäin tällänen ostostelkusta hankittu pölyharja! Pölyt lähtee ja jäljet jää, just niinku pitää. Jos tosta palapelistä eka tomuttais mahdollisia jälkiä. Otetaan vaan tollanen komee reilu raapasu, heps!

-Voi saatanan vittu!

 

Tottakai se sutasu lennättää jälkien mukana koko vitun palapelin ympäri huonetta. Voi helvetin perkele! Matts oli heti kysymässä.

-Mitä tapahtui?

 

Vittu ku tekis mieli lopettaa itteni tähän paikkaan..

-Ei mitään, löin varpaani lattiaan..

 

Työpäivät on mukavia, kun ne menee kahvihuoneessa, mut tää on ihan perseestä! Kaikki mitä tekee, menee päin mäntyä. Ei tästä taas meinaa tulla hevon paskaa. Pakko täälläki heilua ja kerätä kaikkia perkeleen karvoja.. Kuka niitä edes tutkii? On kuitenkin sentään silmät tallella, kun tuossa lattialla kiiltää joku cd-levy.

-Hei Matts! Tsekkaa! Löyty cd, se on ilmeisesti poppia..

 

Mattsin naama venähtää joka suuntaan ja sit alkaa se saatanan paasaus.

-Vai poppia?! Tää on enemmän kun poppia, tämä on taidetta! Edesmenneen popin kuninkaan Mikhail Laaksosen  "This is shit!" -kokoelmalevy

-Vai niin.. Varmaan levy täyttä sontaa, nimen mukaan ainakin.. No mikäs siitä tekee niin hyvän?

 

Matts taitaa olla kova fani, kun se selittää niin, että leuat tipahtaa kohta lattialle.

-Siinä on se ikivihreä "Piller" ja superhitti "Pili Jeans"! Ne on niin hyviä biisejä!

 

Mattsilla paukahtaa kohta suoni päästä, kun se näyttää siltä, et se saa kohta orkun omista jorinoistaan.

Siinä ny sitten alettiin olla tutkimisen osalta valmiita, kun Matts tekee uuden löydön.

-H! Löyty käyntikortti!

-Mitä?!

-Joo, se oli tossa lattialla olevassa videonauhassa..

 

Kortti oli joko vahingossa jääny rikospaikalle, tai mistä sen tietää jos se kaheli jätti sen tänne tahallaan.. Kortti kuulu jollekin piripäälle, kortissa luki:

*Sepeteus Jaakkola (-vittuileva virnuilija)*

       -hupia himaan ja kotiin

  -pelit & naamarit  -alkkarit & merkkarit

 

Kai toi kortti on parempi tunkea taskuun ja tehä haku tolla nimellä. Sit vois ottaa nauhan matkaan ja pistää Matts kattomaan se.

-Matts, tee haku tosta tyypistä kun päästään asemalle.. Niin ja kattele toi video läpi ja sit kerrot mitä siinä on.

-Öö, okei H. Mä tutkitutan samalla noi hiukset, mitkä löysin lattialta. Ne ei oo ainakaan uhrin kun uhri oli kalju..

 

Hyvä pointti, mut jos ne oli perskarvoja? No en viitti ääneen kysyä Mattsilta, suuttuu vielä tai sekoaa. Nyt taitaa koko rikospaikka olla tsekattu, kai tästä nyt vois lähtee asemalle.

-Matts, lähetään.. Alkaa kahvihammasta kolottaa..

-Joo, mennään vaan. Pääsen analysoimaan nää todisteet sitten. Ja kattoo mitä tossa videossa on. Niin ja todistajan mukaan paikalta poistui naamaripäinen henkilö, eli se on tällä hetkellä pääepäilty.

 

Sitten me taas mentiin tällä Mattsin sitikalla ja huomaan mutkissa, et penkit on ihan päin helvettiä. Ei ihme, tää auto on surkeempi kulkuväline, kun mun rullattomat rullaluistimet.. Onneks asemalle ei oo pitkä matka, tätä saatanan riemukuplan kyytiä ei jaksa enää yhtään enempää.

