JAAKKOLAN-VAINION KESKUSTA KLO 06.30

MAANANTAI

Sumu peittää Jaakkolan-Vainion kauttaaltaan. Ylikomisario Horatsu Kaino kerää luitaan sängynpohjalta ja lähtee kohti uutta viikkoa miettien;

"Mitä ihmisen sisällä on? Luita ja verta? Vai sielu? Onko se rautalangasta muotoiltu sisin vai pehmeää kermakaramellia, joka on ihmisyyden perusta?"

Tätä helvetin kysymystä mietin eilisestä asti, kun heräsin.. Jaakkola-tv lähetti dokumentteja tuutin täydeltä koko viikonlopun. Pitihän nyt sitä vilkasta ja tää perkeleen "Mitä ihmisestä?" -dokumentti oli tietenkin se, jota jäin silmät pullollaan tuijottamaan. Nyt en saa mitään muuta mietittyä. Helvetti.

Jos maailma olis oikeudenmukainen, niinku se Jaakkolan-Vainion ulkopuolella varmasti onkin, mutta jos oikeudenmukaisuus koskis myös Jaakkolan-Vainiota niin, niin näitä jorinoita ei lukis kukaan. Kiitos siitä.

Mun varmaan pitäis kertoa jotain oleellista, liittyen ylipäätään Jaakkolan-Vainioon ja muuhun. Mun nimi on Horatsu Kaino, ja mä oon ylikomisario Jaakkolan-Vainion rikospaikka-asiantuntijoissa. Mun nimen piti olla Hora, mut sit pappi aivasti kastetilaisuudessa. Musta tuli sitten Horatsu. Paikka joka on kultainen kotini, on Jaakkolan-Vainio. Jaakkolan-Vainio on itsenäinen valtio jossain päin eurooppaa, kai.. Jäi ala-asteella maantiedon tunnit väliin, kun sitä ei sillon poliittisista syistä haluttu opettaa. Jaakkolan-Vainiosta tiedän kuitenkin sen, että Jaakkola oli noin 1400-luvulla sodassa itäisen naapurinsa Vainion kanssa. Vainion valloitus kesti historian mukaan 47 vuotta. Totuus oli kuitenkin lähempänä 13 tuntia. Historian kirjoittajat hirtti aikoinaan sankarit, mutta täällä sankarit ois saanu hirttää ne historian kirjoittajat. Nyt ei tiedä, et mikä on ollu aikasemmin muna ja mikä vittu on kana..? Kuitenkin, Jaakkolan hyökättyä Vainion puolelle, myös tää Huttien johtaja Attila kävi nostamassa koipea Jaakkolan puolella. Sen ilmeinen tarkotus oli vallata koko paskamaa, mut se antautu ja pakeni maasta paniikissa. Johtu varmaan siitä, et se sai parin päivän reissusta tuliaisiks paikallista herkkua; eli vatkattua vasikkaa ja koleran. Kaks yhden hinnalla kävi toteen, se sai sen koleran nimittäin tästä paikallisesta herkusta. Kuitenkin, tän typerän sodan aikana Jaakkola halus vallata alueellisista syistä Vainion. Ihmetyttää ihan helvetin paljon, Vainion puolella on ne "alpit", metikköä ja peltoja. Mut siel ei ollu siihen aikaan asukkaina oikeen mitään tai ketään.

No joo, sota loppu ja alueet yhdisty. Sit tää kaikki sekoilu sai alkunsa. Millon oli kuningas ja millon edustuspojat ja diktaattori. Ei taida valtiomuotoa enää olla, mitä täällä ei ole ollut. Nytkin täällä on puuhasteltu jonkun pilluhullun vallankaapausta ja kansa on tietenkin sen takana. Siitä vielä ilmotettiin etukäteen uutisissa, että sellanen vallankaappaus. Kunhan mä saan vaan pitää duunini, niin oon tyytyväinen. En jaksais uudestaan mennä mihinkään vitun spurgujen paijaus -taloon. Tää rikospaikka-asiantuntijan homma on aivan loistavaa verrattuna siihen. Johtuu varmaan osittain siitä syystä, ettei tarvii kysyä keltään mitään, tai jos pitää niin silloin sillä ei oo mitään merkitystä.

Tää rikospaikka homma on siitä mukavaa, että normaalista poliisista ei oo täällä tietoa. Järjestys-, rikos –ja liikennepoliisi meni lakkoon ja sen johdosta joutu maanpakoon kuoleman pelossa. Mut kaikki valta siirty poliisien rikospaikka-asiantuntijoille. Eli jos sokeitten maailmassa ykssilmäinen on kuningas, ni mä oon täällä se, jolla on laillinen lupa ampua vaikka sorsaa kevytsingolla. Ei siinä et mulla on jotain sorsia vastaan, nehän on kivoja.

Viikko töissä on yleensä täyttä tuskaa, meidän yksikkö koostuu 20 rikospaikka-asiantuntijasta. On ne sit tutkijoita tai komisarioita tai vastaavia. En oo kyllä koskaan nähny kovin monen vaan tekevän mitään. Oikeastaan paras ja ainut tyyppi, joka tekee töitä mun lisäks, on komisario Matts Stein. Se on sellanen ukko, ettei sitä helposti hätkähdytä mikään. Matts on kuudennen polven Jaakkolan-Vainiolainen, eli tuntee tän paikan paremmin kuin kolesteroliarvonsa. Onhan se sellanen pulska kusipää, mut ihan mukava että on apuna työpaikalla. Sit me tehdään paljon työtä kuolinsyytutkijan kanssa. Sellanen äijä ku Jack Nick Ohlsson heiluu ruumishuoneella, Jackilla on jostain vitun legoista tehdyt silmälasit päässään. Se on ilmeisesti Norjasta kotosin, kun se puhuu menneistä vuosisadoista Norjan vuonoilla samalla lailla kun se puhuis eilisestä. Se osaa olla välillä yks asiallisimmista ihmisistä maan päällä, tai sit se osaa olla niin perseestä ja näsäviisas, että irtoo takaraivosta paloja. Usein se pätee asioilla, joilla ei oo minkään valtakunnan merkitystä. Tai sit se tajuaa jonkun asian, jonka joku on jo kelannu päivää aikasemmin. Se on aina vähä pihalla. Mut siihen on vaan yritettävä sopeutua.

Yritän tän päivän selvitä raivoamatta tai sekoamatta psyykkisesti, voi olla vaikeeta kun on taas iloinen maanantai. Himassa ei ollu mitään ruokaa ja pakki on aivan sekasin, kun menin Jaakkolan-Vainion eksoottiseen ruokapaikkaan. Siellä sain sellasta muonaa, että oksettaa vielä ens juhannuksena, tai sit se johtuu siitä aktiviasta, jonka pitäs jotenkin tasapainottaa mun suolta tai jotain. Ja paskan marjat!

Matkaa rikospaikka-asiantuntijoiden asemalle, eli ”Rasialle” mun himasta on 200 metriä, sillä matkalla ei oo kioskin kioskia, josta sais jotain ruokaa. Eli pakko taas tyytyä Rasian antimiin kahvihuoneessa.

Saavun vihdoin ja viimein nälkiintyneenä kahvihuoneeseen. Maha huutaa ja vituttaa. Kahvihuone on taas kerran ilman mitään pullaa tai ees leipää, pitää taas saatana kuolla nälkään. Tee nyt töitä sitten ilosena.  No, pitää vetää taas mestarin aamiainen, eli pannullinen kahvia, lisättynä ajatuksella, että tällä viikolla voitan lotossa. Taas kerran oon vaan 7 rastin päässä miljoonasta.

Kahvihuoneesta näen Mattsin työpöydälle. Sitä on hauska aina tarkkailla, vaikka monesti meinaa mennä kahvit väärään kurkkuun sen toilailujen kattomisessa. Mitähän helvettiä se nyt taas tuolla puuhaa, kun se heiluu joka suuntaan suu vaahdossa? Jotain se nyt on keksiny, pitää mennä kattomaan ja kysyä.

-No moro Matts.. Mitäs tänne?

-Joku mies on murhattu!

-Mistä sä nyt selität?

-Tuli puhelinsoitto.. Se oli jotenkin outo puhelu, se akka vaan hihitteli koko ajan.. Kuulosti jotenkin tutulta.. Mut ihan puhelimessa se kerrottiin!

No harvoin noista sähköpostilla ilmotellaan..

-Selitä ny rauhassa.. Kerro Horatsulle kaikki ni kaikki menee hyvin..

-Öö, yleensä kun mä kerron sulle jotain, niin joku ei tulevaisuudessa saa lapsia, tai mitään lapseentekoon liittyvääkään. Jaakkolan-Vainion lakien mukaan meidän pitää olla oikeudenmukaisia ja vaalia vapautta.

Just, taas se Matts jaksaa muistuttaa mua siitä, kun kerran luulin parkkipirkkoa narkkariryöstäjäks ja taoin sille vähän järkeä kalloon, munien kautta. Virheitä sattuu kaikille.

-Hei, unohdetaanko se. Sitäpaitsi.. En mä tienny, et se mikään parkkipirkko oli, ei ne yleensä oo miehiä..

-Sillä luki selässä kissan kokosilla kirjaimilla, että parkin valvojamies!

Aijaa, antaa olla. Vittu ku ei huvita nyt aamusta ruveta kinaamaan, jonkun parkkikimmon isyyden viemisestä. Ja mun mielestä tommoset ammatit pitäis kieltää miehiltä, kivesten putoamisen mahdollisen riskin pelossa.

Siinä sitten keskusteltiin jotain, mikä meni mulla aivan ohi korvien. Yhtäkkiä, siihen meiän keskusteluun hyökkää joku rokonarpinen sihteeri hihitellen.

-Tuliko teille soitto.. -hi-hi-hii-

-Tuli.

-Se tais olla jäynä..-hihii-

Sitten Mattsilla leikkaa, kerrankin..

-Se olit sinä.

Tää paskapää sihteeri pilas koko perkeleen aamun tällä "hauskalla" soitollaan. Pakko sille oli antaa vähän ohjeita.

-Nyt jumalauta meet sinne pöytäs ääreen noita! Ennen kun heitän sut kyöpelinvuorelle kirjotuskonees kanssa luuta perseessä!

”Vanha on notkea”, kirjoitti Pekka P. Peräajo vuonna 1967. Totta puhu, nimittäin tää sihteerin kurppa lähti, kun raketti pöytänsä taakse, sanaakaan sanomatta ja naama umpisolmussa..

Mattsia se tietenkin harmitti, että tällaisia pellejä oli töissä.

-Miks meille irvaillaan Horatsu?

-Meille..? No, öö varmaan noi muut on kateellisia. Älä huoli Matts. Kyl se tästä. Mennään nyt kahville ja ootellaan et tulis jotain töitä.

Samaan aikaan, toisella puolella Jaakkolan-Vainiota sattui ja tapahtui.

Jaakkolan-Vainion pohjoispuolella, pienessä nuhjuisessa Kusmasuon kaupunginosassa, osoitteessa Nahkatroikka 7 asui Martti niminen mies. Martti oli kiltti mies, joka ei osannut arvata miten tämä maanantai häntä kohtelee. Martti oli "Paskaa vaan tielle, me siivotaan!" -nimisen siivousfirman ammattitaitoisin siivooja, joka joutui tilanteeseen, johon ei voi vaikuttaa.

Martti viettää rauhallista maanantaita, katsoen säätiedotuksia nauhalta ja pesten pyykkiä. Martin keskittyessä matalapaineisiin, joku naamaripää hiipii salaa sisään ja piiloutuu pesuhuoneeseen.

Pyykinpesukoneen kilahdettua, Martti hyppää kuin sammakko tuoliltaan ja lähtee päättäväisesti kohti pesuhuonetta. Martti kaivaa pesukoneen uumenista sukkahousujaan ja perintörintaliivejään, Martin kyykistellessä, talon kutsumaton naamaripäinen vieras nousee pyykkikorin kätköistä. Martti ei tajua tilanteesta mitään, kun on niin syventynyt pyykin ihasteluun. Martilla ilmeisesti jäi ulko-ovi lukitsematta josta kutsumaton vieras pääsi sisälle. Martti kyykistelee ja samalla naamariin sonnustautunut sekopää humauttaa Marttia tennismailalla kalloon. PAM!

Martin ullakko pimenee lyönnin voimasta ja Martti tömähtää pesuhuoneen lattialle. Naamaripää nappaa Marttia nilkoista ja vetää toiseen huoneeseen.

Hetkeä myöhemmin Martti herää pimeästä huoneesta, hän ei tiedä missä on.  Martti alkaa kuoropojan äänellä kiljumaan.

-Mitä helvettiä?!

Samalla valot syttyvät huoneessa ja telkkari menee päälle. Telkkarissa on sekopää naamarityyppi. Telkkarin päälle on asennettu myös webbikamera, jotta naamarityyppi saa pidettyä yhteyttä Marttiin. Martti tuijottaa teeveen ruutua mutisten, kunnes kuulee äänen naamarin takaa.

-Hei Marko.. Minä haluan pelata peliä...

Martti tuijottaa hämmentyneenä ruutua ja ihmettelee.

-Marko?! Kuka vitun Marko?!

Naamarimies jatkaa selittämistä, välittämättä Martin uteluista.

-Marko.. Sinä leikit ihmishengillä kuin punatulkku talipallolla. Nyt on sinun aikasi pelata minun peliä..

Martti menee kananlihalle ja alkaa hädissään selittää.

-Marko? En mä oo mikään Marko! Mun nimi on Martti, enkä mä leiki hengillä.. Mä oon siivooja!

Naamarityyppiä ei hirveästi Martin puolustelut kiinnostanut.

-Pää kii!

Tilanne tuntuu Martille epätodellisemmalta, kuin oikea tyttöystävä.

Martin heiluessa ympäriinsä naamarityyppi jatkaa.

-Tehtäväsi on helppo. Lattialla näet 1000-palan hevosaiheisen palapelin. Tehtäväsi on tehdä se 5 tunnin sisällä, tai jäät tänne huoneeseen ikuisiksi ajoiksi ja kuolet hapenpuutteeseen. Saumasin kaikki mahdolliset ilma-aukot, paitsi ilmastoinnin.. Mutta 5 tunnin päästä ilmastointi menee kiinni.. Vielä yksi asia matkalla vapauteesi.. Kesken palapelin kokoamista, voit kysyä itseltäsi tätä: "Mikä on sinun ja tuolin välissä kun istut?" Valinta on sinun, kokoa heppa tai kuole.. Pelit alkakoon!

Marttia ahdistaa ja hän alkaa riehua kuin riivattu huoneessa. Hän karjuu ja kiljuu hullun lailla ja huutaa naamarityypille.

-Mitä vitun peliä tää on saatana! Ja mitä helvettiä se sulle kuuluu, mitä mun ja tuolin välissä on kun mä istun!? Mä tapan sut mopilla!

Martin riehuessa, hän ei saa minkäänlaista vastausta. Hetken riehuttuaan, Martti huomaa palapelin lattialla. Martti tajuaa, ettei riehumisesta ole mitään hyötyä, joten hänen on vain toteltava naamarityyppiä. Hän kääntää palat lattialle ja alkaa miettiä ensimmäistä palaa, uupuneen oloisena.

-Mikähän perkelee kavio tää nyt on..?

Hetken miettimisen jälkeen, hän kuitenkin saa otteen palapelin teosta.

Tunnit kuluvat ja Martti tekee yhä palapeliä, kunnes hän vaivoin saa huudettua.

-Valmis! Nyt on palapeli valmis.. Mut tästä puuttu yks pala, en löytäny mistään vaikka katoin joka paikasta.. Pääsenkö nyt helvettiin täältä? Alkaa olla jo vähä nälkä..

Vastausta ei kuulu, joten Martti joutuu nyt tosissaan miettimään. Sitten Martti muistaa mitä sekopää naamarityyppi sanoi: "Mikä on sinun ja tuolin välissä kun istut?" Martin ilme on hätääntynyt ja hän alkaa hipelöimään persettään, kun tajuaa kysymyksen ja tehtävän yhteyden.

-Voi pylly!

Loppu onkin sitten pelkkää hanurinsoittoa..

Samoihin aikoihin, rikospaikka-asiantuntijoiden kahvihuoneessa.

Siinä nyt hörpittiin kahvia jo kolmattatoista pannullista ja närästi niin perkeleen paljon, et taju meinas lähteä. Sit puhelin alko soimaan. Matts kipitti heti ensimmäiseks kattomaan, ettei se sihteerin tantta oo luuri korvalla.  Ei ollu, happamana se oli siellä pöytänsä ääressä syömässä lusikalla sitruunaa. Matts oli yllättävän vikkelä puhelimen soidessa, se aina niin hauskasti vastas puhelimeen, joka kerta meinaan totaalisesti revetä nauramaan kun se osmo vastaa.

-Puhelusi yhdistyi minulle. Puhelimessa Matts Stein, poliisimies.

Toisessa päässä oli joku hullu, joka ilmoitti yksinkertasesti.

-Minä olen tehnyt sen taas...

Matts oli äimän käkenä ja kysy.

-Niinkö.. Siis minkä tehnyt?

-Näette sitten, osoite on Nahkatroikka 7..

Sitten se puhelu loppu, eikä Matts osannut muuta, kun jäädä suu auki ihmettelemään. Sit se alkaa pyörittämään päätään, raapien persettä ja juoksujalkaa lähtee takasin kahvikämppään. Siellä on muillakin kahvinkeittohetki, joten Matts pitää samalla niille tiedotustilaisuuden. Se sepittää koko jutun, mitä puhelussa oli ja jatkaa.

-No, niin eli nyt lähdetään iskuryhmänä sinne.. Ok? Ketä lähtee?

Samantien kaikki lähtee kahvikämpästä pihalle ja mä jään siihen istuu huuli pyöreenä. Matts katsoo mua kysyvästi.

-Öö, kai mä sit joudun lähtee.. Vittu! Meinasin just ruveta nukkumaan..

Rappusia ei oo kiire kävellä alas, eikä toi Matts oo mikään Forrest Gump, tai ehkä henkisesti mut ei liikkumisnopeudeltaan. Tuntuu, et se kuulee mun ajatukset, kun se kattoo mua niin helvetin vihasesti. Pelottavaa.. No onneks päästään autolle, joka on pysäköity oven eteen jalkakäytävälle, ja onneks Matts ajaa. Sillä on tällänen tosi hieno rätti-sitikka. Ja joka kerta ku se painaa kaasua, niin pelkään, että se paukauttaa jalkansa sen lattian läpi. Matts ei mikään pieni sälli oo, niin se on tän sitikan ratissa huvittavan näkönen.  Näyttää samalta, kun norsu yrittäis ajaa tulitikkuaskilla.

Matkaa sinne rikospaikalle on sen verran, et kai täs on pakko pyytää palvelusta Mattsilta. On nimittäin maha niin helvetin kipee, et voisin haljeta.

-Matts kuule.. Ei sulla sattuis ole buranaa tai pameja?

-Ei valitettavasti.

-No voi vittu.. On maha ihan saatanan kipee sen helvetin aktivian takia.

-Ai syötkö säkin sitä? Mulla se toimii hyvin.

-No sä ootkin pyöree kun peruna. Mulla on tän kahen viikon kuurin aikana lähteny painoa perkele 12 kiloa! Pääkin on pienentyny 4 numeroa. Nyt pitää vaatteiden lisäks, uusia joka vitun hattu!

-No, kyllä se siitä tasapainottuu H.

-Toivottavasti.. Muuten musta jää vaan kuoret pöntölle, kun seuraavalla kerralla käyn paskalla!

Matts ei jaksa jatkaa keskustelua, sen pitää nimittäin keskittyä, kun tullaan rikospaikalle. Tää on jonkinnäkönen juoppojen ja työttömien sekä työttömien juoppojen asuttamaa aluetta. Rivitaloja ja omakotitaloja, jotka on ilmeisesti rakennettu liiman imppaamisen jälkeen silmät sidottuina. Asukkaat on kuulemma rakentanu osan näistä alueen taloista. Miten se ei mua ollenkaan yllättä. Matts lähtee heti asuntoon sisään, kun ulko-ovikin on auki. Kohta sieltä kuuluukin;

-Horatsu! Tuu tänne, nopeasti!

Säntään sisälle niin kovaa, et meinaa pää pudota harteilta. Sit pääsen sisälle ja samantien Matts alkaa selvittää rikoskoodia.

-Joo, tässä on ilmeisesti tapahtunut tällanen 7-5-2-9-3-4

Mä oon aina vihannut näitä helvetin rikoskoodeja, ne muistaa yhtä hyvin kuin puhelinluettelon ulkoa.

-Mikäs se koodi sit on..?

-Koodi on henkilökohtaisesti itselle tapahtunut goatse-tapaturma

-Okei.. Hei Matts, sillä on jääny takaluukku auki.

Ihmetyttää toi Mattsin tietämys näistä koodeista, onkohan se edes ihminen?

Matts on varmaan ollu tietokoneessa kiinni ja siihen on ladattu kaikki koodit sen rikkinäiselle kovalevylle. Hiljaseks vetää kuitenkin tän goatse kaverin kohtalo kans, ei saa paljoa sanottua.

Mitähän helvettiä täs kämpässä on oikeen tapahtunut.. Tai en tiedä haluanko varmasti tietää.. Mut jotenkin yks juttu ei tässä asiassa täsmää. Lattialla on hevos aiheinen palapeli, mitä helvettiä?

-Katso H. Se on palapeli

-Joo, siinä on heppa!

-Näköjään yks pala puuttuu kokonaisuuden täydellisyydestä

Just aloin kelaa, et missä se kuolinsyytutkija on, mut eiköhän samalla Jack Nick Ohlsson tuu ovesta sisään. Yleensä se kysyy kaikkea mahdollista, mut nyt se ei liikoja kysele. Kerranki rikospaikalle tullessaan se alkaa tekee heti töitä, ihmeellistä tää elämä.

Siellä se kurkkii uhrin hanuriin ja ronkkii sitä jollain kepukalla mietteliään näkösenä.

-Jack, mitäs näkyy takaovesta?

-Puuttuva pala palapelistä löytyi.. Se oli syvällä pohjukaissuolessa..

Syvällä suolessa? Ei kuulosta hyvältä.

-Mites se sinne joutu?

-Uhrille oli annettu reilusti lihasrelaksanttia. Sellainen määrä, että tekijä olisi voinut ajaa vaikka peräluukusta trukilla sisään ja uhri ei olisi tuntenut yhtään mitään. Mutta uhri on itse repinyt suolensa auki, sen näkee kynnenjäljistä..

"Sen näkee kynnenjäljistä.." Ajatuskin kirpasee peräsuolta.

-Eli, oliko tää nyt murha vai ei?

-Kyllä oli, mutta kuitenkaan tämä ei ollut.. Tämä oli sekä murha, että itsemurha..

-Päätä jo kumpi se oli!

Vois toi Jack joskus vastata ihan selvästikin. Hetken Jack nieleskelee ja sanoo.

-No joo.. Oli se sit se avustettu itsemurha..

No voi paska! Niinpä tietenkin. Voiko maanantaina muuta ihanaa olla, kun kaveri, joka avaa takaovensa ja se ei oo yksin sitä tehny. Kova kiire Jackillä oli lähteä, se kaappas kamansa ja uhrin kainaloon ja lähti kohti ruumishuonetta.  Matts tulee samantien kysymään jotain, mut ku en jaksa  kuunnella, niin sanon vaan.

-Joo, miks ei?

Matts menee vähän hapoille ja kysyykin?

-Siis se käy sulle?

Mitähän helvettiä se nyt kysy.. Nyt iski paniikki! Vittu vieköön, joudun vielä johonkin Mattsin järjestämiin sukuorgioihin. Pitää nyt nopeesti sanoo vaan jotain, että saa vaihdettua puheenaihetta.  Seuraavalla kerralla kysyn kyllä, et mitä se sano, ettei tuu yllätyksiä.

-Katotaan, ehkä.. Mut tutkitaas nyt.. Meillä on paljon töitä..

Selvästi Matts epäilee, että joko en kuunnellu sitä, tai sit se luulee, et oon menettäny järkeni lopullisesti ja suostun siihen. Oli asia mikä olikaan.

No joo, mitähän tuostakin sitten seuraa. Ihan sama, kai tää rikospaikka pitää putsata ja ottaa kaikki systeemit, jäljet ja mällit talteen. Matts näköjään hinkkaa pulloharjalla jotain hiuksia lattiasta, vittu mitä pelleilyä! Mulla on parempi työkalu, nimittäin tällänen ostostelkusta hankittu pölyharja! Pölyt lähtee ja jäljet jää, just niinku pitää. Jos tosta palapelistä eka tomuttais mahdollisia jälkiä. Otetaan vaan tollanen komee reilu raapasu, heps!

-Voi saatanan vittu!

Tottakai se sutasu lennättää jälkien mukana koko vitun palapelin ympäri huonetta. Voi helvetin perkele! Matts oli heti kysymässä.

-Mitä tapahtui?

Vittu ku tekis mieli lopettaa itteni tähän paikkaan..

-Ei mitään, löin varpaani lattiaan..

Työpäivät on mukavia, kun ne menee kahvihuoneessa, mut tää on ihan perseestä! Kaikki mitä tekee, menee päin mäntyä. Ei tästä taas meinaa tulla hevon paskaa. Pakko täälläki heilua ja kerätä kaikkia perkeleen karvoja.. Kuka niitä edes tutkii? On kuitenkin sentään silmät tallella, kun tuossa lattialla kiiltää joku cd-levy.

-Hei Matts! Tsekkaa! Löyty cd, se on ilmeisesti poppia..

Mattsin naama venähtää joka suuntaan ja sit alkaa se saatanan paasaus.

-Vai poppia?! Tää on enemmän kun poppia, tämä on taidetta! Edesmenneen popin kuninkaan Mikhail Laaksosen  "This is shit!" -kokoelmalevy

-Vai niin.. Varmaan levy täyttä sontaa, nimen mukaan ainakin.. No mikäs siitä tekee niin hyvän?

Matts taitaa olla kova fani, kun se selittää niin, että leuat tipahtaa kohta lattialle.

-Siinä on se ikivihreä "Piller" ja superhitti "Pili Jeans"! Ne on niin hyviä biisejä!

Mattsilla paukahtaa kohta suoni päästä, kun se näyttää siltä, et se saa kohta orkun omista jorinoistaan.

Siinä ny sitten alettiin olla tutkimisen osalta valmiita, kun Matts tekee uuden löydön.

-H! Löyty käyntikortti!

-Mitä?!

-Joo, se oli tossa lattialla olevassa videonauhassa..

Kortti oli joko vahingossa jääny rikospaikalle, tai mistä sen tietää jos se kaheli jätti sen tänne tahallaan.. Kortti kuulu jollekin piripäälle, kortissa luki:

*Sepeteus Jaakkola (-vittuileva virnuilija)*

       -hupia himaan ja kotiin

  -pelit & naamarit  -alkkarit & merkkarit

Kai toi kortti on parempi tunkea taskuun ja tehä haku tolla nimellä. Sit vois ottaa nauhan matkaan ja pistää Matts kattomaan se.

-Matts, tee haku tosta tyypistä kun päästään asemalle.. Niin ja kattele toi video läpi ja sit kerrot mitä siinä on.

-Öö, okei H. Mä tutkitutan samalla noi hiukset, mitkä löysin lattialta. Ne ei oo ainakaan uhrin kun uhri oli kalju..

Hyvä pointti, mut jos ne oli perskarvoja? No en viitti ääneen kysyä Mattsilta, suuttuu vielä tai sekoaa. Nyt taitaa koko rikospaikka olla tsekattu, kai tästä nyt vois lähtee asemalle.

-Matts, lähetään.. Alkaa kahvihammasta kolottaa..

-Joo, mennään vaan. Pääsen analysoimaan nää todisteet sitten. Ja kattoo mitä tossa videossa on. Niin ja todistajan mukaan paikalta poistui naamaripäinen henkilö, eli se on tällä hetkellä pääepäilty.

Sitten me taas mentiin tällä Mattsin sitikalla ja huomaan mutkissa, et penkit on ihan päin helvettiä. Ei ihme, tää auto on surkeempi kulkuväline, kun mun rullattomat rullaluistimet.. Onneks asemalle ei oo pitkä matka, tätä saatanan riemukuplan kyytiä ei jaksa enää yhtään enempää.

Jaakkolan-Vainion ostoskeskuksessa McJaakkola -pikaruokalassa oli lounasruuhka, siellä oli tiskillä myös kaheli naamarityyppi..

Tiskillä neiti-ihminen käyttäyty niinku surkeesta scifi-leffasta joku bimbo, joka yrittää olla uskottava robotti.

-Hei! Tervetuloa McJaakkolaan! Mitä saisi olla?

Naamarityyppi köhii hetken ja sanoo.

-Moi.. Haluan pelata peliä..

Myyjä menee selvästi hämilleen ja kysyy.

-Peliä?

Naamarityyppi selventää asiaa.

-Joo, peliä. Annan sulle pari lanttia ja sä annat mulle muonaa..

-Haluatko ranskalaisia?

-Joo, haluan

Myyjä kiitti ja työnsi pöperöt naamarityypille ja jatko Jaakkolan-Vainioa risonnutta slougania

-Kiitos käynnistä ja muista. McJaakkola palvelee kun alv alenee..

Naamarityyppi söi innolla paskaruokansa ja oli juuri lähtemässä pöydästään, kun ostoskeskuksen vartija iski vihaisen haukankatseen häneen. Naamarityyppi oli ottanu oman pienen kolmipyöräsen mukaan ja se tais olla viimenen niitti vartijalle. Vartija oli isokokonen, kärpäsen silmillä pällistelevä finninaama. Kovasti sillä oli asiaa naamarityypille. Se juoksi heti siihen viereen, kun naamarityyppi oli nousemassa pöydästä ja alko huutaa.

-Hei poika! Mitä sä  fillarilla täällä teet?

Naamarityyppi oli luonnostaan aika sekasin, joten vastaus oli odotettu.

-Vai poika?! Olen äitiäs vanhempi perkeleen sheriffi! Mutta tasapuolisuuden nimissä haluan pelata peliä..

Vartijan kasvot venyy kysymysmerkin muotoon, mutta ihmetys loppuu sydäntä vihlovaan kipuun. Nimittäin naamarityyppi napauttaa täystyrmäysiskun polvella munille. Vartijalla menee vellit housuun, mut sanaakaan ei tuu suusta pihalle, järjetön mätkähdys seuraa potkua, kun vartija tipahtaa kretliininä lattialle.

Viimenen asia minkä vartija tajuaa, ennen kun kivekset menee kuolioon, on salamannopea huuto naamarityypiltä.

-Olet hippa!

Matkalla ulos ostoskeskuksesta, naamarityyppi saa idean soittaa taholle josta sai tiedot "Markosta". Vaikka naamarityyppi suorittikin palapelijäynänsä, niin hän ei kuitenkaan pidä siitä, että tekee väärien tietojen takia hommat päin persettä. Puhelimensa yhteystiedoista hän valitsee nimen "Osasyyllinen" ja soittaa tälle. Puhelimeen vastataan samantien.

-Haloo. Kerro uutiset, kuka oletkin?

-No moro.. Täällä on se tietoja kysyny naamarisälli..

-No moro moro. Mitäs kuuluu?

Naamarityyppi ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja alkaa saarnaamaan.

-Ne sun "hyvät" tiedot oli täyttä paskaa!

-Hä?! Kui niin?

-Se oli väärä tyyppi! Se oli joku siivooja!

-Ai Martti? Teitsä sille jäynän..?

-Joo, tein. Kui niin?

Selvästi hermostunut "osasyyllinen" räjähtää.

-Se oli mun broidi perkele!

Naamarityypin ääni vaimenee huomattavasti.

-Oho, hups.. Sori

"Osasyyllinen" repii hiuksia päästään ja raivoaa.

-Mitä mä oon menny tekemään, annoin väärän osotteen!

-No hei, sellasta sattuu..

-Haista sä jätkä paska! Mä kostan tän sulle saatanan kuminaama!

Tilanteen kärjistyttyä, naamarityyppi yrittää luikerrella tilanteesta pois.. Naamarityyppi aloittaa rauhallisesti.

-Rauhoitu. Mikä on nimesi?

Selvästi hämilleen mennyt "osasyyllinen" vastaa.

-Esko. Mitä siitä?

Eskon vastauksen jälkeen, naamarityyppi haluaa pysyä tavoilleen uskollisena ja jatkaa.

-Esko.. Minä haluan pelata peliä..

Esko ei lämpene ajatukselle.

-Halua vaikka aasia! Ei kiinnosta! Etkä muuten pysty mitenkään tekemään jotain jäynää.

-Pystyn.. Joten kuuntele peräreikä! Olen asentanut puhelimeesi laitteen, joka räjähtää heti kun suljet puhelun..

Bluffi ei mene läpi.

-Haista homo vittu! -piip-piip-piip-

Esko lyö luurin korvaan..

Bluffaus ei tehonnut, vaan jätti kasan kysymyksiä naamarityypille.

-Voi nakki, jos se tulee vetää mua turpaan..?!

Erehdyksen kautta hullun naamarisekopään tappolistalle, joutuneen Martin muisto elää vahvana. Muisto aiheuttaa vihaa, joka tulee Eskon perseestä ja korvista torpedon lailla höyrynä pihalle. Naamarityyppi on ensimmäistä kertaa häiriintyneen elämänsä aikana peloissaan. Mutta pelko on turhaa, koska naamarityyppi kuulee muutama tunti myöhemmin ilouutisen: Esko menehtyy traagisesti vessassa sydänkohtaukseen, kesken runkkaamisen. Naamarityyppi pääsee kuin koira veräjästä ja täten voi jatkaa pelejään.

Kun naamarityyppi vietti päivän ostarilla ja puhelimessa, niin Jaakkolan-Vainion rikospaikka-asiantuntijoiden pihaan kurvaa urheilullinen rätti-sitikka.

Voi että, kun teki hyvää päästä helvettiin ton Mattsin autosta, meinas selkä katketa ja jalat tulehtua luihin asti. Koska sen auton sisätilat on pesty viimeks? Varmaan tehtaalla vuonna ranskan vallankumous. Matts on nyt kuulemma tosi lähellä jotain juttuja joista en ymmärrä mitään, no selittäköön se sitten. Nyt tuntuu siltä, että taas sattuu joka paikkaan. Taidan vaan lähteä himaan.

-Heippa, mä lähen.

Matts ei vastaa mitään, se on nukahtanu rattiin. En kyllä tajunnu koko matkan aikana, et se hereillä olis ollukaan. No nukkukoon, huomenna saa sekin tutkia koko rasvakertoimensa kyllyydestä.

Pääsen himaan ja telkkarista tulis taas dokumentteja, nyt en jaksa niitä kattoa. Menee taas pää sekasin.Taidan heti mennä nukkumaan, alkaa vituttaa tää päivä jo ihan tarpeeks ilman dokkareita. Hyvää yötä! Vaikka kello onkin vasta kahdeksan illalla.

En muista, koska olisin nukahtanu yhtä mukavasti ja nukkunu yhtä sikeesti. Nyt sekin ilo meni päreiks. Kolmen tunnin unien jälkeen herään siihen, kun alakerran larppauskerho huutaa mut hereille.

-VAPAUS!

PERKELE! Herään ja hyppään metrin ilmaan kauhusta ja tietenkin tipahdan haarukka auki yöpyödän kulmaan. Alakerran pojat saa huutoon vastauksen.

-VITTUUUUUUU!!!

Taloyhtiössä jokaikinen sielu herää tästä huudosta. Ullakolla ainakin tulee jännät paikat, ku siellä kuvataan tosi-tv ohjelmaa nimeltä ”Hiivatin talot”. Tais tulla lisäpotkua spiritismisessioon.

Miten helvetissä tässä muka voi nyt nukkua, munia särkee ja ne homot leikkii leikkejään alakerrassa. No, pitää tunkee pari sokerinpalaa korviin kun ei oo korvatulppia ja laittaa samalla nää kauneusunilasit päähän ni ei ainakaan valot häiritse. Uus yritys, hyvää yötä!

TIISTAI

Mulla on sellanen loppumaton painajaisuni, jota näin taas viime yönä. Mä meen siinä unessa järven jäälle joulupäivänä. Lyön kairan jään läpi ja alan pilkkimään nenä jäässä. Sit ku alkaa tuntuu siltä, et saisin saalista, niin koko homma kääntyy ylösalasin. Yhtäkkiä mä oon siellä jään alla. Ainoo tie pois on se pieni pilkkireikä, mut jäällä on ahvenparvi, jotka kalastaa mua kebabrullalla sieltä pois. Harvinaisen typerä uni, mut aina kun herään unen jälkeen, tekee mieli kirjolohta. Töissä kerroin siitä ja ne pisti mut jollekin rikospsykologille. Tää terapeutti Riina Väsänen paukutti mulle kymmenestä käynnistä 5400 laskun. Perkele, ainoa mitä se unista sano, oli että mun pitää luopua omahyväsestä näkökulmasta ja kattoa asioita uudesta perspektiivistä. No sehän autto, ja vitut! Onneks tajusin kuitenkin joka käynnin yhteydessä tuikata sen kahvin sekaan ripulilääkettä. Taitaa Riinalla paukahtaa kovat piipusta, kun se seuraavan kerran pääsee ummetuksestaan. Miettiköt siinä sitten perspektiivejä.

 Tiistaiaamu käynnistyi kuitenkin lumivyöryn lailla koko Jaakkolan-Vainiolla. Valtakunnallinen tv-kanava herätti tänäkin aamuna koko paskamaan, ohjelmalla "Aamujuusto". Painajaisuni oli enää kaukanen muisto, nyt tätä silmähermon raiskaamista sai taas ihmetellä.

Jaakkolan-Vainion ulkopuolella ohjelma luokiteltiin johonkin sisustusohjelmien ja muppettien orgioiden välimaastoon. Kuitenkin tätä visuaalista ihmisten kidutusta tuijotti 99,8% koko maan asukkaista. Paska ohjelma. Mut ainut tähän aikaan aamusta. Harmillista, ohjelman takia aamupalakaan ei maistu.

Ehkä jos jättäis sen aamupalan väliin, keittäis pari kuppia kahvia ja lähtis töihin juomaan kahvia. Hyvä idea. Siellä ny varmaan sitä puuhaa riittää, kun se hullu naamariin sonnustautunu pelle aiheuttaa harmaita hiuksia.

Matkalla en kerkee miettiä mitään, kun saan radionkin toimimaan vasta aseman pihassa. Vois varmaan tulevaisuudessa joskus kävellä tän 200 metrin matkan töihin. Kai pitää vaan mennä sisälle ja jatkaa tätä masentavaa työviikkoa. Ainakin asemalla on helkkarin kova kuhina. Kaikki huutaa tai on muuten vaan niinku päänsä menettäneitä. Taas kerran mua vaan väsyttää ja mahaa särkee edelleen, sen vitun paskan takia, jonka pitäs auttaa turvotukseen. Ainoo mitä se on aiheuttanu, on aivojen turpoaminen. Matts näyttää olevan yhtä hymyä tuolla pöydänsä vieressä, pitää kysyä jos sen hymyn takaa löytyis tänään sitä buranaa.

-Huomenta.. Onko sulla Matts buranaa?

No eihän se jumalauta nää eikä kuule yhtään mitään, en kyllä tiedä miks. Se on nyt jostain niin sekasin, ettei saa henkeä.

-H, muistatko eilen kun kysyin sulta sitä yhtä asiaa?

Voi perkele, enhän mä tiiä mitä se multa kysy. Tässäkö se nyt tulee ilmi mihinkä oon lupautunut.

-Joo, tottakai muistan.. Mitä siitä?

-No, mä tein niinku sanoin ja sain lisävoimia tähän tutkimusporukkaan.

Lisävoimia..? No huh, mä jo aattelin pahempaa. Lisätyövoima ei oo koskaan huono juttu, mut Mattsin tuntien se on palkannu jonku idiootin. Matts on ainakin niin onnesta soikeena, et se näyttää tulevan koko ajan housuihinsa.  Mua ei kiinnosta muu, ku saada vaan tää mahakipu loppumaan.

-H.. Haluan esitellä uuden tutkijan sinulle. Tässä on Jot van den Hooga Hollannista.

-Onko sillä buranaa?

Ei tarvii kahta kertaa miettiä mikä Jot on miehiään, vastauksesta päätellen.

-Ei ole buranaa, eikä tule! Se on myrkkyä sielulle, eikä sitä saisi laskea vatsaan kun särkyä on siellä!

-Myrkkyä, just joo. Pidä sä huoli vaan omasta mahasta.

Tää herra anti-ibuprofeeni ei ilahduta mua niinku lottovoitto, pakko tähänkin paskaan on kuitenkin tottua. Ekalla silmäyksellä tosin olin jo sen hautajaisissa ja toisen räpsäyksen aikana unelmoin, et hakkaan puukengillä tulppaanipellon sileeks ja tuikkaan tuulimyllyt tuleen.

Jot oli ilmeisesti ensimmäinen, joka vapaaehtosesti haki meille töihin, ulkomailta ainakin. Jotilla oli tosi hyvät suositukset, mutta niillä suosituksilla se ois voinu pyyhkiä perseensä, koska tänne otetaan työntekijöitä sillä ehdolla, et ne vannoo osaavansa lukea. Jot oli surullisen kuuluisan tiedemiehen Jan Wandenwoffel-Flug Hoogan ainoa lapsi. Tämä niin sanottu tiedemies oli heittänyt päästänsä aivot roskikseen, kömpiessään mutsistaan pihalle. Sen keksinnöt oli täyttä seköpäisyyden ja epäkäytännöllisyyden harmoniaa. Keksintöjen huippua oli taskukokoon taittuva muuliansa ja hiilillä toimiva hierova mikroaaltouuni. Jep jep, semmonen keksijä-isukki. Jotain kertoo Jotin keksijä-faijan työhönpaneutumisesta se, että sen myspace-profiilissa paras kaveri on neliöjuuri.

Jot ei kuitenkaan seurannut isänsä jalajälkiä vaan kiinnostu rikoksista, etenkin niitten tekijöistä. Jot oli pari vuotta kimpassa Jaakkolan-Vainiosta kotosin olevan gootti-murhaajan Kirsin kanssa. Jot sai tän sekopään avulla koulutuksen rikosten maailmaan, sen jälkeen se kävi jonku vitun poliisien partion Luxemburissa ja sit se tuli tänne. Sen suurin murhe koko muutossa oli, et miten se saa sen muhkeet geisha-kuulat tullista läpi. Rauhaa rakastava Jot, sopi Jaakkolan-Vainion rikospaikka-asiantuntijoihin yhtä hyvin, kun hellehattu eskimolle. Eli, tän kahelin kanssa voi siimat mennä solmuun ja vielä sellaseen umppariin että hajoo pää.

Heti Jot oli kovaan ääneen pitämässä puhetta.

-Minä, Jot van den Hooga. Tulin tänne kaukaa taltuttamaan rikoksijoita!

-Niin, ai mitä kuksijoita?

Jot halus heti korjata sanomisiaan, punasena ku paprika.

-Siis pahoja henkilöitä..

-No, mut sehän on mukavaa. Onnea matkaan!

Jotilla ei ainakaan työt lopu kesken, ainakaan hetkeks. Naamaripellen kiinniottaminen voi olla vasta monen kuukauden päässä. Matts oli löytäny sieltä kämpästä jotain hiuksia ja muuta, en oikeen kuunnellu sitä eilen, ni meni taas ohi. Jos se nyt ois saanu jotain selvillekin, pitääpä kysyä.

-Matts, onko mitään uutta tästä hanurinsoittaja naamariveikosta?

Matts alko tärisee ku rikkinäinen jukeboxi.

-Joo! Analysoin eri tuloksia ja sain selville syväluotaavan kompensointi-menetelmän avulla, että kyseessä oli tahallinen vahingoittaminen, sekä että Sepeteus Jaakkola on tällä hetkellä pääepäilty.. Tulin myös siihen tulokseen videotodisteista, että tekijöitä on yksi ja sillä on naamari.

-No sehän me jo tiedettiin! Voi vitun pässi!

Meinas aivot kuolla hapenpuutteeseen vitutuksesta. Sitten tää rauhan puolustaja tuli siihen väliin vinkumaan.

-No, no! Toisen ihmisehenkilön haukkuminen, kertoo pahasta henkisestä olosta tai keliakiasta..

-Siis keliakiasta?! Mitä vittua se nyt liittyy siihen, et Matts on paska työssään?

-Sinun täytyy katsoa asioita yhdellä silmällä Horotsu.. Kun toinen näkee pahan, sulje se ja näet hyvää..

-Mistäs helvetistä mä tiedän kumpi on paha silmä?

Matts kuunteli tätä meidän väittelyä ja halus sen lopettaa, ettei kukaan vahingossa heitä henkseleitä seinään.

-Hei! Lopettakaa jo toi kinastelu! Meillä on paljon töitä.

-Joo, tehdään vaan töitä.. Alkaa oikeesti pää hajoomaan ton tuulimyllyn kanssa.

No, sehän halus solmia rauhaa, ettei tuu paha mieli.

-Hei, tehdäänks rauha? Peace!

-Ime munaa! Ja hae mulle sitä helvetin buranaa!

-Selvä, Horotsu!

Ilmeisesti Jotille tää oli sovinto, kun se lähti niin innoissaan hakemaan tien toiselta puolelta mulle buranaa, ei se niin avuton pässi ollutkaan. Vituttaa vaan toi Matts, kun se ei huomaa mitään missään koskaan, tai jos ni se on täyttä paskaa.

-Hei Matts! Voisitsä seuraavalle uudelle hippi-tutkijalle opettaa mun nimen ihan oikein? Oisko se liikaa vaadittu? En nimittäin haluais ampua ketään ennen puoltapäivää.

-No.. Joo. Tottakai se käy.

Kumman hiljaseks se meni. Tais tajuta, että jokaisen mitta täyttyy joskus. Se meni ihan valkoseks.

Jotin kipittäessä apteekkiin, Matts jatko selittämistä urotöistään.

-No niin.. Eli ne hiukset mitkä löysin sieltä rikospaikalta oli tekohiuksia.. Analysoin ne ja sen tyypin peruukkeja valmistetaan vaan Perulaisessa peruukkitehtaassa. Soitin sinne paikallisille tutkijoille ja olin neljä tuntia puhelimessa, kun selvis että sen kyseisen peruukin tilaaja oli se käyntikorttinsa rikospaikalle jättänyt Sepeteus Jaakkola. Tein sen nimellä sitten valtakunnan kattavan haun ja sain tiedot osotetta myöten selville. Sit tajusin, että se asuu mun yläkerrassa alivuokralaisena...

-Voi kristuksen kiharat! Et sit aikasemmin tehny sitä hakua sen käyntikortin takia, niinku piti! Mitä vittua sun päässäs pyörii?!

Jos ois peili mukana, ni voisin ehkä nähdä mun kengänkärjet, järkytyksestä naama venähti niinku jonglöörin esari.. Sit alko tää Mattsin selitys taas!

-Halusin tutkia perinpohjaisesti niinku Columbo..

-Voi vittu sä columbo haet nyt sen apteekkiin lähteneen tulppaaninpoimijan mukaas ja ratsaatte sen kuminaaman kämpän! Vittu heti!

Mattsin ilme oli taas sitä luokkaa, kun imuri ois tungettu perseeseen, jotain se mutisi lähtiessään.

-Joo, me hoidetaan se H..

Samalla, kun yritin vastustaa kiusausta olla hyppäämättä ikkunan läpi, niin eiköhän toi vitun puhelin soi.

-Haloo, puhelimessa Horatsu

-Hei..

-Kuka siellä on?

-Nimetön.

-No hei nimetön.. Mitäs sulla on sydämellä?

-Sepelvaltimot..

Just ku sain hermoni kuriin, niin tää menee ihan pelleilyks koko touhu.

-Just.. No harvoin sellaseen törmää jolla niitä ei olis.. Mitä helvettiä sä mulle soitat?

-Mun alapuolella asunnossa joku hullu huutaa ihan kamalasti.

-Mikä osote?

-Hinkkikuja 68 asunto 4

-Asia harvinaisen selvä.. Mä tuun sinne kohta, juon vaan kahvit ja käyn paskalla.

Horatsun suolistotreenin aikana, Hinkkikujan asunnossa oli taas pelit käynnissä.