 

Jaakkolan-Vainion ostoskeskuksessa McJaakkola -pikaruokalassa oli lounasruuhka, siellä oli tiskillä myös kaheli naamarityyppi..

Tiskillä neiti-ihminen käyttäyty niinku surkeesta scifi-leffasta joku bimbo, joka yrittää olla uskottava robotti.

-Hei! Tervetuloa McJaakkolaan! Mitä saisi olla?

 

Naamarityyppi köhii hetken ja sanoo.

-Moi.. Haluan pelata peliä..

 

Myyjä menee selvästi hämilleen ja kysyy.

-Peliä?

 

Naamarityyppi selventää asiaa.

-Joo, peliä. Annan sulle pari lanttia ja sä annat mulle muonaa..

-Haluatko ranskalaisia?

-Joo, haluan

 

Myyjä kiitti ja työnsi pöperöt naamarityypille ja jatko Jaakkolan-Vainioa risonnutta slougania

-Kiitos käynnistä ja muista. McJaakkola palvelee kun alv alenee..

 

Naamarityyppi söi innolla paskaruokansa ja oli juuri lähtemässä pöydästään, kun ostoskeskuksen vartija iski vihaisen haukankatseen häneen. Naamarityyppi oli ottanu oman pienen kolmipyöräsen mukaan ja se tais olla viimenen niitti vartijalle. Vartija oli isokokonen, kärpäsen silmillä pällistelevä finninaama. Kovasti sillä oli asiaa naamarityypille. Se juoksi heti siihen viereen, kun naamarityyppi oli nousemassa pöydästä ja alko huutaa.

-Hei poika! Mitä sä  fillarilla täällä teet?

 

Naamarityyppi oli luonnostaan aika sekasin, joten vastaus oli odotettu.

-Vai poika?! Olen äitiäs vanhempi perkeleen sheriffi! Mutta tasapuolisuuden nimissä haluan pelata peliä..

 

Vartijan kasvot venyy kysymysmerkin muotoon, mutta ihmetys loppuu sydäntä vihlovaan kipuun. Nimittäin naamarityyppi napauttaa täystyrmäysiskun polvella munille. Vartijalla menee vellit housuun, mut sanaakaan ei tuu suusta pihalle, järjetön mätkähdys seuraa potkua, kun vartija tipahtaa kretliininä lattialle.

Viimenen asia minkä vartija tajuaa, ennen kun kivekset menee kuolioon, on salamannopea huuto naamarityypiltä.

-Olet hippa!

 

Matkalla ulos ostoskeskuksesta, naamarityyppi saa idean soittaa taholle josta sai tiedot "Markosta". Vaikka naamarityyppi suorittikin palapelijäynänsä, niin hän ei kuitenkaan pidä siitä, että tekee väärien tietojen takia hommat päin persettä. Puhelimensa yhteystiedoista hän valitsee nimen "Osasyyllinen" ja soittaa tälle. Puhelimeen vastataan samantien.

-Haloo. Kerro uutiset, kuka oletkin?

-No moro.. Täällä on se tietoja kysyny naamarisälli..

-No moro moro. Mitäs kuuluu?

 

Naamarityyppi ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja alkaa saarnaamaan.

-Ne sun "hyvät" tiedot oli täyttä paskaa!

-Hä?! Kui niin?

-Se oli väärä tyyppi! Se oli joku siivooja!

-Ai Martti? Teitsä sille jäynän..?

-Joo, tein. Kui niin?

 

Selvästi hermostunut "osasyyllinen" räjähtää.

-Se oli mun broidi perkele!

 

Naamarityypin ääni vaimenee huomattavasti.

-Oho, hups.. Sori

 

"Osasyyllinen" repii hiuksia päästään ja raivoaa.

-Mitä mä oon menny tekemään, annoin väärän osotteen!

-No hei, sellasta sattuu..

-Haista sä jätkä paska! Mä kostan tän sulle saatanan kuminaama!

 

Tilanteen kärjistyttyä, naamarityyppi yrittää luikerrella tilanteesta pois.. Naamarityyppi aloittaa rauhallisesti.

-Rauhoitu. Mikä on nimesi?