Asunnon omistaja Pentti on kuuluisa karaokelaulaja, joka yleensä herää suu teipattuna laulamisensa takia, joko ojasta tai putkasta. Nyt hän herää teipattuna käsistään, omassa asunnossaan ja saa laulaa sydämensä kyllyydestä. Pentti kuikuilee ympärilleen ja huutaa.

-Haloo, mitä tää tarkottaa?

Kukaan ei vastaa, kunnes televisio pamahtaa päälle. Ja ei siellä ainakaan oo ennustaja kertomassa huomisen matalapaineista. Ääni teeveessä rikkoo hiljaisuuden.

-Hei Pentti.. Haluan pelata peliä..

Pentillä menee kauhusta aivot paussille.

-Mi-mitä peliä..? Mistä sä mut tunnet?

-Pentti... Olen isäsi!

Pentin silmät laajenevat keittolevyiksi ja sitä säestää huuto.

-Mitäh!!

Vittuilevana virnuilijana tunnettu Sepeteus, pitää Pentin kustannuksella omaa-kivaa.

-Ha-haa.. Menit Pentti lankaan!

Pentti pieraisee helpotuksesta, kuullessaan tämän ja sanoo helpottuneena.

-Huh huh.. Vittu ku meinas tulla slaagi! Aika hyvä juttu oli kuitenkin!

Tilanne saa sekopäisen käänteen, kun Pentti alkaa vuolaasti kehua Sepeteuksen "vitsiä".

-Ei se Pentti nyt niin hyvä juttu ollu..

-Ei ku oikeesti.. Olisit tosi hyvä koomikko, mä haluaisin ainakin nähä sun live-keikan!

Psykoottisena taaperona kasvanut Sepeteus, menee päästään pyörälle kehujen seassa. Hän ei ole tottunut kehuihin, joten hän lopettaa tilanteen, ennen kun muuttuu hullummaksi.

-Nyt Pentti hiljaa tai avaan sut ku makuupussin saatana!

Pentin sanasekoilu loppuu kun seinään ja Pentti nielaisee järkytyksestä, molemmilla päillä. Sepeteus saa tilaisuuden jatkaa.

-Pentti.. Tänään sinä päätät elätkö vai kuolet. Haluan pelata peliä.. Sinun on laulettava vähintään kolme levyä Michael Boltonin tuotantoa, tai hakkaan sun pään vasaralla muusiks! Jotta tiedät olla huijaamatta, kuvaan esityksesi ja olen asentanut myös verenpainetta seuraavan mittarin sinuun kiinni. Jos yläpaine laskee kertaakaan laulamisen alettua alle 240mmHg, niin vasaralla on sinulle asiaa! Rajat on rakkautta! Pelit alkakoon!

-Vai Michael Boltonia? Voi saatanan saatana..

Pentillä paukahtaa paskat housuun kauhusta. Nyt on Pentin aika viritellä äänihuulia. Sepeteuksen paikalle tuoma videokamera tulee näyttämään Horatsulle ja kahdelle "erilaiselle" tutkijalle, mitä Pentin esitys todellisuudessa oli.

Puolen tunnin kahvittelun ja pinnistelyn jälkeen, Horatsu loikkaa omaan kuplavolkkariinsa ja kaahaa kohti Hinkkikujaa.

Vai että joku hullu huutaa asunnossa. Voi helvetti, siel on varmaan ne Johanssonit taas pitämässä orgioita. Saatana, mä poltan sen kämpän jos niin on, tää ois jo kuudes kerta viimesen kuukauden aikana. Kummallista vaan, et aina se äijä siellä sanoo, et niil on orgiat mut sit se on yksin siellä.

No jaa, mitähän helvettiä teen sitten ku pääsen sinne. Tää matka ei oo onneks pitkä, mut voisin kuitenkin eka tsekata sen paikan ite, ennen kun niille kahelle vitun uunolle soitan asiasta..

No joo, sit ku mä pääsen sinne asunnolle, niin ei siellä kukaan huuda. Mitä helvettiä? Koputan oveen.. -kop-kop- Ei mitään vastausta. Kai se on pakko mennä läpi ovesta. Isännöitsijältä en jaksa mennä kysyy avaimia. Potkin tieni läpi lukkojen! Ensimmäiseks helvetinmoinen ninjapotku, PERKELE! Ei se aukee.  Ovi paukkuu, mut mitään muuta ei tapahdu. Vedän pari sarjaa kierrepotkuja. Perkele! Tää on niin rankkaa, et pitää ääneen itteään tsempata.

-Perkeleen vittu! Mulkku ovi!!!

Ei helvetti se aukea! Niin, tietenkin voisin kokeilla kahvasta avata.. Ja... Tottakai se aukeaa. Perkele. Ja samalla aukeaa muutakin, näky tänne helvetin kämppään.

-Mitä helvettiä täällä on tapahtunu?

On pakko soittaa sille Mattsille.

-Puhelusi yhdistyi minulle. Puhelimessa Matts Stein, poliisimies.

-No moro.. Se on Horatsu tässä. Tuu Hinkkikuja 68, ota se moppitukka ja tavallinen moppi mukaan. Tääl on vähä sattunu ja kovaa.

-Joo, H. Me tullaan!

Matts pistää puhelimen kiinni ja toivottavasti lähtee heti tänne.

Siinä mä ny mittailen sormieni kuutiotilavuutta parikymmentä minuuttia, ennen kun tehoduo saapuu paikalle. Rättisitikka kurvaa pihaan niin kovaa, et Jot melkeen tippuu kyydistä. Heti kun ne saa päänsä autosta pihalle, niin huudan;

-Matts, tulkaa jo!

Siinä kun sitten odottelen, ni yhtäkkiä molemmat tunkee ovesta sisään. Mattsin leuka loksahtaa näystä ja Jot tuijottaa ensimmäisenä verhoja.

-Onpas kauniit verhot, harmi ku ne ei oo mun..

Tota me tänne tultiin kattomaankin. Kristus!

Matts yleensä tuntee nää koodit, mut mä en. Nyt kuitenkin tiedän.

-Joo, täs on tää 9-6-4-2-5-6-9 Matts..

Se ei oo ajan tasalla, se vaan kysyy naama solmussa.

-Ai, orgasmin aiheuttama äkillinen muistinmenetys?

-No ei, se on 6-9-4-2-5-6-9... Tää on itsenäisesti henkilökohtaisella tasolla aiheutettu murha itselle.

Heti se Matts sen sit muistikin.

-Joo, niin se olikin juu

Jotilla oli tietenkin oma mieleipiteensä näistä rikoskoodeista.

-Minun mielestäni nämä rikoskoodien selitykset ovat loistavia!

En ollu Jotin kanssa samalla polulla.

-Nää koodit on ihan helvetin perseestä! Ne pitäis uudistaa..

Mua vituttaa oikeasti nää koodit ihan älyttömästi! En ollut ainut joka piti samaa kantaa asiasta. Sana "Henkilökohtaisesti" esiintyy 97% Jaakkolan-Vainion rikoskoodeissa. Se otettiin käyttöön surullisen kuuluisan "Black Patrol" -nimisen tapauksen johdosta 13-vuotta sitten. Jaakkolan-Vainion uimahalli suljettiin, jonka jälkeen paikkakuntalainen, seksihullu-uimahyppääjä Sonny Sten sairastu syvään depressioon ja jakomielitautiin. Se pimahti oikeen kunnolla ja sekotti koko Jaakkolan-Vainion useamman viikon ajaks. Porukka alko pelkäämään sitä, kun se vainos +50 vuotiaita mustia naisia. Se vainos niitä kunnolla ja ilmotti vainoamisesta ja suunnitellusta jahdista lehdessäkin!

Täys sekopää. Eritoten siks, että Jaakkolan-Vainion pakolaiskiintiö näyttää pyöreetä nollaa. Olis Sonny varmaan vieläkin "jahdissa", jos sitä ei olis laitettu lukkojen taakse. Oli se kuitenkin käyny häpäsemässä "Jaakkola jää taakse" -matkatoimiston seinäjulisteen, jossa mainostettiin kulttuurimatkaa Ulu-Mulu heimon luo Kenian alpeille. No, niin tai näin oikeusprosessin aikana huomattiin että, laki ei osaa määrätä jakomielitautista kunnolla, joten Jaakkolan-Vainion pyhäOikeus tuomitsi kaikki 3 Sonny Stenin persoonaa ehdottomaan arestiin. Sillon lakiasioista kiinnostu myös valtakunnan ruhtinas kuningas Sepeteus Jackson III. Se teki lakimuutoksen ja selvensi, että henkilö pitää tuomita henkilökohtaisesti rikoksistaan. Laki oli valmiina yhden yön kirjotusten jälkeen, aika epäselvänä vaan, ku kuningas raapusti ne neljän promillen kännissä. Kukaan ei uskaltanu nousta kuningasta vastaan, ainakaan heti. Sit meni vuosi ja alko levottomuudet, jotka johtu lakien sekopäisyydestä. Yhdistyneet lautamiehet ry kokoontu salaa ja päätti yksimielisesti karkoittaa kuninkaan sieluineen maasta, eli kuningas hirtettiin roviolla.. Lait jäi kaikesta huolimatta voimaan ja ne on samalla lailla kirjotettuna kun sillon jo.

Tuntuu että tässäkin asiassa mulla ja Jotilla on sukset umpisolmussa, ehkä sen ei tarvis olla kaikesta niin tärinöissään. Samaa vois sanoa tosta Mattsista, tuolta se tulee innoissaan taas kertoo mulle jotain, mikä ei varmaan kovin kiinnostavaa ole.

-H! Kato! Tuolla oli videokamera jalustalla ja lappu joka oli osotettu meille. Siinä lukee että, hmm.. "Pla..plau.." Miten toi sanotaan?

-No se sanotaan "PLAY"..

En nyt jaksa räjähtää taas, vittu mikä urpo..

-Matts, laitatko sen videon nyt sitten nauhuriin pyörimään.. Kiitos.

-Joo..

Videon jo pyöriessä huomaan, et video on joku pila, tai sit sillä hullulla on jääny jotain omia kotivideoitaan tähän nauhan loppuun. Siinä se nyt joraa aamutakissa ja keittää kahvia. Jot huomaa taas jotain hyvin ominaislaatuista.

-Onpas hienot puukengät!

-Puukengät?! Ne on kroksit vitun torvi! Ja ne on kumia.. Kelaa nyt toi nauha alkuun, niin tiedetään mitä helvettiä täällä on tapahtunu.

Samalla kun ihme hollannista käyttää hifitaitojaan, niin Matts miettii taas ääneen asioita

-Saadankohan me ikinä sitä tyyppiä kiinni?

-Miksei saatais? Me tiedetään sen nimi ja naamari.

Turha nyt tollasia enempää miettiä, työtä tää vaan on. Matts ei varmaan nuku, kun sillä on muitakin asioita mielessään.

-Mietin, että omaisiin olisi hyvä ottaa yhteyttä, mitä luulet H?

-No ei oteta. Ne on jotain saatanan kommunisteja, eikä mua sitäpaitsi huvita! Laita nyt se nauha vaan pyörii Jot, äläkä sä Matts mieti liikoja!

Nauhalta paljastuu uhrin tehtävä, ja taas se kuminaama siellä on ruudussa. Ehkä tää vois antaa jotain tietoa siitä miks se ylipäänsä tekee näitä jäyniä.

"-Pelit alkakoon.."

"-Vai Michael Boltonia? Voi saatanan saatana..."

Selvästi huomaa, et tällä nauhan uhrilla on vähä paha olla, kun se nyt heiluu pää punasena videolla ja huutaa..

"-Miks sä saatanan ukko teet näin?!

"-Miksikö? Koska se on mukavaa, päästän sellaiset kädentaidot oikeuksiin, joista en tiennyt aikaisemmin.

Nyt uhrilla alkaa olla jo jännät paikat, samaa pätee Jotiin. Se pitää käsiään suussa ja silmiä kiinni, hyvä lainvalvoja. Jotin hikoillessa, videolla on jännä tilanne.

Uhri huutaa hädissään.

"-M-miksi sä teet tän? Taidat vaan saada kiksit tästä?

"-Kyllä, Pentti. Olen täysin tärähtänyt nautiskelija. Lapsena en nauttinut pihapeleistä tai palloleikeistä.. Vaan siitä, kun äitini osti upouuden hellan ja työnsin grillivastusten väliin lemmikkiundulaattini Simon. Haju ei lähtenyt keittiöstä kuukausiin. Se oli elämäni onnellisinta aikaa..

Pentti näyttää nauhalla siltä, kun sen ois raiskannu tykistörykmentti, ei se paljoa saa sanottua.

"-Voi purjo.."

Samaa mieltä Pentin kanssa. Nauhan pyöriessä loppuun, tulee korvat kipeeks ja mieleen 80-luvun scifi-leffat jossa aina pään piti jotenkin hajota. Niissä vaan ei ollu syynä yleensä laulaminen. Ja sillon, ne ois ollu jotain musikaaleja. Pentti lauloi kovaa ja korkealta, ennen kun pää petti. Ei vaan oikeen hirveesti innostanu toi naamaripellen lapsuus, ei oikein pysty itekään paljoa puhumaan.

-Vai että lemmikkiundulaatin Simon..? Voi päästäisen pallit!

Kumpikaan ei vastaa mitään, Matts pysäyttää nauhan ja lässyttää kauhuissaan.

-Tuo mies on seonnut! Psykopaatti!

Jot ei näytä olevan enää kauhuissaan, kun päästiin aiheeseen psykopaatti.

-Kyllä hän on psykopaatti! Se tulee joskus jo sikiöiässä!

-Missä vitun sikiöiässä?!

-Sikiöiässä. Kun lapsi on vielä äidin mahassa, syntyy peruuttamattomia muutoksia lapsen psyykeeseen.

-Mihin tää sun jorinas nyt oikeen perustuu?

-Katsoin dokumentin "Hullut kokit ja äiti", siinä kerrottiin..

Miten tää Jotin lähde ei yhtään yllättäny. Vai "Hullut kokit ja äiti”.

-No joo, sä voit sen samantien unohtaa Jot. Voisit yhden asian tehdä, soita taksicenteriin ja kysy jos tänne on tilattu takseja viimesen parin tunnin aikana. Jos on, niin kysy minne se meni täältä.. Okei, tajusitko?

-Jepulis..

Toivottavasti se soittaa oikeeseen paikkaan, tai ylipäätään saa "vaikean tehtävän" kunnolla suoritettua. Matts kovasti miettii jotain ja eiköhän sillä oo taas liikaa soraa sydämellä.

-H.. Tämä alkaa olla jo astetta vaikeampi tapaus. Naamarimies pakotti Pentin laulamaan itsensä kuoliaaksi. Vaikea tätä on selvittää.

-No ei mun mielestä. Meidän pitää vaan saada se tyyppi kiinni.

Kesken lauseen, hollannin hattivatti pysäyttää mun verenkierron ilouutisellaan.

-Soitin taksicenteriin ja ne lupas lähettää auton.

-Minkä helvetin auton?! Sun piti kysyä.. tai anna olla. Perkele mä soitan sinne!

Meinasin nielasta kieleni, kun rupes niin veri kiehumaan. Näppäilen sitten taksicenterin numeron ja ei tarvii ainakaan linjalla roikkua, kun tosi ilonen tyyppi huutaa jo luuriin sielunsa voimasta.

-Taksicenter! Iso Ismo palvelee!

-Ylikomisario Kaino rikospaikka-asiantuntijoista päivää.

-Moikka!

-Onko tänne Hinkkikujalle tilattu taksia viimesen parin tunnin aikana? Jos ni mihin se meni?

Menee kymmenen sekuntia, kun tää Iso Ismo taas huutaa.

-Sieltä meni auto 1,5 tuntia sitten Jaakkola-Markettiin

-Kiitti!

-Ylikomisario.. Olis yks tärkeä asia.

-Ei nyt kiinnosta. Moi!

En jaksa ylimääräsiä tolloja kuunnella, kun nää kaks tomppelia on seurana, joten lyön puhelimen kiinni. Pitää Mattsiltä kysyä, jos siel marketissa on jotain tänään.

-Matts.. Se meni Jaakkola-Markettiin. Onko siellä tänään jotain ihmeellistä?

-On joo, joulunavajaiset!

-Mitä vittua?! Huhtikuussa?!

-Täällä se on aina ollut niin tapana. Siellä on myös levyjulkkarit.

-Ai, kenen?

-Esa Superstarin, sen performanssitaidetta harrastavan tangoprinssin.

Ehkä ne on jotain frendejä sen hullun naamarijätkän kanssa, mut jää kuitenkin mietityttämään et mitä helvettiä se naamariukko sieltä hakee?

Samaan aikaan Jaakkola Marketin surkeesti täytettyjen hyllyjen välissä, kävelee ilosesti kiroillen psykopaatti Sepeteus Jaakkola.

-Missä täällä on pulloharjat perkele! Koko kauppa on perseestä!

Sepeteus ei jaksa ettiä enempää, vaan lähtee infoon kysymään. Tiskin takana on haukan silmillä varustettu nuori tyttö, joka on jotenkin yli-iloinen. Ennen kun Sepeteus ehtii kissaa sanoa, muija jo alottaa selittämisen.

-Hei ja moi! Terve sulle! Kiva kun shoppaat meillä! Tarviitsä jotain jeesiä?

-Moi.. Minä haluan pelata peliä.. Annan sinulle tehtävän, jonka suoritat mukisematta. Onko selvä?

-Joo! Kivaa! Mä tykkään tällasistä leikeistä!

Sepeteus menee selvästi hämilleen, mutta pysyy kuitenkin omassa tutussa roolissaan.

-Kerro tie pulloharjojen luo..

Ilmekään ei värähdä tytöllä, kun hän lyö tiedot tiskiin.

-Hylly 62, rivi 5!

-Kiitos.

-Voi jukra kun oli kiva peli!

Sepeteus jatkaa matkaa kohti pulloharjoja, mutta kuulee vielä tytön ilon takana ja filosofoi itsekseen.

-Vittu mikä bimbo-friikki!

Hetken Sepeteus kahlaa läpi kaupan, kunnes löytää riemuiten etsimänsä.

-Jahuu! Nyt kotiin suunnittelemaan lisää jäyniä!

Sepeteuksen ilon katkaisee kuitenkin häntä jo hetken seurannut Raimo. Tämä takajaloille nostettu emosika, ei innoissaan katsele Sepeteusta.

-Hei naamaripelle! Mitä helvettiä sä säikyttelet täällä lapsia?!

Sepeteuksen riemu loppuu kun seinään ja ihmetellen kysyykin.

-Siis, anteeks mitä?

-Kuulit kyllä! Säikyttelet täällä lapsilta paskat housuun, kun näytät tollaselta! Meidänkin Mira joutu lähtee kesken leluostosten himaan vaihtamaan uudet sortsit.. Jumala loi ihmisen omaks kuvakseen, mut sut on luonu joku vitun känkkäränkkänen pellehermanni!

-Kuule nyt.. Mun ei tarvii selittää sulle puttepossu mitään. Mä ostan vaan tän harjan ja lähden himaan, okei.

Sepeteus lähtee jo kohti kassoja, mutta Raimo ei luovu riidan haastamisesta.

-Niin just.. Ja himassa työnnät sen harjan hanuriis halvatun friikki!

Sepeteuksen silmissä alkaa tulipalo ja kaupan käytävät täyttää Sepeteuksen karjasu.

-On se nyt saatana!

Seuraavan neljäminuuttisen aikana tapahtuu kummia siivousosastolla, josta johtuen Jaakkola Marketista otetaan myös puhelu rikospaikka-asiantuntijoille.

Sillä välin Hinkkikujalla.

Kun oon menossa autoon Hinkkikujan kämpästä, niin alkaa puhelin soimaan.

-Horatsu puhelimessa..

-No Jaakkola Marketista moikka hei ja moi!

-No terve.. Mitä sä haluat?

-Täällä sattui isoa setää kovasti..

-Okei, no me oltiin sinne jo muutenkin tulossa.

Suljen puhelimen ja sanon Jotille ja Mattsille puhelusta.  Hinkkikujalta oli Jaakkola Marketiin noin 5 minuutin ajomatka, mut se tuntuu ikuisuudelta, kun Jot selittää miten kukat voi auttaa maailman rauhan tuomisessa. Joudun kolme kertaa nielasemaan oksennukseni Jotin puheista. Pakko keskittyä johonkin muuhun, esimerkiksi radiossa taas kuuluu oleellista asiaa:

"-No niin.. Eli bussikuskit ovat menneet Jaakkolan-Vainiossa lakkoon. Syynä lakkoon pidetään lomien lyhyyttä ja irtisanomisuhan pelkoa. Jaakkolan-Vainion bussikuskien ammattiliitto B.S.E. eli Bussilla Selviät Eteenpäin, vaatii valtakunnansovittelijaa puuttumaan epäkohtiin työtaistelussa. Näitä ovat muun muassa se, että bussikuskien loman tulisi kestää vuodessa vähintään 4 kuukautta ja että bussikuskien työllistyessä he allekirjoittaisivat kirjallisen sopimuksen työnantajan kanssa siitä, ettei heitä voi millään perusteella irtisanoa..."

Voi ny jumalauta taas! Kyllä tää on sit semmonen maa, että voi perkele! Jos mä menisin lakkoon, niin saisin varmaan vaan potkut. Ja turpaan.

Onneks tää autossa istuminen ei kauaa kestä. Ku ite ajaa, niin ei tarvii kaikkea paskaa kuunnella niin tarkkaan, tällä kertaa piti valita joko Jotin sekoilut tai radion uutiset, parempi voitti.

Kuitenkin pysäytän auton ovien eteen ja siellä näyttää olevan Marketin omistaja Pena Jouninen. Se viittoo siellä lapaluut paukkuen.  Noustaan autosta ja se on vieläkin hiljaa, se johdattaa meidät peremmälle kauppaan, aina siivousosastolle asti. Sitten se näyttää kädellä lattialla makaavaa tyyppiä kohti.

 Voihan helvetti! Jätkän hanuri on nielassu monitoimimopin! Matts kattelee jäykkänä ruhoa ja ihmettelee.

-Oho.. Mies taitaa olla eloton..?

-Ihanko totta?! Jos sen suusta tulee mopin toinen pää, niin voit olla oikeassa!

Jot on taas oma ittensä tälläkin kertaa.

-Kamalaa! Nyt toi moppi on käyttökelvoton!

Yritän olla purematta leukojani sijoiltaan vitutuksesta, ja sopivasti kaupan omistaja Pena Jouninen vie huomion ja alkaa kertomaan otsa hikikarpaloilla.

-Herralla oli silminnäkijöiden mukaan sellainen naamari. Täällä ihmiset ovat oksentaneet ympäri kauppaa ja juosseet ulos maksamatta tavaroitaan.. Kyllä tämä tapaus oli tosi huonoa julkisuutta meille. Oli vielä parhaat tarjouksemme tulossa parin päivän päästä. Katso nyt, tässä on tuoreita naapiverkkareita, jotka ovat lähes rikollisen halvat, perkele!

-Nappiverkkareita? Kuka helvetin ääliö ostaa nappiverkkarit?

-Kaikki! Ne on nyt in!

-In? Mee työntää käsi hevosen sisään, niin tiedät mikä on in! Näitä perkeleen paskapöksyjä ei kukaan osta!

-Ostaa, ostaa! Se tukkuri sanoi että nappiverkkarit on in!

Ukko saa kohta sydärin, ellei sitä nyt rauhottele varovasti.

-Oo nyt hiljaa ja rauhotu nappiverkkaries kanssa!

Kauppiaan rauhoittuessa, kattelen ympärilleni ja en näe yhtäkään valvontakameraa. Heti kun ukko taas on rauhassa, niin kysyn.

-Kuule.. Missäs teillä on täällä valvontakamerat?

Ukko tulee lähemmäksi ja kuiskaa hiljaa.

-Ne on naisten sovituskopeissa ja naisten vessassa..

-No niin! Lähetä mulle asemalle viimesen kuukauden nauhat.

Ukkoa luulis paloautoks, jolla on vaatteet, kun se punastuu niin perkeleesti. Hiljaa mutisten se suostuu ja osaan kyllä olla kiitollinen. Ei vaan jaksa mokomaa pervoa kiusata, niin pysyn hiljaa.

Matts alkaa palautua tähän maailmaan järkytyksestä ja kysyy.

-Taisi olla naamarimies asialla?

-Joo, sehän se.. Mut ei mikään suuri ylläri ollu. En usko, et tää ois ollu suunniteltu juttu. Vahingolta vaikuttaa, vai mitä Matts?

Matts mittailee katseella uhria miettien, ennen kun avaa sana-arkkunsa.

-Ehkäpä, joo. Rikoskood oli 5-4-6-0-2-1-9 eli "Henkilökohtaisesti itsellä tehty toisen henkilökohtainen murha tai tappo".

Siinä ku mä yritän miettiä, et mitä toi tarkottaa ihan selvästi sanottuna, niin Jot on jo samalla aaltopituudella koodin kanssa.

-Koodi on yhtä selvä kuin viikonloppuni!

Ajatus katkeaa totaalisesti ja mielen täyttää synkät ajatukset, en muuta pysty sanomaan Jotille kun.

-No mut se on vitun kiva!

Vedän pari kertaa oikeen kunnolla ilmaa keuhkoihin rauhottuakseni. Sit taas pitää antaa ohjeita.

-No niin. Meidän on turha tänne jäädä näppäilee ja tsekkailee. Me tiedetään tekijä ja uhrilta ei saa lausutoa, joten lähetään himaan täältä ja jatketaan töitä taas huomenna.

Sit tajuan, et Mattsin auto on vielä siellä Hinkkikujalla ja mun pitää ajaa ne jonnekin. Jätkät alkaa kasaamaan kamoja, kun tajuan et pääsen nopeemmin himaan, jos en ota niitä kyytiin. Enkä kyllä jaksa kuunnella enää niitten juttujakaan, muuten ajan sillalta alas. Pitää olla vaan nopea, heti ku ne kattoo muualle.. NYT! Otan hirveen spurtin kohti ulko-ovea ja samalla heitän Mattsille kourallisen kolikoita ja huudan.

-Menkää bussilla! Moro!

Matts tuijottaa monttu auki ja parkasee, kun oon jo melkeen ulko-ovella.

-Mut nyt on se bussilakko....

Ai niin joo.. No vauhtia ei voi hiljentää, kävelkööt perkele, niin saa vähä molemmat liikuntaa. Mattsille siitä ei ainakaan haittaa ole.

Mä käynnistän oman luotettavan kuplani. Käy taas niin epätasasesti. On se vaan niin paska auto, että sais hakee rakennustyömaalta jotain pommeja ja lennättää koko helvetin kotteron kuuhun! No, mielummin ajan kun kävelen. Toisin kun eräät. Heh heh.. No tuliskohan jotain lisää siitä bussilakosta radiossa. Pitää kattoa ja napsauttaa radio päälle. No niin! Heti sieltä tulee uutiset, hienoa.

"Jaakkolan-Vainio elää nyt virallisesti kauhun vallassa. Jaakkolan-Vainion hallitus on juuri yksimielisesti valinnut valtakunnan esimieheksi Petri W. Kauhun. Kauhu tuli julkisuuteen B-luokan elokuvista "Nyrkkikita", "Meniks se syvälle" ja "Tuuppaus". Odotetun vallankaappauksen pelossa maan edellinen hallitsija suostui luovuttamaan vallan sillä ehdolla, että saa Jaakkolan-Vainion Alppien maanomistajuuden seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Uutinen on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Lisää aiheesta suorassa lähetyksessä Striptease-klubi Peran Reiästä.."

Tosi kiva homma! Nyt on taas helpompi olla, kun maata johtaa kangistunu perverssi. Kai pitää koko radio vaan sulkea ja ajaa himaan.

Helpottaa kummasti, kun pääsee pitkän ja paskan päivän jälkeen himaan. Taidan ottaa ison huikan viskiä ja meen nukkumaan. Homma onnistuu helpommin kun luulenkaan, nimittäin otan kunnon tömpsyn ja loikkaan sängylle. Ilmalennon aikana nukahdan ja rämähdän sängylle.

Hyvää yötä maailma, nähdään joskus..

Kuvittelin, et saan kunnon yöunet, mut taas nää on niitä toiveita, jotka ei toteudu.

Puhelin soi ja herään samantien sydän kurkussa. En tiedä mikä soi ja luulen jo, et sota on syttyny. Säikähdän niin, et hyppään sängyn yli ja tietenkin lennän pää eeltä suoraan akvaarioon. AI SAATANA! Onneks en ehtiny täyttää sitä ja ostaa kaloja. Muuten menis loppuyö Nemoa etsimässä..

Ai niin, se vitun puhelin. Kukahan se siellä soittaa keskellä yötä. Pakko siihen on vastata.

-Mitä nyt..

-Tuu tänne ruumishuoneelle heti! Sun pitää nähdä yksi tärkeä asia heti!

Voi perkele. Se on se saatanan Jack Nick Ohlsson ja nyt pitäis lähtee ruumishuoneelle keskellä yötä. Ajatus ei hirveesti nosta fiilistä.

-Tajuutsä kolopää yhtään mitä kello on?! Tai älä ees vastaa! Mä tuun.

Voi jumalauta. Taas menee unet harakoille, nyt ton yhen harakan juttuja pitäis sit mennä kuuntelemaan. No en kyllä jaksa pitää kiirettä.

Ajan autolla paikalle kolmessa vartissa, vaikka kävellen olisin ollu siellä jo puoli tuntia sitten. No, paikalle tullessa paikka on yhtä kuolleen näkönen, kun Jackin asiakkaat.

Pääsen sisälle, niin siellä se on Huugo Bossin lääkäritakki päällä ja myhäilee jotain tyytyväisen näkösenä.

-Oliko sun pakko herättää mut keskellä yötä Jack?!

-Ei, mut tuu tänne kattomaan. Penttiähän uhattiin vasaralla siinä videossa, vai mitä?

-Niin sitä laulajaa.. Joo, mitä sitten?

-Naamarimies ei bluffannu. Kato vaikka!

Tuijotan silmät pullollaan pöytää ja keskellä pöytää on vasara.

-Vasara, joo.. Mitä helvettiä sä nyt oot keksiny tästä keskellä yötä?!

Sitten se alkaa huitoo joka suuntaan ja selittää.

-No, otin tästä sormenjäljet ja kohta kollegani tuo tulokset.

Mitähän helvettiä tästä nyt taas seuraa? Sitten, ovesta paukahtaa Jaakkola Marketin kemikaaliosastolle haiseva kikkarapää.

-Hei! Olen Notre Dam Johansson. Lääkäri, sekä mies.

-No hei  vaan. Mä oon erittäin väsynyt ja kannan asetta.

Hetken hiljaisuus laskeutuu sanoistani, mutta hiljaisuuden rikkoo N.D. Johansson.

-Ne sormenjäljet olivat Sepeteus Jaakkolan vasarasta ja vasara oli rikospaikalla.

-Niin, mitä sitten?

En saa vastausta, vaan se tyyppi irvistää tai yrittää hymyillä ja kysyy sit.

-Oletko otettu tutkimustuloksista?

Sitten mun takaraivon vallannu unettomuudesta johtuva viha ottaa vallan, ja sanon herra lääkärille.

-En helvetissä ole otettu! Sä saatanan lääkärinartturunkkari kerrot mulle jotain, jonka olisin voinu itekin päätellä, jos siitä ois ollu jotain hyötyä!

N.D. Johansson katoaa vähin äänin ovesta ulos, samalla on pakko tiedustella Jackilta.

-Mikä vitun hiippari tuo on? Se näyttää ihan joltain rituaalimurhaaja-patologilta. Niistä tuli just ohjelma eilen, jota en kyllä kattonu. Kannattaa vaan varoa, ettei se raiskaa sua täällä tai jotain..

-Ei olis eka kerta.

Siinä tuli Jackilta sellanen vastaus kylmänviileesti, että menee ajatukset solmuun. Se huomaa, et menin hapoille, joten kai se haluaa jotain oleellista kertoa.

-Sitä paitsi, mä oon rakkaudessa kaikkiruokainen..

Menee kylmät väreet pitkin selkää, ei ihme et tyyppi tykkää työskennellä kuolleiden kanssa, jos on tollanen viirupää. Sitten se hyppää aiheeseen, jonka takia tulin tänne.

-No joo, mutta takaisin vakaviin asioihin Horatsu. Tällä vasaralla Pentti uhattiin tappaa ja sillä olisi tekijä voinut tappaa Pentin.

-Niin.. Mitä sitten? Pentti kuoli muutenkin.

Sitten tulee hiljasta. Jack tuijottaa mua huuli pyöreenä ja tyhjä katse pärställään. Tulee niin aavemaisen hiljasta, et mä voin selvästi tän hiljaisuuden varjolla kuulla, kun Jaakkolan-Vainion alpeilla lehdet havisee puissa. Yritän pitää järkeni kasassa, kunnes hermot menee totaalisesti.

-Tässä nyt ei taas ollu mitään saatanan järkeä tulla tänne keskellä yötä! VITTU!

Jack jää tuijottamaan, kun lähden ovesta hurrikaanin lailla. Paiskaan oveen niin helvetin lujaa kiinni, et se halkee. Raivoan koko automatkankin ja huomaamattani ajan kämppäni ohi. Huomaan sen vasta kun pääsen Jaakkolan-Vainion raja-asemalle. Voi perkele!

Nyt alkaa mennä hermot vielä pahemmin, käännyn ympäri ja paukautan kaasun pohjaan. Ajan niin kovaa, että yhtäkkiä oon jo kämppäni kohalla. Nousen autosta punasena ja lähen kapuamaan kohti kämppääni. Vituttaa niin ankarasti ja väsyttää, manaan koko matkan kämppääni, jollon koko talo varmaan herää. Pääsen vihdoin ja viimein himaan ja lyön oven kiinni. Se tipahtaa tietenkin saranoilta, nyt tää yö menee jo huonon maun rajoissa. Perkele! Teippaan oviaukkoon mustista jätesäkeistä "uuden" oven ja ku pääsen sänkyni viereen, ni huudan vielä kurkkuni puhtaaks.

-SAATANAN PER...

Tais olla verenpaineet sen verran sekasin, kun meni taju kesken huudon. Toivottavasti nyt saan vihdoin nukuttua.

Joo. Varttihan siinä sit meni, ennen kun joku perkele mut herättää taas! Puhelin soi taas ja ensimmäiseks huudan taas sielun voimista.

-Voi kristuksen kondylooma! Kuka vittu nyt soittaa?!

Se selviää heti kun vastaan.

-Kuka perkele siellä nyt on?

-Matts täällä moi.. Sun pitää tulla heti asemalle!

Ennen ku ehdin avata toisen silmäni kokonaan, Matts lyö luurin korvaan. Päässä pyörii vaan yks ajatus, minkä helvetin takia pitää yöllä soittaa? Mulla on muutenki uniongelmia ja nää kahjot kaalikullit herättelee mua jatkuvasti.

Kai tästä on pakko taas lähteä asemalle. Helvetti jos siellä on taas joku tukkatuppo, jonka Matts löysi päästään. Ois parasta olla tärkeetä asiaa. Hyppään sängystä ja kävelen autolle. Varsinainen näky, ku ajan kuplavolkkarilla kuplavolkkarin kokosten silmäpussieni kanssa.

KESKIVIIKKO

Matkasta en tajua mitään, kun meinaa taju mennä. Mut tuun kuitenkin ehjänä asemalle. Taidan ensiks mennä keittää vahvaa kahvia. Ehkä voin sit kysyä, et mikä helvetin hätä Mattsilla on. Kävelen kahvihuoneeseen ja vilkasen matkalla peiliin, voihan paska. Näytän siltä, kun olisin asunu viime päivät kolminkerroin roskiksessa. Toivottavasti kahvilla on siihen jotain parantavaa vaikutusta.

Heti kun pääsen istumaan nivelet naksuen, niin eiköhän hirvee pauke kuulu käytävältä ja raskas hengitys tuntuu lähestyvän. Tuijotan ovelle, kun lehmä uutta aitaa ja sit siihen tupsahtaa Matts hiki hatussa. Se ei hengitä kovin kaksisesti, mut se alkaa heti kuuluttaa tätä asiaa, jonka takia tulin.

-H! Helkkarin hienoja uutisia!

-No. Mitä nyt?

-Saatiin se naamarijätkä kiinni!

Jos yks lause voi totaalisesti muuttaa ihmisen olotilan, niin täs kävi just niin. Väsymyksestä ei oo tietoakaan ja aistit on tarkkana kun kärpällä tai jollain tsernobylin vesinokkaeläimellä.

-Koska te sen kiinni saitte? Missä? Mitä Hä?

-Tänään aamulla.

-Ai, onks nyt aamu?

Valvominen on aiheuttanu mahdollisen aivovamman lisäks, myös ajantajun katoamisen. No ei sillä väliä. Matts jatkaa taas tarinaa posket paukkuen.

-Se saatiin kiinni Jaakkola-Marketista puoli kahdeksan tänä aamuna.

-Miten?

-Se pelas Rahamaattiyhdistyksen "Kokkelipokkaa" ja sai näytöltä pyörivästä Haaraoisen kinkkumainoksesta epilepsiakohtauksen..

Mikään, mitä toi pullukka on sanonu, ei oo tuntunu hyvältä. Mut tällä kertaa, ei parempia uutisia sillä ois voinu olla. Yleensä näillä super-kriminaali-kahjoilla on joku heikkous. Myös Mattsillakin on heikkous, vaikkei se kriminaali ookaan. Sen heikkous on donitsit, sen takia se pystyy kumarassa esittämään uskottavalla tavalla säkkituolia. Mut Sepeteus Jaakkolan pahin heikkous oli epilepsia, tai niin mä aattelin asian.

-Siis sillä hullulla on epilepsia?

-No, ei kuulemma. Se oli vaan saanu epilepsiakohtauksen. Jack Nick Ohlsson oli sitä mieltä.

Jack? Voi helvetti.. Ei kukaan saa epilepsiakohtausta, jos ei oo epilepsiaa. Miten se Jack sen perusteli?

-Se sano, et ihmisen muokkaama nyky-yhteiskunta tekee tepposia mielenterveydelle, jolloin ihminen voi luulla saavansa epilepsiakohtauksen.

-Hä? Ei tossa nyt mitään helvetin järkeä oo. Jos mä luulen omistavani maailman isoimmat kassit, niin tuleeko mulle ne yhtäkkiä?

-No, en minä tiedä. Mun mielestä se ei liity tähän.

-Liittyy, jos joku pystyy tekemään itelleen alitajuisesti epilepsian, niin kyllä mäkin haluan alitajuisesti kasvatetut kivekset. Siis, jos tähän Jackin teoriaan on uskomista.

-Niin, ehkä se on väärässä.

-Ehkä?! Vittu se ei koskaan oo oikeessa!

Hyvä fiilis muuttu pahaksi. Pakko vaan jättää toi Jack diagnooseineen omaan arvoonsa.  Nyt on syytä tasata aivopaineet ja käydä tervehtimässä tätä Sepeteusta. Mielenkiinnolla vaan odotan, et minkälainen hullu siellä naamarin takaa kurkistaa.

-Missä se kaheli nyt on Matts? Pitää käydä vähä juttelemassa.

-Se on kuulusteluhuoneessa 7. Jot pitää vahtia siellä.

-Jot!? Se nyt on varmaan jo ihan sekasin siellä. Tai sit se juttelee syvällisiä tän naamariukon kanssa. No, mä meen nyt sinne.

Kävelen kutakuinkin maailman tyytyväisimpänä ihmisenä kohti kuulusteluhuonetta. Ei tässä sit mennykään kuukausia, hyvä niin. Pääsen kuulusteluhuoneen ovelle ja hiljasta siellä ainakin tuntuu olevan. Avaan oven ja nään ensin sekopää-naamarityypin takaraivon, ja sit nään huoneen seinän vieressä istuvan Jotin. Se lovipää tärisee kyynärpäitä järsien ihan hiessä. Heti kun se huomaa mut, se loikkaa kohti ovea, helpottunut ilme kasvoilla. En viitti sille sanoa yhtään mitään, kun se näyttää siltä, et se ois just synnyttäny neloset.

Istun pöydän ääreen ja tää Sepeteus tuijottaa mua jääkylmillä silmillään. Mittailen sitä hetken katseella, otan tutkintaan liittyvät paperit pöydältä lähemmäks. Sit se sanoo.

-Komisario Kaino.. Onpa mukava vihdoin tavata.

-Aijaa. Se on ylikomisario Kaino ja voisit nyt ottaa ton naurettavan naamarin päästä pois.

-Ylikomisario.. Se ei lähde, se on liimattu.

-Vai liimattu.. Okei. No se selittää hajun.

Naamarimies menee hiljaseks ja tuijottaa mua herkeemättä, alotan heti tärkeimmästä asiasta, et pääsen tosta hullusta eroon.

-Sut siirretään tänään Vainion suiston vankilaan. Saat kivan ikkunattoman yksiön sieltä. Onko sulla jotain kysyttävää?

-Mistä minua syytetään ylikomisario?

Menee hetki käsitellä tätä kysymystä, sen takia, et luulin eka kuulleeni väärin.

-Ai mistä? Oisko siinä jotain syytä, et syötät tyypille mopin perseen kautta?

-Ai niin joo.. No se. Se oli vähän sellainen huono päivä.

Se on ympäristölle ikävää, kun on tempperamenttinen, taas se todistetaan.

-Ai huono päivä?! Vittu sun takias koko perkeleen viikko on ollu yhtä helvetin huonoa päivää! Sua ei taida tekos edes kaduttaa yhtään?

-Ei. Olen kylmä ja laskelmoiva kusipää. Muistan kun naapurinlapset värjäsivät vesivärein ja pelasivat konsolein. Minä tein jotain muuta...

Keskeytän tän jääkaappia kylmemmän kahelin omalla veikkauksellani.

-Anna mä arvaan. Tungit rusakon hanuriin ja pidit sitä pierujen äänenvaimentimena samalla, kun runkkasit korkeajännitejohdolle?

-Ei ylikomisario..  Mutta pidän ideastasi. Olin kotona, laitoin lemmikki gasellini Tinon äitini hääpukuun ja paistoin sen saunan kiukaalla. Siellä tuoksui elämän loppu..

Jotenkin ei yllättäny yhtään, enää mikään.

-Mä voin sen arvata. Kysyn vaan yhtä asiaa. Missä helvetissä sä oot talvella pitäny jotain gasellia?!

-Sängyssäni. Minulla oli myös mangusti ja kaskelotti. Neitsyyteni minä menetin mäyrälle, jota kutsuin Dianaksi. Se...

-Älä perkele kerro enempää!

Meinas laatta lentää tän sankarin poikuuden lähdön takia. Hyi helvetti. Sitten se taas alotti sen.

-Ylikomisario Kaino.. Haluan pelata peliä.

Olin just visualisoinu Dianan ja Sepeteuksen herkän hetken, joten en nyt hirveesti kiinnostunu mistään peleistä ton kahelin kanssa.

-Kuules nyt sahanpuruaivo! Sun pelit on pelattu! Ainoa peli, mikä sua odottaa, on kiven sisällä saippuan nostelu!

Suora puhe sai kylmän sekopään pois tolaltaan, sit se alko nyyhkyttämään. Itkun seasta kuulu kuitenkin.

-Onko vankilassa rottia?

Aika outo kysymys tyypiltä, joka tappaa porukkaa niinku kärpäsiä. Mitä helvettiä se rotista kyselee.

-On siellä rottia. Kui niin?

-Ajattelin, jos yhdestä rotasta tekisin lemmikkini.

Salamannopeat vaistot tuli kehiin tän lauseen johdosta, samassa syssyssä tais maksa ja perna vaihtaa paikkaa. Hermot meni kuitenki, taas.

-Vittu pää kiinni saatanan sekopää! Sinä ja sun vitun lemmikit!

Jot ilmeisesti huomas oven ulkopuolella, että nyt keittää yli.. Se säntäs huoneeseen kun tekarinsa kadottanu mummo. Jaoin sille samantien ohjeet, kun se tuijotti kysymysmerkin näkösenä.

-Vie tuo saatanan sekopää helvettiin täältä!

-Kyllä Horotsu!

Tiesin hermoloman tarpeeni ja nyt se lisäänty, vitun Jot.. Oli vaan pinna jo katkennut ni huuto jatku silleki.

-Se on Horatsu senkin tulpaanintumputtaja! Vie nyt toi kaheli sinne kiven sisään ja jää sinäkin sinne!

Jot tajus, et parempi lähteä ja se nappas Sepeteuksen matkaansa. Mun oli pakko alkaa rauhottumaan, ettei katkee päästä kaikki suonet. Huomasin myös, et huuto oli rikkonu kuulusteluhuoneen kaakelit lattiasta.

Sepeteus Jaakkolan pelit oli loppu ja Jot lähti sitä kiikuttaa vankien odotustilaan. Sieltä se sit siirretään Vainion suiston vankilaan. Sepeteus pääsee omaan soppeensa, miettimään mitä tuli tehtyä. Yks hullu on taas kadulta pois. Mun pitää nyt soittaa vielä joku viemään se sinne. Soitan tuohon vankeinkuljetus ry:n hotlineen.

-Kuljetuspalvelu Sami Lude, moi!

-Ylikomisario Horatsu Kaino tässä moi.

-Terska! Miten voin auttaa?

-Täällä ois yks vanki vietävänä Vainion suiston vankilaan.

-Okei. Onko jotain erikoisjuttuja joita tarvii?

-Siis mitä erikoisjuttuja?

-Onks se hemmo vaarallinen terveydelle? Et pitääkö olla esim joku häkki, josta se ei pääse karkuun?

-No, joo. Jotain pitäis keksiä. Minkälaista häkkiä sä ajattelit? Sen ei pitäis päästä liikkumaan.

-Vau! Just sopivasti vein fasaaneja landelle, ne häkit on vielä autossa. Mä otan sellaseen sen!

-Ota. Muuten, miksei vanhat kuskit oo tekemässä näitä juttuja?

-Ne sai fudut! Mulla oli paremmat hinnat ja parempi palvelu. Eli Sami Luden kuljetuspalvelu! Oujee!

-Tuu nyt vaan hakee se hullu täältä, moi!

-Joo, siinä voi kestää pari päivää.

Ihme meininkiä taas, toivottavasti sillä on kestävät häkit, ettei toi hullu karkaa. Pääasia, et se lukitaan ikuisiks ajoiks linnaan ja sellin ovet hitsataan kiinni. Vitun typerää, ettei se heti sitä voi hakea.

Siinä rupesin rauhottumaan puhelun jälkeen ja samalla Matts tuli huoneeseen. Se oli enemmän ku tyytyväinen, eikä ihme. Niin olin minäkin. Se oli jotenki niin asiantuntevan olonen kaikesta ja itsetunto kasvo sillä niinku sikiön kädet.

-H! Tämä taisi olla sitten tämän tutkinnan loppu. Hyvin hoidimme asian vai mitä?

-Joo, näillä resursseilla. Mut niinku se Petri W. Kauhu sano näyttelijäuransa aikana: ”Loppu on vain alkua, alulla on juuri ja yleensä juuren jälkeen tulee varsi!”

Jotenkin Matts meni ihan hämilleen siitä, mitä sanoin. Päätin lähteä kahville tän kaiken kunniaks. Kahviosta oikein vois hakea jonkun piirakan sen kunniaks.

-Matts.. Mä käyn kahviosta hakee jotain näkkäriä parempaa. Mee kahvihuoneeseen ja laita kahvit tulemaan, mieluiten helvetin vahvaa.

-Joo, tuota.. Tuotko mulle pitsa slaissin?

-Joo.

Olin niin hyvällä tuulella naamarihullun kiinnijäämisestä, etten jaksanu nyt miettiä Mattsin liikoja hiilareita. Joten suostuin hakemaan sitä pitsaa.

Kahvioon piti kävellä rappuset alas, kun hissi oli pari vuotta sitten tippunu alas, traagisesti pikkujouluna, jolloin viinat oli hississä. Sillon harmitti, mut nyt liikunta tekee ihan hyvää mullekin.

Sitten ku oon omissa ajatuksissa niin, kompuroin oikeen kunnolla ja nilkka taittuu. Sit huudan hätähuudon.

-VOI PIPARI!