 

Selvästi hämilleen mennyt "osasyyllinen" vastaa.

-Esko. Mitä siitä?

 

Eskon vastauksen jälkeen, naamarityyppi haluaa pysyä tavoilleen uskollisena ja jatkaa.

-Esko.. Minä haluan pelata peliä..

 

Esko ei lämpene ajatukselle.

-Halua vaikka aasia! Ei kiinnosta! Etkä muuten pysty mitenkään tekemään jotain jäynää.

-Pystyn.. Joten kuuntele peräreikä! Olen asentanut puhelimeesi laitteen, joka räjähtää heti kun suljet puhelun..

 

Bluffi ei mene läpi.

-Haista homo vittu! -piip-piip-piip-

 

Esko lyö luurin korvaan..

Bluffaus ei tehonnut, vaan jätti kasan kysymyksiä naamarityypille.

-Voi nakki, jos se tulee vetää mua turpaan..?!

 

Erehdyksen kautta hullun naamarisekopään tappolistalle, joutuneen Martin muisto elää vahvana. Muisto aiheuttaa vihaa, joka tulee Eskon perseestä ja korvista torpedon lailla höyrynä pihalle. Naamarityyppi on ensimmäistä kertaa häiriintyneen elämänsä aikana peloissaan. Mutta pelko on turhaa, koska naamarityyppi kuulee muutama tunti myöhemmin ilouutisen: Esko menehtyy traagisesti vessassa sydänkohtaukseen, kesken runkkaamisen. Naamarityyppi pääsee kuin koira veräjästä ja täten voi jatkaa pelejään.

 

Kun naamarityyppi vietti päivän ostarilla ja puhelimessa, niin Jaakkolan-Vainion rikospaikka-asiantuntijoiden pihaan kurvaa urheilullinen rätti-sitikka.

 

Voi että, kun teki hyvää päästä helvettiin ton Mattsin autosta, meinas selkä katketa ja jalat tulehtua luihin asti. Koska sen auton sisätilat on pesty viimeks? Varmaan tehtaalla vuonna ranskan vallankumous. Matts on nyt kuulemma tosi lähellä jotain juttuja joista en ymmärrä mitään, no selittäköön se sitten. Nyt tuntuu siltä, että taas sattuu joka paikkaan. Taidan vaan lähteä himaan.

-Heippa, mä lähen.

 

Matts ei vastaa mitään, se on nukahtanu rattiin. En kyllä tajunnu koko matkan aikana, et se hereillä olis ollukaan. No nukkukoon, huomenna saa sekin tutkia koko rasvakertoimensa kyllyydestä.

 

Pääsen himaan ja telkkarista tulis taas dokumentteja, nyt en jaksa niitä kattoa. Menee taas pää sekasin.Taidan heti mennä nukkumaan, alkaa vituttaa tää päivä jo ihan tarpeeks ilman dokkareita. Hyvää yötä! Vaikka kello onkin vasta kahdeksan illalla.

 

En muista, koska olisin nukahtanu yhtä mukavasti ja nukkunu yhtä sikeesti. Nyt sekin ilo meni päreiks. Kolmen tunnin unien jälkeen herään siihen, kun alakerran larppauskerho huutaa mut hereille.

-VAPAUS!

 

PERKELE! Herään ja hyppään metrin ilmaan kauhusta ja tietenkin tipahdan haarukka auki yöpyödän kulmaan. Alakerran pojat saa huutoon vastauksen.

-VITTUUUUUUU!!!

 

Taloyhtiössä jokaikinen sielu herää tästä huudosta. Ullakolla ainakin tulee jännät paikat, ku siellä kuvataan tosi-tv ohjelmaa nimeltä ”Hiivatin talot”. Tais tulla lisäpotkua spiritismisessioon.

Miten helvetissä tässä muka voi nyt nukkua, munia särkee ja ne homot leikkii leikkejään alakerrassa. No, pitää tunkee pari sokerinpalaa korviin kun ei oo korvatulppia ja laittaa samalla nää kauneusunilasit päähän ni ei ainakaan valot häiritse. Uus yritys, hyvää yötä!