Huuto ei auta, sano räppäri homobaarissa. Sama pätee mulle tässä tilanteessa, nimittäin lennän suoraan päin jauhesammutinta. Samantien evätään mun piirakan saanti ja sen kunniaks mun pää halkasee koko jauhesammuttimen. Yhtäkkiä koko porraskäytävä täyttyy valkosesta jauheesta, mun sätkimisen aiheuttamasta äänestä ja hetken päästä ensihoitajista. Sätkiminen loppuu heti, kun saan jotain rauhottavaa ja samalla menee vintti pimeeks..

TORSTAI

Herään sairaalasta, tiedän että oon jonkun aikaa ollu jo tajuttomana. Jaakkolan-Vainiolla on supistettu kaikki terveydenhuollon palvelut yhteen ja samaan paikkaan, Jaakkolan-Vainion tieteelliseen sairaalaan.

Sairaala oli suuri 19-kerroksinen, kolkon näkönen betonimöhkäle. Sinne otettiin potilaita sisään sellasella vimmalla, että tilan loppuessa ne varmaan  teipattais seinään kiinni. Sairaalan toiminnasta kertoi jotain se, että gynekologiset, urologiset, psykiatriset, vanhukset ja kirurgiset potilaat oli laitettu kaikki samalle osastoille. Ne oli sijoitettu sinne ilmeisesti lottoamalla. Tietenkin mäkin pääsin sinne.

Ensimmäinen ajatus, joka porautu herättyäni päästä pihalle oli se, että miks mun munia kihelmöi. Sattuu, tää on jo ihan perseestä. Mun on pakko kurkata peiton alle ja kattoa onko siellä joku pygmi sahaamassa mun palleja irti. Nostan peittoa itku kurkussa ja..

-MITÄ VITTUA?! MUN KYRPÄ ON LÄVISTETTY PITKITTÄIN!

Karjun niin kovaa, että viereisen huoneen mummojen aamupesut menee uusiks.

Ei ollu mummot ainoita jotka kuuli tän, kohta tuli ovelle osastonhoitaja Marko. Se sipsutti huoneeseen pikkurilli pystyssä ja kysy heleällä äänellä.

-No.. Mikäs täällä on hätänä?

Mun ilme oli varmaan samanlainen kun Kolumbuksella, sillon ku se näki inkkareita. Aloin ulista hätääntyneesti, enkä saanu oikeen mitään muuta sanottua ku.

-Mitä helvettiä te ootte menny mulle tekemään?

Marko ei heti sanonu yhtään mitään. Katteli vaan silmät pullollaan, kun tärähtäneen näkösenä vääntelin munaani joka suuntaan. Ilmeenkään värähtämättä se sano;

-Sulla oli tajuttomuuden tila ja kun et pissinyt, niin laitettiin sulle pippeliin tollainen letku..

-En pissiny?! En kai mä nyt kuseskele tajuttomana! Ja miks tää letku on näin helvetin iso?!

-Hys! HYS! Muut potilaat hermostuu sun käytöksestä. Ja se pieni letku ei mennyt kunnolla, joten otimme järeemmät letkut kehiin.

-Mä olin alle vuorokauden tajuttomana ja te paskiaiset tungette mun kulliin paloletkun.. Miks?

Jaakkolan-Vainion tv:n "Sillä siististi, homo" -ohjelman juontajan näkönen osastonhoitaja selvensi asiaa, omalla persoonallisella tavallaan.

-Minä henkilökohtaisesti koin sen hoitotoimenpiteen tarpeelliseksi. Mutta ehkä voimme sen nyt irroittaa..

-Oikeesti.. Se ois oikeesti tosi mukavaa.

Se oli huojentavaa kuulla, et pääsen letkusta eroon. Huojentavaa ei ollu se, kun Markon pupillit meni sydämen muotosiks heti kun sanoin sille, et sen irrottaminen olis mukavaa. Tyttömäisen teinin äänellä se kilju.

-Hienoo! Mä haen nopeasti tuppoi, suppoi ja kumihanskat!

-No et sä saatanan halinalle tuu enää lähellekään mun vehkeitä! Käske joku naishoitsu tekee sen.

Riitti, et se oli laittanu sen mulle housut kenossa. Kovin surullisen näkösenä se liukeni huoneesta ja pyyhki kyyneleitään. Nyt alko vaan pyörii päässä se uni, jonka näin viime yönä. Siinä oli sellanen naishoitaja jolla oli jalat kun norsulla, perse isompi kun mun sänky ja älyttömän möree ääni, kyllästettynä haperoilla hiuksilla. Sillä oli nimikyltti, jossa nimi Martta. Aloin tosissani pelätä, jos uni toteutuis, onneks ikkuna on lähellä, niin voisin tarvittaessa hypätä siitä pihalle.  

Mut sit meni joka nivel lukkoon ja jokainen solu halvaantu, kun kuulin Markon huudon käytävällä.

-Martta! Huone 5! Katetri pois!

Voi jäniksen jäykkä joulu. Nyt rupes jo pelottaa ja surettaa! Mikähän perkeleen Uzbekistanilainen painonnostaja sieltä tulee ja vielä vääntää mun kikkelin sijoiltaan. Pistin silmät kiinni ja puristin kroppaani kasaan pelosta. Sitten kuulu sängyn vierestä jotain ihan muuta, kun möreä ääni.

-Huomenta ylikomisario..

Ei se oo mörkö.. Ei ainakaan äänestä päätellen. Pitääpä avata silmät.

Just ku avaan silmäni, niin se kaivaa jostain hoitokärrystä tavaraa perse pystyssä ja kyllä sen poskissa silmä lepää. Voi helvetti! Runko on just sellanen mikä pistää veren kiertämään. Siinä kun se aikansa keikuttaa hanuriaan, niin tottakai mulla tuli hetkellinen lobotomia ja en saa ulos suustani paljon mitään.

-Wau! Ollaanks me tunnettu joskus?

Pienen naurun saattelemana tuli vastaus.

-Ei, mutta kohta tunnet kun nyppään sulta ton letkun pois

Unohdin kokonaan letkun ja oli pakko tarkastaa, et onko se siellä. Kurkkaan peiton alle ja...

Oho.. Sen Martan perse aiheutti mulle sellasen stondiksen, et näytti kun mulle olis lyöty ratapalkki jalkojen väliin. En tienny, et letkutettuna voi edes seistä. Lisää ihmetystä lisäs se, kun Martta kurkkas peiton alle ja sano ihmetellen.

-Oho, onpas se iso.. Tosi iso..

-Eikös ookin aika massiivinen lihanuija?

Jos nousi ryhmysauva ylös nopeesti, niin kyllä nousi itsetuntokin oikeen kunnolla Martan sanoista. Se vähän pyöritteli silmiään ja totes.

-Mä luulin ettei noita enää käytetä..

-Mä.. Tä? Mitä ei käytetä!

Martta tiputti mut maan pinnalle ja meni fiilis aika reippaalla kädellä.

-Siis noita katetreja, en tienny et noin isoja katetreja käytetään enää. Nää voi tehdä tosi pahaa jälkeä limakalvoille, varsinkin jos ei oo minkään ison kalun omistaja.

Auts, vitun iso AUTS! Nyt rupes itsetunto harkitsee ittelleen armomurhaa.. Perkele!

Samalla kun itsetunto oli riekaleina, aloin miettii niitä rikkinäisiä limakalvoja ja sit alko pistelee alakertaa niin maan perkeleesti että. Vittu, niinku ois kulli täynnä ampiaisia jotka yrittää pistämällä päästä ulos.

-Ai saatana! Nyt sattuu ja lujaa!

Karjun siinä pää punasena, mut heppi ei meinaa laantua kivusta huolimatta. Kaiken keskellä tajuan, etten oo nähny kunnolla Martan kasvoja. Hyvä, koska sillon varmaan jännityksestä irtoais koko vehje juuriltaan. Oli siinä ihmettelemistä, kun pyörin niinku viottunu miekkakala kuivalla maalla. Sätkin sängyssä siihen malliin, et laitakin tipahtaa lattialle, kun nyin laidasta laitaan muna pystyssä. Asiaa ei helpota se, et Martta keinuu jalkopäässä tissit heiluen, antavan paitansa kanssa. Kulli helottaa punasena, kun muu kroppa rupee jo hieman sinertää. Sitten se nostaa päätään ja sanoo rauhallisesti.

-Hei, ota iisisti..

-HUI! Raadeltu...

En saa muuta sanottua, kun se kattoo mua suoraan silmiin omalla kierolla silmällään, helvetti! Muijan naama näyttää siltä, kun se ois käyny raastimessa kasvohoidossa. Ei perkele. Kauhistun totaalisesti enkä pysty edes liikkumaan, tää on ihan niinku niissä Kauhua kryptasta -tarinoissa. Hyvä puoli siinä, etten pysty liikkumaan on että neiti Face-Off napsauttaa kumihanskat käteen ja alkaa irrottaa sitä helvetin letkua irti. Sit se nojaa eteenpäin ja tarraa hepistä kiinni. Määrittele siinä sitten ristiriita, kun frankenstein-muijan kosketus tuntuu paremmalta, kun kahvitunti jumalan kanssa ja tissit keikkuu silmien eessä, niinku ne härpäkkeet kehdon yläpuolella. Nyt tuntuu taas siltä, et kohta lähtee koko alakerran paletti juuriltaan irti!

Sit se alkaa irrottaa sitä letkua ja puristaa kullista aina vaan kovempaa. Just ku se on saamassa sen irti, niin tuntuu et liian ison katetrin aiheuttama kitka, plussattuna niitten keinutissien tuijottamiseen aiheuttaa pysäyttämättömän ketjureaktion. Samalla kun letku on pihalla, niin mulla irtoo panokset putkesta, ja tietenki suoraan mun omalle naamalle! PLÄTS!

-VOI VITTU!

Martta repee totaalisesti, kun mä pärskin siinä omissa eritteissä. Saatana, mikä päivän alotus! Marko tulee juosten huoneeseen jonku psykologin kanssa ja molemmat siinä kattoo, kun kehrään mällissä kroppa aivan rentona. Oo nyt siinä sit oma ittes. Martta vaan toteaa Markolle ja tälle psykologille

-Joo, se suuttu ku annoin sille hylajogurttia aamupalaks.. Se heitti jogurtit ittensä päälle.

-Aijaa, okei..

Marko ei enempää kysele vaan lähtee kamunsa kanssa huoneesta. Martta pelasti mut aika hyvin, ja anto uuden merkityksen "jogurtin heitolle". Kyllä ihmistä voi vaan hävettää ja vituttaa samaan aikaan. Martta vaan nauraa ja sanoo.

-Voi voi.. Sä tulit. HA-HA-HAA! Vitun pelle!

Siis tän sanoo muija, joka näyttää siltä, et sen mutsi on synnyttäny sen pää edeltä jätemyllyyn. Sit kilahtaa oikein kunnolla ja elämäni erikoisin orgasmi on enää kaukanen muisto, kun aggressio valtaa mielen.

-Painu helvettiin siitä nauramasta, saatanan tapaturmaturpa!

Sit nauru loppuu, ilkkuminen loppuu ja Martta juoksee itkien ulos kämpästä. No, taisin olla vähän kohtuuton. Sori vaan, ja kiitti avusta. Onneks satun olemaan yksin huoneessani ja sopivasti ikkunan vieressä. Pystyn helposti kurottamaan verhoihin ja pyyhkii niillä nää omat mällini naamasta..

Alkaa jo vähä oksettaa. Helvetti soikoon..

Siinä kun pyyhkimiset alkaa olla valmiina, niin alkaa ramasemaan niin reippaasti et nukahdan x-asentoon silmänräpäyksessä. Omituinen orkku, paremmat unet!

PERJANTAI

Nukun niin hyvin, että nään unta jossa aurinko hymyilee. Sit se alkaa itkemään ja oksentaa. Unet loppuu kun seinään ja mut herättää järjetön karjuminen.

-MUSTA NAINEN! GO HO!

Huuto pesuhuoneesta herättää mut ja mätkähdän lattialle sängyn laidattomalta puolelta, kun mällirätti runkkauksen pm-kisoissa. Mitä helvettiä nyt...? Sireenit ja pillit alkaa huutaa niin, että pää helisee. Samalla huoneeseen loikkii kainalosauvojen kanssa mun vanha tuttu.. Sonny Sten!

Tää saatanan seksihullu-uimahyppääjä seisoo kainalosauvojen kanssa ovensuussa speedot jalassa. Voi jodlaava jeesus!  Sonny oli joutunut arestituomioittensa jälkeen laitoskierteeseen. Se oli potkittu ainakin 3 kertaa pihalle Rajaton Rakkaus -nimisestä psykiatrisesta hoitolaitoksesta ja sen takia se oli tungettu tänne. Sonny linkutti kepeillä huoneeseen ja pysähty kun seinään nähdessään mut. Johtuu varmaan 13-vuotta sitten tapahtuneesta mun tekemästä pidätyksestä, mulla oli auto täynnä muuttolaatikoita, niin jouduin sen sillon kuljettaa asemalle nokkapellille köytettynä. Varmaan sillä jäi jotain hampaankoloon. Se tuijottaa mua keskellä huonetta tukka solmussa ja karjuu.

-SINÄ PERKELE!

Nousen lattialta pidellen munia ja köhisen.

-Moi.. Mitä vittua sä nyt keuhkoot?

Se ottaa ninja-poseerauksen ja alkaa huitomaan .

-Nyt sinä Homotsu saat kostoni ja sen jälkeen etsin mustat Big Mamat ja sit räjähtää!

Oli taas epätodellinen tilanne, kun pitelen muniani ja se hullu meuhkaa siinä speedot paukkuen. Sitten se ottaa kunnon kenguruloikan ja kiljuu ilmalennossa.

-Loppusi lähenee!

Osasin jotenkin varautua tähän ja osasin väistää. Sitten otin Martan jättämän hoitokärryn kätköistä jonkun ankan näkösen metallivälineen ja paukautan lentävältä seksihullulta hokkarit alta. Se mätkähtää lennossa kuolleen lokin lailla lattialle.

Sonny ulisee jotain, mistä ei ota pirukaan selvää ja jää nuokkumaan nelinkontin lattialle. Mietin miten rauhottaisin entisen uimahyppääjän ja tajuan että ankan näkönen vekotin on oikea lyömäase. Sonny pörrää lattialla ja kuulee taikasanat.

-Nyt loppu ninjailu vitun Sonni!

Samalla heilautan kädessä olevaa lyömäasetta Sonnyn takaovea kohti ja PAM! Ankan näkönen metallihärpäke pamahtaa speedojen läpi, kun ohjus ja Sonny ulisee.

-VÄÄRIN! TUSKAA!

Sonny meinaa pyörtyä kivusta, mut ennen sitä se pyöräyttää silmänsä otsanahan alle.

Sonny mätkähtää lattialle taju kankaalla. Siirryn heti takasin sängylle ja haluan unohtaa koko jutun. Hetki menee ja sit sairaalan vartijat tulee huoneeseen. Ne tuijottaa ensin lattialla makaavaa Sonnya ja sitten mua. Makaan sängyllä munasillani ja yritän olla normaalisti. Vartijat hieroo pesäpallomailojaan ja ottaa askeleen kohti Sonnya, ne nappaa sitä nilkoista ja raahaa ulos aina eristyshuoneeseen asti. Mä jään tyytyväisenä viheltää sängyllen ja toivon että voin jatkaa nukkumista.

Suljen silmäni ja alan laskee lampaita, yhtäkkiä yks lampaista alkaa tuijottaa mua. Se tulee lähemmäks ja kaivaa taskustaan pinkin kaulahuivin. Sit se alkaa keinuttaa persettään mun suuntaan ja tunnen pistoksen reidessäni. Herään kauhuissani ja avaan silmäni. Silmien edessä seisoo osastonhoitaja Marko tyhjä injektioruisku kädessä ja pinkki kaulahuivi kaulalla.

-Nyt et enää riehu osastolla, siitä pidän minä huolen. Ja annoin sinulle rauhoittavaa lääkettä, kun palaat tajuihisi, saat vastata viranomaisille sekoilustasi.

Voihan paska, se mulkku tykitti mut täyteen jotain paskaa, joka pisti pään pyörälle. Alkaa jo heittää päässä siihen malliin, et en pysty puhumaan ja koko kroppa menee ihan makarooniks. Mistähän helvetin viranomaisista se puhu. Varmaan jotain kusipäitä.

Sit menee filmi poikki.

En tiedä kauanko oon ollu kanttuvei, mut olo on aivan karmee. Saatanan osastonhoitaja Mengeleen takia en saa silmiäkään auki. Kuulen käytävältä askeleita, yhdet nopeat ja yhdet hitaat, raskaat askeleet. Ne lähestyy koko ajan kohti mua, mut en pysty tekee mitään, kun kroppa on ihan vellinä. Askeleet vaan lähenee entisestään ja vaikka kuinka yritän, niin en saa silmiäni auki. Sitten, askeleet loppuu, mun sängyn viereen. Menee pieni hetki ja askeleiden loppumisen suunnasta kuuluu se ääni, jota vähiten kaipaan.

-Horotsu! Sä oot hengissä!

Perkele! Saan sen verran taisteltua aineita vastaan, et vihoissani puristan patjaa ja repäsen patjasta koko toisen sivun irti. Jothan se siihen tuli ja voin arvata, et Matts on mukana. Osasin arvata, et ne tulevat viranomaiset on jotain kusipäitä.

-Mitä helvettiä te täällä teette?

Saan silmäni auki ja pääsen jopa istumaan, kun aineen vaikutus helpottaa, Jot hymyilee auringon lailla siinä sängyn vieressä

-Me tultiin Mattsin kanssa kattomaan miten sä voit. Ja me kuultiin, että sulla oli jotain ongelmia jonkun toisen potilaan kanssa.

-Se ongelma oli Sonny Sten, se vitun seksihullu pimahti. Mut nyt se on eristyskopissa.

Matts ottaa askeleen lähemmäks ja yllättää mut.

-Sonnya me tulimme myös katsomaan.

-Siis hä? Mä en nyt tajua?

Matts vetää keuhkot täyteen ilmaa ja jatkaa vakavana.

-Sonny löytyi vartti sitten kuolleena eristyskopista. Sille oli laitettu..

-Mitä sille oli laitettu?

- Sille oli laitettu.. Nappikorvikset ja 2-raitaiset nappiverkkarit!

-Nappiverkkarit? Mitä helvettiä?

Taas joku hullu on vapaana, nappiverkkarit. Voi jumalauta.. No jaa, kai tää sairaalassa kököttäminen saa riittää. Meen nyt irtisanoutuu hoidosta sille nahkafagotin puhaltajalle. Jot ja Matts tuijottaa toisiaan, kun marssin huoneesta pihalle. Käytävällä nappaan lennossa osastonhoitajaa niskasta kiinni ja kerron sille tilanteeni.

-Moro! Mä lähen nyt vittuun täältä! Lähetä mulle niitä vahvoja nappeja asemalle, tai pistän sut putkaan.

-Okei, älä lyö. Mun pitää mennä tänään kasvihuoneeseen romanttiselle piknikille.

Onneks se ei kertonu kenen kanssa. Osastonhoitaja kääntyy ympäri ja kipittää vessaan jalat ristissä. Mä taas palaan takas huoneeseeni keräämään kamojani. Matts on laittanu huoneen oven kiinni ja kuulen oven toiselta puolelta sen ja Jotin löpinöitä.

-Jot, minä ajattelin, että olisimme voineet hoitaa tämän Sonnyn henkirikoksen kahdestaan

-Joo. Horotsu tarvitsisi vielä hermolomaa. Mutta hänen apu on aina tarpeen.

Jotenkin tuo mitä Jot sano, kuulosti epäilyttävältä. Mä luulin, et se vihaa mua yhtä paljon ku mä sitä. En jaksa enempää salakuunnella, joten leikkisästi säikäytän pojat oikeen kunnolla. Meen oven taakse ja potkasen ovea oikeen kunnolla. Ovi paukahtaa voimalla sisäänpäin auki ja pahaa aavistamatta Jot on just siinä takana. PAM! Ovi paukahtaa Jotia päin naamaa ja se lentää kaaressa sen takana olevan likapyykkikoriin pää edeltä. Se ei ehdi ottaa käsillä vastaan, vaan tukkaa pidellen se lentää suoraan, viereisen mummojenhuoneen paskalakanoihin.

Repeän nauramaan ja Matts tekee saman, sillä seurauksella, et se hohottaessa kusee pellavahousuihinsa. Oma repeäminen muuttuu hysteeriseks nauruks, enkä voi pidellä tunteita sisälläni.

-Ha-ha-haa! Voi vittu Matts! HA-HA-HAA! Kusitsä housuihis?

Matts tuijottaa mua hädissään ja punastellen sanoo.

-Ei, ei.. Älä vaan kerro mun vaimolle!

Samaan aikaan Jot piipittää paskapyykin keskeltä.

-Hei.. Auttakaa mut pois täältä! Tääl on lakanoita jossa on pahanmakusta ruispuuroa!

Mun nauru loppuu siihen ja sit tulee paha olo. Sen jälkeen tulee puklu, suoraan pahaa aavistamattoman Jotin asuttamaan paskapyykkikoriin. Jot alkaa kiljumaan, kun norsun raiskaama torakka.

-Mitä helkkaria nyt tapahtuu?!

Pyyhin suunpieleni oksennuksesta ja vastaan.

-Sait sen puuros lisukkeeks jälkkäriä..

Tilanne ei lopu siihen, helvetinmoinen kolina kuuluu takaapäin. Katon sinne ja Matts siellä kaivaa kaappia tyhjäks.

-Mitä helvettiä sä sieltä haet?

Ei se taas kuule mitään, vauhkoontuneena se repii kaiken kaapista pihalle. Jot sätkii paskapyykin seassa ja Matts kaivaa kaappia tyhjäks kuset housuissa. Jot ryömii kakoen pyykkipussista perse edeltä, se tipahtaa lattialle sikiöasentoon ja alkaa itkemään. Kattelen sitä ja samalla Mattsia. Tulee ensimmäisenä mieleen, et miten helvetissä mä oon joutunu tähän tilanteeseen? Siinä kun päivittelen sitä, niin samalla selviää, mitä se Matts etti sieltä kaapista. Se vetää sieltä jotkut helvetin teippivaipat ja nykäsee ne koipiinsa. Tuijotan sitä ja kuuntelen samalla sen selitystä.

-Löyty vaipat! Nää on tosi hyvät! Piti vaan tyhjentää koko kaappi, ennen kun löysin. Ne on aivan samaa sävyä mun pellavahousujen kanssa.

-Voi vittu sun kanssa..

On pakko hengittää muutaman kerran syvään, nyt taas tuntuis hyvältä idealta syödä pussillinen rotanmyrkky-naksuja.. Pakko on kuitenkin tästä lähteä ja selvittää kuka hommas Sonnylle uudet housut ja korut.

-Matts.. Nyt selität mulle kaiken siitä Sonnyn tapauksesta ja Jot, sä meet suihkuun siitä. Hinkkaat ittes puhtaaks vaikka hiomapaperilla, kunhan saat ton paskanhajun pois nahastas!

Jot koikkelehtii pesuhuoneeseen itkua pidellen. Matts kiristää vaippansa ja alkaa kertomaan faktoja.

-Mielenkuntoutusvalvoja Rätt Nysning, löysi Sonny Stenin eristyshuoneesta kuolleena puoli tuntia sen jälkeen, kun se oli vieny sen sinne. Sonny oli nurkassa nappiverkkarit jalassa, nappikorvikset korvissa ja silmät liimattu kiinni. Lattialle oli jätetty lappu jossa luki "Nyt näet mitä puuttuu.." Mitään kuituja, hiuksia tai sormenjälkiä ei löytynyt. Käytävällä on valvontakamerat, mutta niistä oli patterit loppu. Eli ensimmäisenä, voisin tutkia ne nappiverkkarit ja nappikorvikset.

-Hyvä juttu.. Kerrankin voin rehellisesti olla susta ylpeä Matts! Nyt voisit sit juosta sairaalan johtajan puheille ja kerää siltä lista henkilöistä, jotka on ollu täällä tänään. Ehkä sit saadaan jotain käsitystä jostain.

Matts nyökkää ja lähtee johtajan puheille. Johtajan huone sattuu olemaan samassa kerroksessa, joten Mattsilla ei oo pitkä matka. Se koputtaa ovelle ja menee huoneeseen, se on siellä tasan seitsemän sekuntia ja tulee nimilistan kanssa pihalle. Sehän kävi nopeesti! Matts jää käytävälle lukemaan listaa mietteliäänä. Mä raavin hetken persettä ja raahaudun Mattsia kohti, kunnes pesuhuoneen ovi paukahtaa auki ja sieltä tulee putipuhdas Jot pihalle. Se lähtee mua kohti hymyillen ja silittelee päätään. Se näyttää ihan kummaliselta.

-Mitä helvettiä sulle nyt on tapahtunut?! Äsken näytit siltä kun oisit uinu paskassa, nyt vielä pahemmalta!

-Mulla oli kaikkia kikkareita ja kiharoita pää täynnä, niin ajoin ne kaikki pois! On jotenkin niin vapaa olo!

-No varmasti! Eihän sulla oo ees kulmakarvoja enää!

Jotin riemu loppuu ja se alkaa ihmettelee.

-Hä? Kulmakarvat..? Mitä?

-Sä saatanan torvi ajoit kulmakarvas pois!

Jot jämähtää paikoilleen, kokeilee sormillaan kulmiaan ja alkaa itkemään. Itkien Jot suunnistaa kohti ulko-ovea juosten. Jään pudistelee päätäni ja puremaan hammasta. Matts tulee siihen ja näyttää listaa.

-Sain sen H!

-Hyvä juttu! Nyt lähetään pois täältä..

Taputan vielä Mattsille ja lähden ulos.

Pitkän ja piinaavan sairaalareissun jälkeen, pääsen vihdoin ulos Tieteellisestä sairaalasta. Voi geishan mustelmat, mikä saatanan paikka! Matts tulee perässä ja pyytää mua tulemaan sen kyydissä, kai se on pakko, kun en jaksa kävellä. Se hyppää rättisitikan puikkoihin ja koko kärry heilahtaa siihen malliin, et se melkeen kaatuu kyljelleen. Kun auto ei heilu, uskallan hypätä kyytiin. Heti kun saan oven kiinni, Mattsilla soi puhelin.

-Puhelusi yhdistyi minulle. Puhelimessa Matts Stein, poliisimies.

En kehtais taas revetä nauramaan Mattsin vastaustyylille, joten varmuuden vuoks tungen käteni kyynärpäitä myöden kurkkuun. Puhelimen toisessa päässä oli ilmeisesti Jot, joka oli löytänyt kotimatkalla kujalta jonkun tyypin. Matts selventää mulle tilannetta, samalla kun Jot puhuu.

-Jot löysi miehen kuolleena kujalta. Sille oli laitettu samat asusteet kun Sonnylla, ja sama viesti oli jätetty ruumiin viereen.

-Ok. Nyt sanot sille lentävälle hollantilaiselle, et se odottaa meitä, eikä näpelöi mitään siellä. Niin ja käske sen kutsua se Jack Nick Ohlsson sinne. Ja vielä yks juttu, kysy osote.

Heti kun Matts selventää Jotille ohjeita ja saa osoitteen, se lähtee hulluna kaasuttamaan. Mä just kaivan taskusta avaimia, enkä osaa ennakoida Mattsin kiihdytystä. Lennän selkänojan kautta takapenkille, kun Matts täräyttää kaasun pohjaan. Kun yritän selvittää itteäni takapenkillä umpisolmusta, niin Matts huikkaa mulle samalla kun kaahaa.

-Sori. En muistanu kertoa, et toi selkänoja on rikki. Rikottiin se vaimon kanssa, kun lemmittiin eilen, sen takia se vähä temppuilee..

-No hyi helvetti! Oliko sun pakko kertoa?

-No, mitä nyt siitä?

-Ei mitään muuta ku se, et en ois halunnu kuvitella sua painimassa perse paljaana, ku nyt istut vaipat jalassa!

Yhtä kovalla voimalla kun Matts kaasutti, sille nousee salamannopeasti punanen väri kasvoille. Sit se taas säikähtää.

-Et sano mun vaimolle mitään! Mä sanoin sulle jo.. Pelkään ettei se haluais mua enää seksuaalisesti.

-Kuka helvetti sua nyt haluais mitenkään? Aikunen mies istuu rättisitikan puikoissa vaipat jalassa!

Lisään vielä pökköä pesään helvetinmoisella räkänaurulla. Matts menettää ensimmäistä kertaa totaalisesti hermonsa ja karjahtaa.

-Helvetti! Ole sinä hiljaa perkele!

-Matts.. Muista et mä oon sun pomos. Haluutsä vielä pitää työpaikkas?

Auktoriteetti-valttikortti pisti Mattsin jäihin. Se kerää rippeitä itsetunnostaan ja mutisee.

-Sori Horatsu.. Tai siis anteeksi pomo!

-Hyvä poika! Alat oppia.

Hymyilyttää niin, että leuat naksuu. Ainakin meni viesti perille. Voi tätä riemua! Vaivaantuneen olosena Matts ajaa kohti rikospaikkaa ja on aivan hiljaa. Parin korttelin päässä näkyy jo Jot ja kuolinsyytutkija Jack Nick Ohlsson. Matts pysäyttää auton jalkakäytävälle ja nousee autosta. Pakko nyt huokasta pari kertaa ja ottaa iisisti vaikka tulis mitä, josta menettäisin hermoni. Nousen autosta päättäväisesti ja pidän ajatukseni tiukasti ammattimaisena. Lähden kohti Jackia, kunnes sivusilmällä nään Mattsin, joka ei vieläkään oo luopunu niistä perkeleen vaipoista.

-Ota nyt noi vitun vaipat pois! Tien toisella puolella on miesten vaateliike, hae sieltä uudet housut, jos pellavapöksys on vielä kusessa.

-Mut ei sanaakaan Riitalle, mä..

-Pää kii! Ja mee jo!

Menee hermot jo ton vaimon kanssa, vaikka en ikinä oo koko akkaa ees tavannu. Kiltisti Matts kuitenkin menee kohti vaatekauppaa, mutisten jotain. Kun käännyn ympäri, niin tää hollannin hurrikaani pomppaa mun eteen ja kiljahtaa.

-Mihin Matts menee?

-No, mee auttaa sitä. Se tarvii varmasti apua..

Jot ei kyseenalasta mun puheita, vaan lähtee iloisesti Mattsin perään. Pääsin nyt siitäkin hetkeks eroon, onneks. Jack seisoo uhrin vieressä ja huitoo mua sinnepäin. Meen sinne ja kysyn heti

-Mitäs täällä on tapahtunut?

Jack pällistelee ruumista ja vastaa, vaikkei tainnu kuunnella kysymystä.

-Joo, uhrin nimi on Silo-Pena.

Silo-Pena? Voi vittu, mikä nimi.

-Onks se sen oikea nimi?

-No nyt on..

Sit se kaivaa taskustaan jonkun kirkkoveneillä koristellun vihon ja alkaa sepustamaan.

-Silo-Pena, kuuluisa Break-a-leg -tanssija. Muuttanut nimensä, saatuaan taiteilijapalkinto Kultaisen Jounin pari vuotta sitten. Oikealta nimeltään hän on Ischmael Johansson.

-Aha, mikä oli kuolinsyy?

-Mitä?

-Niin, et mihin se Silo-Pena kuoli? Sähän se kuolinsyytutkija oot!

Sit se alkaa vastaamatta plaraamaan sitä vihkoa ja mutisee samalla.

-Öö, kuolinsyy.. Joo, tota hmm.. En nyt varmasti osaa sanoa, se kuitenkin liittyy vammoihin joihin uhri menehtyi ollessan elossa.

Tippuis varmaan pää irti kummastuksesta, jos se ei olis kiinni. En saa sanaakaan suusta pihalle ton sekoilun takia ja se yrittää korjailla tilannetta.

-Ruumiinavauksessa selviää kuolinsyy. Sitä ei voi muuten selvittää.

Kurkkaan uhria ja huomaan sen niskassa törröttävän jääpiikin. Osotan sitä ja kysyn.

-Voisko kuolinsyy olla tuo?

Jack menee ihan kummallisen näköseks ja punastuu häpeästä. Sit se alkaa selittää hätä housussa.

-Erinomainen huomio. Diagnoosia tai muuta on vaikea selvittää kun tilanne on vaikea. Ihan normaalia on kuitenkin että tälläinen inhimillinen virhe sattuu..

-Vai inhimillinen virhe? Voi jumalauta! Sä sokee kusipää et varmaan ees nähny, kun Matts tepasteli äsken rikospaikalle vaipat jalassa!

Tais olla virhe sanoa noin, ku Jack unohti heti koko "inhimillisen virheensä" ja vaihto puheenaihetta.

-Ai Mattsilla oli vaipat?

-Joo, unohda se nyt samantien..

Pitääkin aina avata suu väärässä kohtaa ja sanoa liikaa. Tietenkin samalla hetkellä Matts tulee Jotin kanssa paikalle. Matts näyttää niin tyytyväiseltä, kun se on saanut uudenkarheet housut jalkaan. Sanon Jackille nopeasti ennen kun Matts on kuuloetäisyydellä.

-Pidät sit turpas kiinni! Et sano Mattsille mitään!

Jack nyökkää, mut meinaa heti revetä nauramaan, kun Matts avaa suuren suunsa.

-Nyt on hyvät housut! Paljon paremmin istuu kun edelliset!

Matts ei tiedä mihin tämä lause johtaa, Jack murentaa Mattsin maailman saman tien.

-Eikö vaipat istunu hyvin? HA-HA-HAA!

Voi paska.. Matts tuijottaa mua murhaavasti ja Jack nauraa niin, että pohkeet halkee. Hädissään Matts kysyy.

-Horatsu! Nyt kerro rehellisesti, tietääkö mun vaimo?

-Sinä ja sun vaimos! Anna nyt jo olla pissapoika!

Jack repeää entisestään.

-Pissapoika! HA-HA-HAA! Tuliko aamukaste Matts? HA-HA-HAA!

Matts menee aivan noloksi. Mä raavin päätäni, toivoin näkeväni unta ja mietin koko tilannetta. Vittu mikä sirkus! Yks pässi käkättää kun hullu, toinen on nolompi kun molonsa hukannu Pinokkio ja kolmas näyttää siltä, kun se olis saapunu ulkoavaruudesta. Onneks se nyt on sentään hiljaa. Kunnes sekin avaa suunsa.

-Voi Matts. Raukka mies.. Miten te voitte olla noin julmia? Hävetkää! Teidän pitäisi hyväksyä Matts, vaikka hänellä olisi rakoja sielun hyvinvoinnissa.

Jack menee ihan solmuun ja lopettaa nauramisen, sit se kysyy tyhmänä Jotilta.

-Mitä sä sanoit? Mä en ymmärtäny mitään.

Jack tuijottaa muakin kysyvästi, odottaen selvitystä. En kuitenkaan jaksa selittää kellekään enää mitään.

-Jack, älä nyt vaan multa kysy mitään. Voisit nyt vaan lähtee pois. Sua ei täällä enää tarvita.

Jack ei sano mitään. Se kääntyy ympäri, vilkuttaa lähdön merkiksi, ottaa taskustaan sanelukoneen ja lähtee kävelemään rikospaikalta pois. Kävellessään se alkaa lässyttää löpinöitään sanelukoneeseen.

-Mies potilas piste. Uhri pilkku kuollut piste. Diagnoosi kaksoispiste, terävän esineen aiheuttama hengenahdistus, pilkku, hengenahdistus helpottanut jolloin uhri tajuton piste. Hengenahdistuksen loputtua, pilkku, henki meni piste. Ps piste. Muistutus itselle, pilkku, tilaa jauhelihapizza huutomerkki.

Siinä sitten hiljaa katteltiin Jackin perään ja mulla pyöri päässä vaan se, et miten helvetissä toi voi olla kuolinsyytutkija? Ei se varmaan erota vasempaa kättä, vasemmasta jalasta.  Uskon, et Matts mietti ihan samaa, senkin miettimisen pilas sitten Jot.

-Hän män, bäng bäng!

Jouduin nielasemaan raivoni, mut mulkkasin sitä kuitenkin tosi vihasesti. Vilkasen Mattsia, mut se on niin peruslukemilla naamansa kanssa, ettei se taas tainnu kuulla mitään. Se vaan jäykästi kysyy.

-Tehdäänkö jo töitä?

-Joo! Tottakai, kyl maar!

Jot innostu taas liikaa ja mun on vaikea pitää hermojani kurissa. Meinaa ruuvit irrota ohimolta ton sanailujen takia. En vastaa mitään, mutta Jot ja Matts molemmat huomaa mun ärtymyksen ja ekana Jot utelee Mattsin tukiessa.

-Jassoo. Taitaa ilmassa olla möks-möks kärpäsiä.

-Niin, Horatsu. Onko kaikki kumit ehjinä?

Pidän hermoni ja vastaan kylmänviileesti.

-Ei oo, ne kaikki meni muijas kanssa rikki.

Jot menee ihan solmuun naamansa kanssa ja Matts itkua pidätellen parkasee.

-Riitta! Ei…

-Nyt jumalauta Matts! Se oli vitsi, saatanan tollo!

Menee hermot näitten pässien kanssa! Matts köhii ja sanoo heti itkua niellen.

-Olipa hyvä vitsi H, he-he.

Tuntuu, et se varmaan usko ton todeks. No kai tässä menee taas hetki, ennen kun hermot menee uudemman kerran. Jotin ja Mattsin ryhtyessä jatkamaan tutkimuksia, mä yritän rauhottua. Mun keskittyminen kuitenkin herpaantuu, kun pakettiauto kaahaa helvetinmoista kyytiä rikospaikalle. Sillä tippuu pakoputki, kun se paukauttaa niin kovalla vauhdilla jalkakäytävälle.  Kun savu hälvenee, nään tekstin pakun kyljestä: Sami Luden kuljetuspalvelu.

 Hirveen räminän loputtua, ulos autosta hyppää ite Sami Lude.

-Moe! Mitäs skoudet? Meitsi tuli Jack Nick Ohlssonin käskystä roudaa jotain ruhoa täältä pois. Kukas teistä on Homoratsu?

Meinaa pää revetä kahtia vihasta. Homoratsu, voihan perkele.

-Se on Horatsu, ei Homoratsu. Mitä helvettiä se Jack sulle on sanonu? Yleensä näitä hakee ruumisauto.. Kai sä oot muuten jo vieny sen Sepeteus Jaakkolan sieltä asemalta vankilaan?

-Hey jou mään! Tottakai! Meil on paremmat hinnat! Halvempi ja parempi eli Sami Luden kuljetuspalvelu! Oujee! Me hoidetaan nyt kaikki vankien kuljetukset, ruumiiden kuljetukset ja peruskoulujen luokkaretket.

-Just, vie nyt se ruho helvettiin täältä ja mieluiten heti!

Sami nappaa Silo-Penan ruhon kainaloon ja nakkaa sen auton hyttiin kyytiin. Tarkotus oli tomuttaa ruumishuoneella jäljet siitä jääpiikistä, mut Samin käsittelyn takia koko piikki tipahtaa maahan. Mä ihmettelen siinä sen touhua ja sit se huutaa.

-Tää on samanlaista duunia kun mattojen roudaaminen. Menee yhtä jäykästi ovesta sisään.

Semmonen kuljetuspalvelu. Matkalla Jackin klinikalle yks mummo saa sydärin nähdessään Samin ajelut. Ei vauhdin takia, vaan siks ku tää logistiikan ammattilainen, oli laittanu Silo-Penan pelkääjänpaikalle turvavöihin ja jättäny ikkunan auki. No, toivottavasti en ite joudu viimestä matkaani buukkaamaan siltä.

Siinä ku vihasesti ihstelen tielle jäänyttä pakoputkistoa, niin Jot löytää jotain ja kiljuu.

-Hei! Löysin jutun!

Jutun? Mikähän se juttu on? Matts pomppaa sinne kolmas leuka vavahdellen, ja sit se huikkaa mut sinne. Meen sinne ja Jotin löytämä juttu oli rintamerkki. Tarkemmin Jaakkola Marketin rintamerkki jossa luki.

”Ehkäise ilmastonmuutos – osta meiltä välineet siihen!”  Heti tuli mieleen se Mattsin saama lista.

-Matts! Oliko siinä listassa ketään Jaakkola Marketin työntekijää?

Meinaa laatta lentää, kun Matts nostaa housuistaan kusenvärjäämän nimilistan, Jot on taas omissa maailmoissaan.

-Matts! Mistä sä oot saanut tota keltasta askartelupaperia?

Matts ei vastaa mitään, vaan alkaa raivokkaasti plaraa sivuja. Kusi lentää läpimäristä sivuista, kunnes Matts löytää vartin ettimisen jälkeen jotain. Se näyttää mulle listalta tuttua nimeä: Pena Jouninen – kauppias.

-Toi on se perverssi kauppias

Matts nyökkää ja Jot imeskelee etusormeaan. 

-Matts, mitä se teki siellä sairaalassa?

-Joo, venaas. Tässä sanotaan, että sille tehtiin urologian polilla puol tuntia ennen Sonnyn löytymistä perseen valkasu ja peräsuolen tähystys suun kautta. 

Kiva. Ei kannata asiaa enempää miettiä. Mietityttää vaan koko äijä.

-Voisko se kauppias seota noin pahasti?

Matts ei sano mitään, mutta Jot näyttää taas asiantuntijuuttaan sekoamisesta.

-Kyllä voi seota! Ihmisen hauras mieli, on kuin tikkarin syöminen. Tikkari kuvastaa ihmismieltä ja sen syöjä itse elämää.

-Mitä sä nyt taas selität?

-Älä keskeytä Horotsu. Kun elämä nakertaa mieltä, mieli häviää ja ihminen menee suunniltaan. Kuvannollisessa teoriassa, joku syö tikkarin eli elämä syö mieltä. Jos esimerkiksi tikkari putoaa, niin elämä ei voi syödä enää mieltä. Näin ihmismieli pelastautuu, vaikka se vioittuu. Mielen on vioituttava, jottei ihminen mene sekaisin. Se on nimeltään ”Tikkarin syönti teoria”.

-Eli tän sun teorian pohjalta ihmisen on tultava hulluksi, ettei se sekoa. Vai?

-Kyllä! Ei ole kompromisseja! Näin sanoi psyyke-expertti dokumentissa ”Olet kananmuna, tehdään omeletti!”

-Voi vittu mitä paskaa säkin uskot!

Jot ei vastaa mitään, mutta selvästi jää miettimään tätä ”teoriaansa”.  Parempi olla jatkamatta keskustelua tästä aiheesta, muuten Jot innostuu ja sit kuunnellaan sen mussutusta jostain ”Olet esinahka, pidetään bar mitsvat” –dokumentista.

Menee sen verran taas fiilis, et yritän nyt jatkaa tän rikoksen selvittelemistä. Matts näyttää niin toimettomalta, et käsken sitä.

-Matts! Nyt ota yhteyttä Jaakkola Markettiin ja käske se perverssi Pena Jouninen asemalle!

Matts teki niinku käskin ja näppäili perunasormillaan numeroa Jaakkola-Markettiin. Mattsin soittaessa neuvon Jotia.

-Jot. Ota tosta jääpiikistä sormenjäljet. Varo vaan ettet tuhri sitä verivanaa siinä maassa. Siitä pitää ottaa kuvat.

Jot ottaa sormenjäljet maassa olevasta jääpiikistä ja jää sen jälkeen tuijottamaan ympärilleen. Sit se kysyy multa ihan ihmeissään.

-Mistä sä tiedät et niillä on verivala?

-Hä? Kellä? Mitä sä sekoilet?

-Siis, kun sanoit et älä tuhri sitä verivalaa.

-Verivanaa! Vanaa vitun pässi! Unohda koko asia, paskanna vaikka todisteiden päälle! Kunhan otat ne jäljet.

Jot otti jäljet matkaan ja näytti miettivän jotain tosi syvällistä. Mulla tuntu, et selkäranka katkeaa kohta raivosta. Päätin kuitenkin jättää asian siihen, enkä välittää mistään verivanoista tai valoista yhtään. Olkoot perkele.

Ruvettiin olemaan tutkinnan puolesta valmiita ja oli aika lähteä.  Jot oli jo kävellen lähdössä joten huikkasin sille.

-Jot! Pääset Mattsin kyydillä, mä haluun kävellä.

Ei paljon kiinnosta istua sen hullun rättisitikan kyydissä. Jot lähti lompsimaan Mattsin autoa kohti ja Matts kysy sillon multa.

-Ai sä et tuu? Takapenkille mahtuu kyllä.

-En mä, pitää liikkua enemmän. Lääkärin määräys.

Minähän en mene tota perkeleen riemurallia todistamaan.  Matts hyppäs auton puikkoihin ja tuttuun tyyliin lähti sillä lailla, että asfaltti meni rullalle. Jot näytti siltä, kun se ois vahingossa istunu vaihdekepin päälle. Varmaan johtu siitä, kun se lens kiihdytyksen takia takapenkille pystyssä olevan sateenvarjon päälle. Käy sääliks otsonikerrosta, kun joku räväyttää sen varjon auki.

Mä lähen siitä asemaa kohti, ja en voi olla nauramatta.

Kävelen palan matkaa ja kuuluu helvetin kova pamahdus. Näköetäisyyden päässä näkyy luksusmaasturi, joka oli rysäyttäny päin lyhtypylvästä. Autosta nousi ulos viimesen päälle puettu pukuäijä. Se hyppi tasajalkaa ja manas keskellä katua.

-Saatana! Vitun kiinalaiset jarrut!

Kuulostaa jotenki tutulta, mut en osannu yhdistää kuka se oli. Meen lähemmäks ja utelen.

-Mitä sä riehut? Kannattais opetella ajamaan, ennen ku tapat kaikki jalankulkijat.

Äijä säpsähtää ja kääntyy.

-Horatsu? Perkele! Mitä äijä?

Se pukuäijä, oli mun vanha hyvä ystävä, Sade Mäkinen. Menin kyllä vähän hapoille, kun tapasin sen kymmenen vuoden jälkeen tällä tavalla.

-Sade. Moro, sua ei oo hetkeen näkyny. Missä sä oot oikeen ollu?

-Mä oon kiertäny maailmaa, mut koti-ikävä sai mut palaamaan.

Sade oli aikoinaan rikospaikka-asiantuntija ja ylivoimasesti paras hengittävä olio siinä organisaatiossa. Se lopetti rikospaikka-asiantuntijoissa ja lähti lukemaan lakia. Sit se voitti pari isoa juttua, oli hetken 28 päivää myöhemmin –lehden lööpeissä ja katos sanomatta sanaakaan.

-Sade, meillä on varmaan aika paljon puhuttavaa. Mut mun pitää nyt mennä asemalle jututtaa yhtä kieroa kauppiasta. Saatan tarvita sun apua, jos sopii.

-Joo, soita vaan ku tarviit jotain.

Sain Saden puhelinnumeron ja annoin sille omani. Lähdin sit kävelemään kohti asemaa, Sade jäi kuitenkin maasturinsa viereen manaamaan.

-Perkeleen vietnamilaiset penkinlämmittimet!

Matkalla asemalle aloin muistelemaan vanhoja aikoja, kun Saden kanssa kuulusteltiin rikollisia. Muistan yhen kerran, kun se tunki yhen rappionarkkarin kaninhäkkiin ja tökki sitä tyhjällä injektioruiskulla. Se nisti söi ne heinät sieltä häkistä, ennen kun se tunnusti rikoksensa.  

Tulin ajatusteni keskellä asemalle. Meni matka nopeesti, kun oli mukavaa muisteltavaa.

Kiipesin toiseen kerrokseen, jossa Matts mua jo odotteli joku katalogi käsissään. Se ojensi sen mulle ja se oli Jaakkola Marketin ”tarjous vai paljous” kuvasto. Selailin sitä aikani ja löysin Mattsin rengastaman ilmoituksen:

SAIMME HALVALLA 16 KONTILLISTA SENEGALILAISIA NAPPIVERKKAREITA! NÄITÄ ET LÖYDÄ MUUALTA! HUOM! KUN OSTAT KAHDET NAPPIVERKKARIT, SAAT NAPPIKORVIKSET KAUPAN PÄÄLLE, MOLEMPIIN KORVIIN!

Tuijotan lehteä ihmeissäni ja sanon Mattsille sen, minkä sekin tietää, ehkä.

-No niin. Tää juttu alkaa pikkuhiljaa selvetä. Onko se Pena nyt täällä asemalla?

-On. Kuulusteluhuoneessa 16.

-Mä meen jututtaa sitä. Keitä mulle kahvia sillä aikaa..

Mattsin lähettyä kahvinkeittohommiin, mä otan suunnan kuulusteluhuoneeseen. Kun avaan oven, nään pelokkaan kauppiaan. Heti kun se huomaa mut, se alkaa ulisee.

-Ylikomisario! Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys!

Ajattelin kokeilla uutta kuulustelutaktiikkaa ja en vastaa sille mitään. Meen istumaan pöydän ääreen ja laitan sen katalogin Penan silmien eteen. Sit laitan siihen viereen Silo-Penan ja Sonny Stenin ruumiin kuvat. Rauhallisesti aloitan.

-Kerros nyt Pena, miten tää vaikuttaa tosi oudolta yhteensattumalta. Varsinkin kun sä pari päivää sitten manasit, et menee kaupan maine pilalle, just kun uudet tarjoukset on tulossa. Jotka nyt sattuu koskemaan just näitä samoja nappiverkkareita ja nappikorviksia, jotka löydettiin uhreilta. Noita verkkareita kun ei mistään muualta saa!

Pena menee kananlihalle ja puolustautuu.

-Mä en tiedä! Mä oon viaton!

Rauhallinen alotus on kuulustelussa kaiken a ja o, kun jatko menee näin.

-Ja paskat! Sä tiedät enemmän kun puhut! Sä taisit tappaa ne tyypit, kun kaupat rupes kusemaan. Missä sä olit kolme tuntia sitten?

-Olin kaupungilla palauttamassa Jaakkola Marketin mainetta. Jaoin ihmisille rintamerkkejä, joissa lukee: ”Ehkäise ilmastonmuutos – osta meiltä välineet siihen!”

-Sehän sattu, sellanen me löydettiin Silo-Penan ruhon vierestä! Onko sulla jotain sanottavaa?

Nieleskellen Pena kasaa itteään kokoon ja vavisten sanoo.

-Mä jaoin niitä merkkejä puolelle Jaakkolan-Vainion asukkaille. Voihan se olla joku muu.

-Siis sä yrität lavastaa puolet Jaakkolan-Vainion asukkaista murhaajiks vai?! Ei perkele onnistu!

-En mä sitä tarkottanu, vaan..

-HILJAA! Mä meen nyt kahville. Saat hetken miettiä asioita rauhassa. Toivon, et puhut enemmän kun tuun takasin, muuten vien sut käsiraudoissa homokerholle!

Pena jää hikoilemaan pallille, kun otan ritolat kuulusteluhuoneesta. Pääsen kymmenen pilkku neljä askellusta poispäin kuulusteluhuoneesta, niin tietenkin soi taas puhelin.

-Haloo. Horatsu puhelimessa.

-Hei, haluaisin nimettömänä ilmoittaa rikoksesta.

-Mistä rikoksesta?

-Näin tänään kun mies murhasi toisen miehen ja asetti jonkun merkin uhrin viereen. Murhaaja oli mielestäni se kauppias.

-Mikä kauppias?

-Se Jaakkola Marketin kauppias, Jouninen.

-Ai jaa, kiitos!

Ois pitäny pyytää sitä asemalle antamaan lausunto, mut ei nyt huvita. Tajuan et tää homma alkaa selvetä koko ajan, ei tästä tarvii enää kun tunnustus Penalta. Se oli kyllä ainut epäilty tähän asti, mut nyt se on pääepäilty.

Pistän puhelimen visusti taskuun ja lähen juoksujalkaa kohti kuulusteluhuonetta. Nyt on aika ottaa järeet keinot käyttöön. Repäsen oven auki ja Pena kääntyy kauhuissaan, kun myrskyän ovenkarmit helisten sisään. Vauhdilla loikkaan istumaan Penan eteen pöydälle.

-Hei ylikomisario…

-Turpa kiinni! Nyt sä saatanan oravanmälli kerrot kaiken, ennen kun mulla katkee lopullisesti piuhat!

-Mä en ole..

-Älä kiellä! Meillä on todistuslausunto, tai joku vitun homma, siitä että sä tapoit Silo-Penan ja jätit ruumiin viereen sun paskaputiikkis merkin!

Kauhistuneena Pena sanoo.

-Kuka sellasta sano?!

-No vittu joulupukki ja kettutytöt! Todistaja tietenkin!

-Se on vale, en mä ole tappanut ketään!

-Hyvä juttu sulle, mut ku me epäillään sua kahdesta murhasta eikä taposta.

Pena alkaa itkee sydämensä kyllyydestä ja huutaa hädissään.

-EI! Mä en oo tehny mitään! Kaikki menee päin helvettiä! Tää on lavastettu koko homma! Mä vannon äitini maatilan kautta, etten ole tehnyt mitään!

-No voi, voi.. Kyllä surettaa. Possun veljestä tehtiin pekonia, voi kyynel!

Nousen pöydän päältä, nappaan kellon seinältä. Pena yrittää kärsimättömänä puolustautua.

-Tää on yhtä väärinkäsitystä! Usko mua!

Tuijotan Penaa ku homo pillua, paiskaan seinäkellon pöydälle ja huudan.

-Nyt kato! Kello on kuus. Kun kello on kakstoista, ni mä tuun takasin ja sillon sun ois syytä puhua!

Lähden kuulusteluhuoneesta yhtä kovalla vauhdilla, kun menin sinne. Pena jää hysteerisesti itkemään sinne, tai oksentamiselta se paremminkin kuulostaa. Suuntaan kohti kahvihuonetta ja toivon sieluni pohjasta, et Matts on keittäny kahvia. Tarviin nyt kahvia tai menee hermot!

Kahvihuoneessa istuu Jot ja Matts vakavan näkösinä, kun saavun sinne. Nappaan mun nimikkomukin kaapista ja kysyn.

-Mikäs teillä on ku te vakavia ootte?

Matts vastaa.

-Puhuttiin Riitasta. Jot ei pidä siitä, että me rakastellaan mun mielen mukaan. Eli joka toinen kuukaus.

-Joka toinen kuukaus? Vau! Sulla on homma hanskassa, kirjaimellisesti..

Jot on taas elementissään ja alkaa selittää.

-Matts ei käsitä naisen tärkeydellisyyttä ihmiselle. Me olemme miehiä, mutta emme ole toisiamme varten. Naisten takia meillä on pippelit.

-Mitä helvettiä sä taas puhut? Älä vaan sano, että oot kattonu jotain dokumentteja.

-En ole. Uskalsin vavahtua maailmaan ja nähdä kauniin ihmisen. Matts ei kauniista ihmisistä välitä ja se on väärin. Käy sääliksi Riittaa.

-Hei kuule jojopää. Jos Matts ei halua muijaansa tai sillä on ongelmia sen kanssa, niin antaa olla. Miks sun pitäis siitä ottaa jotain kantaa?

-Koska välitän jokaisesta ihmisestä, etenkin naisista. Niin kuin Mikhael Laaksonen lauloi aikoinaan: ”It doesn’t matter if you are black or white. We’re all pink inside!”

-Voi jumalauta sun kanssa! Jos kerran vielä pidät täällä jotain pariterapiaa, kun tuun kahville, niin saat olla varma, et työnnän sut tonne tiskikoneeseen pörisemään.

Jot meni hapoille ja ei oikeen tajunnu maasta tai kuusta mitään. Matts oli ylpeen olonen, kun en ollu Jotin kannalla. Tiputin sen kuitenkin maan pinnalle.

-Matts! Mitä sä oot saanu selville tästä jutusta?

-En mitään. Ajattelin elämääni.

-Ajattelit töissä viimesen kerran sun paskajuttujas. Tajuutsä?

-Joo. Kuule H, selviskö siitä Penasta mitään?

-Ei, se väittää  et se on syytön. Joko se on oikeesti syytön ja lavastettu, tai sit se on ihan saatanan pahasti seonnu.

Matts nyökkäilee taas rikkinäisen nuken lailla. Toivottavasti se nyt alkais tekee töitä. Taas soi puhelin ja sieltä soittaa kuolinsyytutkija.

-Haloo.

-No hei Horatsu. Se on Jack tässä moi.

-No moi. Onko selvinny uhreista mitään uutta ruumiinavauksessa?

-On, sen takia soitankin. Löysimme huulipunaa Silo-Penan kaulalta, saimme siitä myös dna-näytteen. Kyseessä ei ole Pena Jouninen.

-No ei se näytä käyttävän huulipunaa kovinkaan paljon, mut kenen se dna on?

-Sellaisen henkilön kun Simone Langbörn.

-Langbörn? Se tupakkamiljonäärin tytär vai?

-Joo. Langbörnin sormejäljet olivat myös jääpiikissä joka löytyi Silo-Penan niskasta.

Simone Langbörn on Langbörn-cigarettes firman pomon Jaques Langbörnin tytär, joka katos kolme vuotta sitten. Langbörn-cigarettes ajettiin selvitystilaan vähän ennen Simonen katoamista, joten on huhuttu, et se ois kadottanu ittensä tahallaan, ettei tarvii olla rahaton tai jotain.

-Simonen olinpaikka on varmaan edelleen mysteeri?

-On, ei oo mitään tietoa sen olinpaikasta.

-Okei, entäs sitten Sonny. Löytykö sen avauksessa mitään mielenkiintosta?

-Joo, siltä löyty siemennestettä peräsuolesta.

Mielestäni kysyin, et ”mitään mielenkiintosta”.

-Aha, kenen siemennesteestä on kyse?

-Sonnyn omasta..

-Omaa?! Se on siis nainu itteään?

-Joo, niin on. N.D. Johansson teki fysiologisia mittauksia, joista selvisi että Sonnylla on yliliikkuva peniksen varsi.

Ajatuskin saa voimaan helvetin huonosti. Kiitän Jackia erikoisista tiedoista ja pistän puhelimen kiinni. Yritän ajatella jotain muuta, kun sitä mitä kuulin äsken, mutta senkin hetken pilaa Jot.

-Kuka oli nainu itteään?

-Sonny, mut anna sen nyt olla.Meidän pitää löytää Simone Langbörn niminen tyyppi. Sen dna:ta löyty Silo-Penasta ja sen sormenjälkiä oli siinä jääpiikissä. Se on nyt Penan lisäks meiän pääepäilty.

Matts kysyy taas viisaana.

-Miten me muka löydetään se? Sehän on kadonnut?

-No ei kai me sitä etittäis jos se ei ois kadonnu.

Matts lähtee pää painuksissa soittelemaan maailman halki, löytääksen Simone Langbörnin. Ei se varmaan pääse ees talon ulkopuolisille linjoille. Kai sitä vaan kiukuttaa, kun Jotilla on mielipide Riitasta. Voi jumalauta noitten molempin kanssa. Mä tiedän sen syvällä sisäisessä järjestelmässäni, et Mattsin muija on karmein nainen, jota on kukaan koskaan pannu maan päällä.

Jot tekee oudon eleen ja tulee sanomaan suunnitelmistaan.

-H. Minä ajattelin selvittää Jaakkola Marketin ja uhrien mahdollista yhteyttä. Onko se ok?

-No miks ei olis? Tee se.

-Ok, teen Horotsu.

Se perkele sanoo tahallaan mun nimen väärin, aivan varmasti. Mut pakko taas pyyhkiä surut sielusta ja mennä takasin kuulustelemaan Penaa. Jos se nyt sanois jotain muuta, kun viaton, mitä, lavastettu ja väärinkäsitys. Se on ainoa asia, mitä toivon.

Tällä kertaa meen rauhallisesti kuulusteluhuonetta kohti, avaan oven ja laitan sen hiljaa kiinni. Pena tuijottaa ihmeissään, muttei sano mitään. Otan kellon kuulusteluhuoneen pöydältä ja katon Penaa. Pena on ihmeissään ja ihmetystä lisää se, kun viskaan kellon palasiks seinään ja huudan.

-Luuletsä oikeesti, et mä tuun tänne puolilta öin juttelemaan sun kanssa, molopää?!

-En.

Täristen se vastaa ja itekin muutan kuulustelutyyliä rauhallisemmaks.

-Hienoa. Kuule, tunnetsä sellasta tyyppiä kun Simone Langbörn?

Pena ei vastaa ensin mitään, mutta sit muuttuu kuoleman vakavaks ja vihainen ilme kasvoilla sanoo.

-Harmi kyllä!

-Mistä sä sen tunnet?

-Se hullu akka yritti ostaa multa Jaakkola Marketin pari viikkoa ennen  katoamistaan. Se yritti ostaa sitä ihan naurettavalla summalla. Kamalan kiire sillä oli asian kanssa. Kyllä se petty sit kun en myynyt.

-Ja et oo kuullu siitä sen jälkeen?

-En. Ei kuulemma kukaan muukaan. Mut mun vaimo, Justiina oli kuulemma sen hyvä ystävä. Mut mä en tiedä siitä mitään koska vaimon kanssa tavattiin vasta kaks vuotta sitten. Sun pitää kysyä siltä.

-Asia selvä! Kiitti. Sulla on muuten varmaan vähän nälkä?

-No on itse asiassa, kahvikin maistuis.

 -Okei, saat leivän parin tunnin päästä. Kahvi maksaa femman.

Lähin ulos kuulusteluhuoneesta ja kohti omaa työpöytääni. Sinne on varmaan kanit ja merisaukot tehny pesän, kun en oo pöytäni ääressä hetkeen viihtyny. Vedän työtuolin alleni ja siitä tipahtaa tietenkin renkaat. Kaiken kukkuraks, se on yltä päältä hämähäkin seitissä. Päätän helpottaa työtäni ja istun lattialle. Katon sähkösestä arkistosta, löytyykö sieltä mitään ihmeellistä koskien Penaa tai Justiinaa. Selailen hetken arkistoja ja haen tietoja lehdistä hakusanoilla ”Pena Jouninen + muijansa”. Arkistosta selviää se, et Pena ja Justiina meni naimisiin päivälleen vuosi Simonen katoamisen jälkeen, sekä maininta Penan ja Justiinan sopimuksesta. Sopimuksesta ei sanota mitään muuta ja oudointa koko hommassa on se, et Justiinasta ei oo mitään tietoja ennen sen ja Penan häitä. Ei perkele edes syntymästä oo mainintaa! Mistä vitusta se eukko on kaivautunut maailmaan? Päätän soitta Sadelle koska muistan, et se pääsee tollasten mulkkujen tekemiä sopimuksia kyttäämään. Nyt tarviin vähän vanhan ystävän apua.

-Sade Mäkinen puhelimessa.

-No Horatsu tässä moi.

-No moi!

-Viittitsä ottaa selville Pena Jounisen ja sen akan Justiinan jostain sopimuksesta. Tarvisin nyt vähän apua.

-No, mulla on toi vaitiolovelvollisuus asiakkaita koskien, mut eihän se aikasemminkaan oo estäny mua.

-Kiitti! Ilmottele kun tiedät asiasta. Moi!

Matts tulee paikalle ja tuijotta mua ihmeissään. Ennen kun se sanoo mitään, niin lykkään sille tiedot Justiinasta ja sanon sille.

-Soita se Penan akka asemalle nyt heti! Mä meen siks aikaa nukkumaan kahvihuoneeseen..

Matts jää silmät pyöreenä tuijottamaan, kun lampsin kohti kahvihuonetta. Kiltisti se kuitenkin alkaa tavailemaan puhelimensa numeroita.

Kahvihuoneessa on joku vanha sohva, johon meinaan mennä koisaamaan. Istun sohvalle ja just kun suljen silmäni, niin saan viestin puhelimeeni. Viesti on tullut firmalta nimeltä ”Kaikkitietäjät”.

-Sinut on formatoitu, hyvää päivänjatkoa!

Mitä vittua tää nyt on?! ”Sinut on formatoitu”? Kuka helvetti näitä keksii?

Sit tulee toinen viesti heti perään samoilta poronperseiltä.

-Saitko apua ongelmiisi? Tilaa meiltä jumalainen ääni norjasta vuodelta 1978 niin tiedät. Hinta vain 490!

Voi perkele.. Pistän kyllä nyt aivoni sulkuun ja alan nukkumaan. Haistakaa paska Kaikkitietäjät!

LAUANTAI

Nukun taas helvetin huonosti. Se on ihan normaalia ja vittumaista. Tuikkaan kahvihuoneen telkkarin päälle ja joku ”fiksu” tyyppi puhuu Jaakkola-tv:n Aamujuusto –ohjelmassa, miten huonosta fiiliksestä voi päästä eroon omin avuin. Tää äijä oli ohjelmassa nimellä erikois-lääkäri. Helvetin uskottavaa. Tää äijä selitti ensiks siitä, et jos esimerkiks masentaa ja kaikki on päin persettä, niin onnellisuus alkaa omasta kuvasta. Se kerto sellasen niksin nimeltä "hyvä jätkä"-terapia. Se toteutetaan aamuna, jollon on huono fiilis itsestä ja omasta tekemisestä. Sillon pitäis mennä peilin eteen ja hengittää syvään, sit ois tarkotus katsella hermostumatta omaa kuvaa ja lausua taikasanat:  "Sä oot ihan hyvä jätkä!" Siitä pitäis sit kai jotenkin piristyä tai jotain. Voi vittu mitä homoilua.. Ku mä herään aamulla, on mulla sit krapula tai ripuli, niin mä haen ensimmäisenä postin. Poimin laskut sieltä ja poltan ne nauraen. Sit mä meen peilin eteen ja sanon omat taikasanat: "Pese hampaat!" Sit yleensä keitän kahvia. Mitähän tää erikois-ääliö tykkäis siitä. En tiedä, eikä kyllä oikeasti kiinnosta loppujen lopuks.. Mut pakko tällästä paskaa on mietittävä, jos siitä ois joskus hyötyä..

Matts on ilmeisesti hetken seurannut mun telkkarin tuijottamista. Se jää siihen hiljaa pällistelemään silmät pyöreenä, kun tuijotan tätä ohjelmaa. Se herättää mut tähän päivään.

-Hoo. Voisit ryhdistäytyä, kuulusteluhuoneessa 7 on Justiina Jouninen.

Loikkaan pystyyn ja otan suunnan kohti kuulusteluhuonetta. Tiedän, et Justiina on sellanen koppava ämmä, joten pitää ottaa sellanen ammattimainen ote kuulusteluun.

Kävelen kuulusteluhuoneeseen ja matkalla huudan vielä Mattsille.

-Älä sit tee mitään Jotin kanssa sillä aikaa, kun mä käyn tuolla. Ette kuitenkaan saa mitään hyödyllistä aikaan. Ja älkää vaan jumalauta jauhako Riitasta, tai mä hirtän sut omiin kalsareihis.

Matts löntystää perässä, ilmeisesti aikeena salakuunnella mun loistavia kuulustelutaitoja oven ulkopuolelta. Ottakoon sitten oppia.

Pääsen kuulusteluhuoneeseen ja siellä happaman näkönen nutturapää istuu. Samantien kun pääsen huoneeseen, se alkaa vittuilemaan.

-Mitä vittua te siat haluatte?!

Törkeetä käytöstä, jota mun pitää ojentaa tai jotain.

-Pidä sä pakaranaama suuta soukemmalla! Mä kysyn täällä kysymykset ja sä oot hiljaa! Eli, mistä sä tunnet Simone Langbörnin?

-Se oli mun ystävä, mä itken joka päivä ku se katos.

-Voi kyynel, itke sitten. Mikäs tää sun ja Penan sopimus oikein on?

-Avioehto, ei mitään muuta..

-Aha.

Nousen ylös ja lähden pihalle. Justiina pysäyttää mut kuitenkin oven kohdalla, sanomalla.

-Te epäilette Penaa rikoksesta, eikö niin?

Pysähdyn ovelle, laitan oven kiinni ja vastaan.

-Ehkä. Onko sulla jotain lisättävää?

-On. Pena on ollut omituinen sen jälkeen, kun Jaakkola Marketissa tapahtui se haaveri sille asiakkaalle. Aamulla Pena uhos lähtevänsä palauttaamaan Marketin maineen takasin vaikka takomalla sen ihmisten kalloon.

Ei toi akka ihan täysillä varauksilla oo perustanu ravintolaa. Miks vitussa se haluaa ukkoaan mustamaalata? Päätän kuitenkin kuulustelun, psykologisesti haastavalla tavalla.

-Tao sä akka itteäs joulukuusella!

Justiina jää monttu auki kuulusteluhuoneeseen, kun lähden pihalle. Matts oli oven takana ja hyvä etten lyö siltä päätä sijoiltaan, kun se on naama pitkällä oven takana.

-Mitä vittua sä siinä kuuntelet? Seuraavalla kerralla avaan oven rajummin.

-Anteeks H. Miks sä olit noin julmapuheinen Justiinalle?

-No mieti ny vähä, se haluaa ukkonsa linnaan selvästi. Miks? Se on pakko selvittää, ennen kun kysyn tolta akalta yhtään mitään, ei tässä muuten oo mitään loogisuutta.

Matts jää haahuilemaan kuulusteluhuoneen viereen, kun liihotan paikalta pois. Kävellessä mua muistaa taas puhelin.

-Horatsu puhelimessa.

-Sade täällä moi. Selvitin sitä Penan ja Justiinan sopimusta.

-Kerro.

-Penan ja Justiinan sopimus käsittää Jaakkola Marketin omistusta. Pena omistaa sen täysin, mut jos se kuolee tai joutuu hullujenhuoneelle tai linnaan, niin täysomistus siirtyy Justiinalle.

-Eli se vois olla syynä, miks Justiina todistaa miestään vastaan?

-Joo, siltä vaikuttaa.

-Koskeeko se sopimus mitenkään henkilöä nimeltä Simone Langbörn?

-Öö, ei. Vaan noita kahta.

Kiitän Sadea tiedoista, röyhtäsen ja suljen puhelimen. Samaan aikaan Jot tulee siihen pyörimään ja utelee.

-Mitäs nyt?

-No, meillä on aika sekava tilanne.

-Joo, mitenkä niin?

-Jos tekisit töitäs, etkä jauhais paskaa Mattsin akasta, niin tietäisit! Voisit nyt hyödyntää käsiäs muuhun, kun omaan tarpeeseen, ja käydä nappaamassa Justiinan sormenjäljet. Sit ku oot tehny sen, niin hommaat jostain Simone Langbörnin sormenjäljet.

-Miksi?

-No koska mä käsken ja kun mulla on sellanen tunne

-Ai niinku jollain lepakolla, joka aistii asioita tuntosarvella? Selvä homma..

En ehdi vastaamaan Jotin lepakkokysymykseen, kun se lähtee hakee niitä jälkiä Justiinalta. Mattsin pyörittyä kuulusteluhuoneen edessä, se rohkastu jä kävi juttelemassa Justiinan kanssa. Se kipitti sieltä pihalle kun vasikka ja alko ylpeenä kertoo.

-H! Justiina oli murhien tapahtumien aikana kotona siivoomassa. Se kertoi avio-ongelmista Penan kanssa, ja mä ajattelin et…

-Matts! Ei mua kiinnosta niitten avio-ongelmat!

-Mutta sehän voi olla motiivi murhalle.

-Pyh! Sä katot Matts liikaa telkkaria..

Siinä ku avaudun sieluni pohjasta, niin saan saman tien syyn tehdä sen uudestaan. Nimittäin Jot tulee paikalle kuulusteluhuoneesta, jotkut laput käsissään.

-Kato Horotsu! Sormenkuvia!

-Jälkiä.. Sormenjälkiä Jot. Mut hyvä homma. Vie ne nyt Jack Nick Ohlssonille, se saa verrata niitä Simonen jälkiin. Kai sulla on ne matkassa?

-On juu, mut voisin minäkin niitä analysoida.

-Paskat! Sä et osaa ees täyttää lottokuponkia! Tee nyt niinku sanon!

Manaten ja tutisten Jot lähtee kiikuttamaan niitä Jackille. Matts raapii päätään ja miettii jotain. Se kysyykin.

-Mikä Jotia vaivaa?

-Ai mikä? Monikin asia jos multa kysyt..

-Se on vaan ollu niin omituinen, kun kerroin omista ja Riitan asioista. Aamusta asti sillä on ollu vähän liikaa mielipiteitä asiaa koskien. Jot tuli jopa myöhässä töihinkin tänään ja se jotenkin vältteli mua.

-Ehkä sä ny kuvittelet liikoja. Jot on varmaan taas kytänny telkkaria koko yön ja pimahtanu dokkareitten takia. Mut ihan sama mulle mikä sitä vaivaa.

Matts ei enempiä kysele, se lähtee tekee jotain paperihommia pöytänsä ääreen. Toivottavasti se tekee munkin omat, kun mua ei nyt kiinnosta mitkään lässyn lässyn kirjailut.

Mattsin mentyä, mä jään miettimään tätä koko tapausta ja saan helvetinmoisen päänsäryn. En tunnu tajuavan yhtään mitään missä mennään. Päätän kuitenkin mennä vielä jututtamaan Justiinaa, jos yhtäkkiä asiat kilahtais kohdilleen.

Sadannen kerran ravaan kuulusteluhuoneeseen ja heti ovella jo sanon Justiinalle.

-Sä taidat suojella Simonea jotenkin?

Justiina selvästi tippuu kärryiltä, mun uuden kuulustelutekniikan edessä. Hätäillen se kiljahtaa

-Mitä?!

-Mitä. No pitääkö ilmasta jollain kääntötermeillä?

-Mä en suostu tälläseen kuulusteluun, jossa epäammattitaitonen kusipää kysyy multa jotain turhaa. Mä tahdon asianajajani tänne. Saat sille meuhkata.

Epäammattitaitonen, vai niin. Siirryn Justiinaa vastapäätä ja nappaan kuulusteluhuoneen toisen tuolin käteeni. Tuijotan Justiinaa vihasesti ja nakkaan tuolin seinään. Tuoli pamahtaa pillunpäreiks huoneen nurkkaan ja Justiina tuijottaa aivan ihmeissään mua. Sit huudan sille.

-Matts soittaa sen asianajajan tänne, mut sille ei tälläset epäammattitaitoset kusipäät tarjoa istumiseen mahdollisuutta!

Justiina jämähtää tuolille tuppisuuna, kun kahlaan läpi tuolipäreitten ulos huoneesta.

Pääsen pihalle, mut heti meinaa pää seota, kun nään Jotin ja Mattsin kinaamassa jostain Mattsin pöydän vieressä. Meen siihen ja vihasesti kysyn.

-Mikä vittu teitä nyt taas hiertää?

Jot kääntyy mua kohti salaperäsen näkösenä ja alkaa pulputtaa.

-Minun mielestäni Matts kohtelee vaimoaan loukkaavasti. Hän esineellistää Riittaa, muttei kuitenkaan kunnioita häntä edes seksuaalismielessä!

Matts painaa päänsä kohti maata ja nieleskelee. Jot tuijottaa mua kun viimestä päivää ja ilmeisesti odottaa vastausta.

-Mä sanoin jo aikasemmin teille että jätätte tälläset paskajutut töiden ulkopuolelle. Ja mikä vitun seksologi sun sisällä Jot kasvaa?! Molemmat voisitte odottaa sitä suurta pamausta!

  Matts mulkkaa mua huuli pyöreenä.

-Mitä pamausta?

-No sitä kun mun kengänkärki pamahtaa teidän kusipäiden etuhampaisiin, kun potkasen teitä perseille! Saatanan laiskat mulkut, tehkää töitä ja vittu heti!

Huudon aikana sain ilmeisesti voimani helvetistä asti, kun Matts ja Jot menee kalpeeks. Siinä kun hermostumisestani punastelen, niin kuulen kun joku lampsii sisään ovesta. Takaa kuulen vaan monotonisella äänellä.

-Päivää talon väelle!

Käännyn ympäri ja oven suunnalta lampsii Jack Nick Ohlsson. Kysyn mahdollisemman yksinkertasesti.

-No?

-Katso, ne täsmäävät!

Jack antaa mulle lapun jossa ilmenee sormenjälkien joku helvetin vertailukaava, josta en ymmärrä hevon paskaa. Sen verran kuitenkin mullekin selviää, et tajuan Simonen ja Justiinan jälkien täsmäävän. Jos ei ois näin mukavia uutisia niin, menettäisin hermoni ton typerän kaavion takia. Kuitenkin kasvoille nousee levee hymy. Käännyn Mattsia kohti ja näytän lappua sille.

-Mähän sanoin Matts, et täs ei mistään avio-ongelmista ollu kyse. Tää oli paljon loogisempaa, Justiina Jouninen on Simone Langbörn ja toisinpäin.

-EI! Ei voi olla mahdollista! Mun piti olla oikeassa!

Matts menee ihan suunniltaan kun sen ”avioliitto-ongelma” –teoria ei toiminu. Se tuijottaa sitä Jackin tuomaa lappua, epäuskonen ilme kasvoillaan.  Edelleen se jatkaa ihmetelyä.

-Ei tämän pitänyt näin mennä! Minun piti olla oikeassa! Minun..

-No, et ollu Matts. Et tälläkään kertaa. Totuus saatiin selville ja se on pääasia. Ei se, että sun aivotukses jostain ongelmallisesta avioliitosta pelastais päivän..

Matts muuttuu omituiseks ja alkaa paasaamaan suu vaahdossa.

-Sinä oot lavastanu tän koko jutun! Sen takia, että mun työ näyttäis huonolta ja sä saisit kunnian kaikesta! Ei tällänen ole mahdollista! Sä pilasit kaiken ja otit kunnian itelles!

-Kuule nyt vitun tippa-liisa! Ota asia vastaan miehen lailla, ei sun teoria toiminu. Mitä sitten. Mut älä sä saatanan donitsi-imuri ala vittuilee jostain perkeleen lavastuksesta!

-Sä lavastit tän! Mä oon siitä aivan varma!

- Sanakin vielä ni saatan sut hautaan pää eellä! Samalla hoidan hommat siihen jamaan, ettet saa lihoilles sopivaa arkkua!

-Sä oot Horatsu menny monta kertaa liian pitkälle. Sillon oon ollu hiljaa. Nyt en enää ole, mä teen susta valtakunnan toimistoon valituksen ja pidän huolen, ettet enää peittele jälkiäs mun avulla. Tämä asia ei jää tähän!

Raivoten se paksu mulkku hyllyy ovesta pihalle. Matkalla ulos se antaa Jackille korvatillikan.

Jack parkasee kivusta ja kattoo mua koiranpentu-ilme kasvoillaan. Se odottaa multa tukea ja saa ainakin huomiota.

-Älä sinä ny rupee ulisemaan!

Jot on kaikesta ihan pihalla. Se tuijottaa välillä Jackia ja välillä mua. Se alkaa haistelemaan sormiaan orkun partaalla ja yksinkertasesti ilmottaa.

-Mä lähden nyt libidoimaan. Meen Riitalle.

Mun naama venähtää jalkapöytään kiinni, kun vasta nyt tajuan, miks se on niin puolustellu Riittaa.

-Ei jumalauta Jot! Panetsä Mattsin muijaa?

-En. Rakastelen ja hellin. Me olemme Riitan kanssa yhtä sielua, löysimme toisemme kauheuden keskeltä ja vailla armon viserrystä. Nostin Riitan helvetistä jossa hänellä ei ollut oikeaa miestä, se helvetti oli olla osa Mattsin elämää!

-No ei se vieläkään sieltä helvetistä oo päässy jos se sun kanssa pyörii. Tollasen pallittoman hullun se löysi, eikä mitään oikeaa miestä! Tajuutsä yhtään perkeleen paskasammio, mihin kuseen sä ittes oot laittanu? Matts tappaa sut, repii sun pään irti ja kaivaa sun keuhkot paljain käsin irti!

-Minä en välitä! Rakkaudella ei ole rajoja! Mutta sinä, kylmäsydäminen yksinäinen itsensätyydyttäjä, et ikinä voi sitä ymmärtää!

Ennen kun ehdin sanoa mitään Jotille, se kääntyy koppavan näkösenä ympäri ja lähtee pihalle. Toivottavasti se Riitta on yhtä paksu kun Matts, se vois liiskata ton hollantilaisen kusipään lihoillaan. Jack siirtyy ikkunan viereen tuijottamaan kun Jot lampsii pihalla. Se huitoo mut sinne. Meen naama kiinni ikkunaan ja huomaan kun Jotia vastaan tulee hymyilevä, aivan vitun hyvännäkönen blondi vastaan. Se halaa Jotia ja antaa sille suukon.

-Jack! Mitä helvettiä? Onko toi se Riitta!?

-Joo, on. Upea ilmestys vai mitä?

En voi muuta kun nyökätä. Riitta on aivan tajuttoman hyvännäkönen, mun elämässä tollaset tyttöystävät on vain unissa. Riisun sitä silmilläni kunnes muistan, et se on Mattsin exä ja sit alkaa vituttaa.

-Miten helvetissä toi voi olla Mattsin exä?! Puhumattakaan siitä, et se on Jotin joku kadonnu sielunpalanen?!

Jack kuolaa ikkunassa kiinni, eikä varmaan tajunnu mitä edes sanoin. Huohottaen se sanoo.

-Kato nyt noita punasia pusuhuulia, tota kevyesti ruskettunutta ihoa, niin täyteläisen herkullisia rintoja. Ja toi sen perse! Voi jumala! Se on niin..

-No kai mä nyt sen saatana huomaan! Ei sun tarvii selostaa. Mä en vaan voi tajuta, miten helvetissä Matts ja Jot on päässy ton muijan puristukseen! Vittu! Mä en saa edes pornokaupasta tekpillua, saatana!

Hermostun niin helvetisti, että meinaan lyödä pääni lasin läpi. Saan kuitenkin pidettyä hermoni ja yritän olla ajattelematta koko asiaa. Perkele, tää on niin tätä.

Siirryn ikkunasta kauemmaks, ennen kun hyppään siitä läpi, nappaan samalla Jackin irti ikkunasta. Se on kiinni siinä kun imukuppi, toivottavasti se otti huulirasvansa mukaan. Lähti nimittäin aika herkullinen ääni, kun repäsin sen irti siitä paskasesta lasista. Jackin istuutuessa mun pöydän viereen, mä nappaan Mattsin työtuolin ja istun siihen.

Otan ajatukseni pois Riitan rintojen välistä lopullisesti ja yritän jatkaa älyllistä ajattelua, Jackin vielä huohottaessa. Käsken sen ottaa nyrkin pois housuistaan, mut se on nyt jossain omissa maailmoissaan. Päätän lähteä helvettiin asemalta, kun rupee vituttaa liikaa. Sanon Jackille hei moit, mut se ei varmaan edes huomaa, kun se kuolaa siinä onnessaan.

Saa huomenna sit hoitaa viralliset systeemit kuntoon, sen Simone Langbörnin pidättämiseks. Odottakoot se ja Pena huomiseen kuulusteluhuoneissaan.

En halua enää päivääni pilata millään työhön liittyvällä. Ryyppäämään en jaksa lähteä taas, joten turvaudun äärimmäiseen varasuunnitelmaan. Lähden kuntosalille. Luin jostain paskasta lehdestä, että salilla käynti lievittää stressiä ja todella hyvin. En ikipäivänä ois kuvitellut, et menisin sinne, mut nyt ei muu auta. Jos sais edes jotenkin ajatukset pois työasioista.

Yks tosi iso miinus salilla käymisessä on se, et Jaakkolan-Vainion Mainio-kuntosalin mainoksessa on jumppatrikoihin sullottuja mummoja. Toivottavasti ne ei tulis mun aikana sinne, naksuvine tekonivelineen.

Joissain leffoissa aina salilla, tulee vastaan sellasia pornokoneita, että silmät luiskahtaa päästä. Pääsen salille ja huomaan totuuden. Eihän täällä mitään perkeleen naisia näy missään! Mut kun nyt tänne asti tulin, niin on pakko jotai hyödyllistä keksiä. Ei yhtään kiinnostais nostella rautoja, kun kädet varmaan menis poikki. Tälläsillä pavunvarsilla ei nosteta kun omaa vehjettä ja sitäkin kaksin käsin.

Kävelen suosiolla ohi prässien ja penkkien ja suuntaan kulkuni kohti jumppasaleja. Kurkin ikkunoista ja meinaa eiliset kahvit nousta kurkkuun, kun siellä joraa ne ”Vanhene varmasti” –hoitokodin asukit, neljä numeroa liian pienissä hotpantseissä. Hyi helvetti.. Nyt oksettaa. Nopeesti nyt jotain muuta ajateltavaa. Juoksen hirveetä vauhtia pois, kunnes huomaan, että viereisessä salissa alkaa joku jumppa nimeltä Slayrobic. Mitähän se tarkottaa..

SUNNUNTAI

AI SAATANA! Sattuu niskaan ja koskee maksaan. Perkele! Tarkotus oli eilen päästä stressistä eroon, mut se vaan lisäänty sen perkeleen Slayrobicin takia. Ois varmaan pitäny vähän miettiä mistä tulee se sana Slayrobic. Tietenkin se ”jumppa” oli Slayerin ja aerobicin yhdistelmäjumppaa. Ai helvetti, särkee joka paikkaa. Niskaa varsinkin, ei sen moshaamisen takia, vaan kun loppuhuipennuksen aikana yks äijä innostu liikaa, sen moshatessa sen tekarit lensi suoraan mun niskaan. Tottakai se oli joku wannabe gootti, joka oli viilannu ne kulmahampaat, niin koko kalusto jäi niskaan törröttämään. Nyt vielä pitäis jaksaa mennä töihin. Vittu! Ois vaan pitänyt lähteä ryyppäämään eilen.

Lähden ilman suurta kiirettä asemaa kohti. Radiota en halua kuunnella, koska sieltä ei mitään rakentavaa tulis kuitenkaan. Ajelen hissun kissun, ja koko perkeleen kupla paukkuu ja rämisee siihen malliin, et pelkään sen räjähtävän. Nopeesti lämä pohjaan ja töihin!

Pääsen asemalle, vihdoin ja viimein. Siellä on kuollutta, Matts on ainakin tosissaan vetänyt pultit, kun sitä ei näy. Jot sekoilee oman pöytänsä ääressä ja kiekuu puhelimessa, ilmeisesti Riitan kanssa.

-Höpö. Heheh, en mä sitä vetäny. Sä sen vedit ja tuntu hyvältä. Ei, höpö. Mä oon, säki oot! Joo!

Onko sen nyt pakko jaaritella paskaa työaikana.

-Jot! Lopeta se lässytys ja pistä puhelin kiinni!

Ei se kuule mitään, jatkaa vaan jaarittelemista.

-No, ei noin saa sanoa. Se olin minä! Sun oma nassikka!

Sun oma nassikka?! Mitä helvetin leikkejä ne oikeen leikkii? Tai, oikeastaan en halua tietää..

-JOT! NYT JUMALAUTA LAITAT SEN PUHELIMEN KIINNI! KUULETSÄ PERKELE!

Sit se käntyy mua kohti ja sulkee puhelimen. Se tuijottaa mua ja alkaa hymyilemään. Se venyttää suunpieliään kun hullu. Mitä vittua?! Sit se avautuu.

-Mä oon niin onnellinen! Riitta on mun ikioma mopo!

-Mopo? Väännätkö sitä kahvasta ja annat kaasua?

-Ei! On vaan niin hyvä olla!

Vai niin. Kauanko tätäkin vitun onnea saa todistaa. Ei tästä työnteosta taida tulla yhtään mitään. Pakko soittaa se Jack tänne asemalle. Toivottavasti se pääsee heti tänne. Väsyneeltä se kuulostaa vastatessaan.

-Halojaa.

-Jack. Horatsu tässä.

-Halojaa!

-Jack! HORATSU TÄSSÄ!

-No hei.

-Tuu asemalle heti! Käsitellään ne todisteet loppuun ja heitetään toi Simone kiven sisään.

-Mitä.. En mä taida. Nyt on sunnuntai.

- Sunnuntai? Kuules ny unikeko! Sä perkeleen kuplamuoviaivo herätät mut keskellä yötä, jonkun helvetin vasaran takia, ja nyt ku mä soitan sulle aamulla, niin sä et voi tulla kun on sunnuntai! Olkoot vaan! Tuu tänne heti!

En tiiä menikö perille, kun löin luurin korvaan. Jackin tuntien se kuitenkin tulee heti ja tuo pullakahvit mukanaan. Siihen on luotettava.

Päätän mennä keittämään kahvia ja napsautan telkkarin samalla päälle. Siellä tulee uutiset.

”..Jaakkolan-Vainiossa, siitä sitten nyöhemmin. Juuri saadun tiedon mukaan Rikospaikka-asiantuntijat on suurennuslasin alla. Haastateltavana on entinen Rikospaikka-asiantuntija Matts Stein. Matts kertoi olevan huolissaan Jaakkolan-Vainion oikeudenmukaisuuden toteutuksesta. Hän on esittänyt vallan siirtämistä kokonaan Petri W. Kauhun hallinnolla ja armeijalle. Tällöin Rikospaikka-asiantuntijoiden tarve loppuisi..”

Voi vitun Matts! Mitä se nyt on menny tekemään?! Ei helvetin kuustoista!  

Lähen saman tien kahvihuoneesta ja sopivasti Jack tallustaa sisään asemalle.  Se näyttää siltä, kun se ois heränny autonsa hansikaslokerosta. Valitellen se sanoo.

-Huomenta. Ai..

-No huomenta. Mites sä ny noin rähjäseltä näytät?

-Meni vähän myöhään inventaario.

-Mikä helvetin inventaario?

-Meinattiin N.D. Johanssonin kanssa, et pitää tehdä inventaario ruumishuoneella.

Inventaario ruumishuoneella. Kun Jackista on kyse, en halua ehkä tietää enempää.

-Inventaario? Mitä helvettiä te siellä ootte inventoinu?

-No, laitettiin aakkosjärjestykseen kaikki asiakkaat. Nimen tai sukupuolen mukaan…

-JACK! Älä kerro enempää! En halua tietää..

Pakko nyt hoitaa tärkeät asiat ensin alta pois, et pääsen hyvällä syyllä töistä pois. Ois aika heittää se Simone selliin ja pistää Pena takasin hoitamaan sitä sekunda-tavara-kauppaansa. Pitää jatkaa siitä mihin jäin eilen, ennenku Jack alko kylvettää nyrkkiään haaroissaan.

-Jack, onko se oikeesti nyt varmaa, et Simone on Justiina?

-On, yksi ja sama henkilö. Se varmistui dna-testillä jonka tein myös.

-Eli Justiina Jouninen on vain kuvitteellinen henkilö. Simone Langbörn on Pena Jounisen vaimo. Ja se on syyllinen Sonnyn ja Silo-Penan murhiin. Kai me voidaan se todistaa?

-Joo, voidaan. Jääpiikistä saadut sormenjäljet vahvistavat sen. Minä ajatt..

Jackin hölötykset loppuu seinään, kun mun puhelin alkaa taas huutaa.

-Horatsu puhelimessa.

-Valtakunnan esimies Petri W. Kauhun assistentti, Rikhard Järvinen hyvää päivää!

-No moi.. Mitä sä haluat?

-Me olemme juuri selvittämässä rikospaikka-asiantuntijoihin kohdistuvaa epäluottamusta. Olemme saaneet luotettavalta taholta todisteita, että te Horatsu Kaino olette vääristelleet todisteita ja että olette korruptoitunut koko johto. Pitääkö väitteet paikkansa?

-Mitäs helvettiä luulet? Ei tietenkään! Ja kerro miks jumalauta mä sellasen myöntäisin, jos se ois totta!?

-Siksi että Petri W. Kauhu on juuri allekirjoittamassa virallista tutkimusta rikospaikka-asiantuntijoista. Se käsitellään siten, että olet syytettynä useasta eri rikoksesta ja että rikospaikka-asiantuntijat lakkautetaan.

-Mitä?! Ei tossa nyt oo mitään perkeleen järkeä! Onko se pilluhullu tosissaan? Ette te voi lakkauttaa ainoota lakia ja järjestystä vaalivaa virastoa. Kuka valvoo lakia ja muita paskajuttuja?

-Kauhu on ottanut yksin vallan, hän on nimittänyt luotettavan henkilön puolustusministeriksi, joka vastaa armeijan kanssa laista ja järjestyksenvalvonnasta Jaakkolan-Vainiolla. Teille ylikomisario on luvassa oikeuskäsittelyitä ja joudut vankilaan. Onko asia ymmärretty?

-Tumppaa läpees horoperse!

Perkele! En sulje puhelinta, vaan heitän sen ikkunan läpi. Jack tuijottaa mua kuin neitsyt pornotähteä. Se taas haluaa kuulla, mistä helvetistä mä hermostuin.

-Jack! Se vitun Matts teki musta ilmotuksen ja ne runkkutulpat usko sitä! Meiän toiminta lopetettiin, joten kannattaa varmaan hipsii himaan.

-Mitä sä teet? Kuulin sen verran puhelusta, että sulla voi tulla tukalat paikat. Miten sä pärjäät?

-Älä nyt iso mies rupee vetistelemään! Ne saa mut oikeuden eteen mustassa pussissa ja varvaslaputettuna! Mee nyt, ettet sä vaan joudu kuseen mun takia..

-Okei, mut entäs Simone ja Pena?

-Mä keksin jotain. Nähdään joskus.

Jackin lähtiessä kiireellä mä yritän kelata, et mitä helvettiä mä teen. Pakko päästä himaan ja sit nollata tilanne, mut ensin se pariskunta pitää vapauttaa. Nappaan ison lätkäkassin kaapista ja tyhjään asekaapin sisällön siihen. Otan myös pampun matkaan ja suuntaan kohti Simonen kuulusteluhuonetta. Simone on ihmeissään ja nappaan sitä hihasta kiinni. Talutan sen Penan kuulusteluhuoneeseen ja työnnän sisään. Siellä Pena istuu suu auki ja saa seurakseen Simonen, joka sekin on suu auki. Annan Simonelle pampun ja heitän Penalle ysimillisen. Sanon molemmille ennen kun lähden.

-Hyvää jatkoa molemmille!

Simone jää tuijottamaan tyhmänä ja kiljuu.

-Miks sä annoit tolle pyssyn ja mulle pampun?!

-Sanotaan että tasa-arvon nimissä. Niin muuten Pena, toi sun akkas on Simone Langbörn oikeesti. Ei muuta ku sovintoa tekemään!

Lyön oven kiinni ja laitan sen vielä lapsilukkoon. Pena oli kyllä sen verran vittuuntuneen näkönen, että uskon sen pistävän Simonen kylmäks. Tai sit se paukuttaa koko lippaallisen omaan nuppiinsa. Joko tai, ihan sama. Nyt mun on pakko päästä vaan helvettiin täältä.

Juoksen portaat alas ja pääsen pihalle asemalta, vihdoin. Nyt pitää vaan suunnata kulku himaa kohti. Toivottavasti ne Kauhun armeijan tyypit ei tuu vastaan. Lähen kävelemään kohti autoani, kunnes kuulen oman kännykkäni äänen. Perkele, puhelin on yhtä sitkee kun entinen emäntä.  Heittää ikkunasta kadulle, niin silti se jaksaa huutaa. No, kai on pakko vastata.

-Haloo.. Jos siel on se Rikhard, niin voit tumpata läpees!

-Horatsu! Tääl on Sade. Missä sä oot?

-No moi, mä lähen nyt asemalta himaan päin.

-Mitä on oikeen tapahtunu? Kuulin uutisista, et sä oot etsintäkuulutettu.

-No se paksu poika flippas ja pisti mut kärsimään, kun loukkasin sen tunteita. Nyt ois aika lähtee maanpakoon tai jotain. Soita parin päivän päästä, mä yritän päästä piiloon. Nyt on vähä kiire.

-Ok, saatan tulla käymään sun luona myöhemmin,  jos oot paikalla. Moi!

Sade pisti puhelimen kiinni ja mä jatkoin matkaani autolle. Autolle päästessäni huomaan, et se on hakattu ihan paskaks. Nokkapelti on pystyssä ja siitä roikkuu joku lappu.

”Kannattaa varoa missä kuljet, kasvata silmät selkään kanu. Terv. Vihollisesi nro 1 Matts”

Voi helvetin tyhmä Matts, se on ”kamu”. On se yks sankari, saatana.

Revin paperin ja lähden jalkasin kotia kohti. Sen verran jyskyttää ajatus takaraivossa Kauhun armeijasta, et juoksen koko matkan. En ois vaan ikinä ajatellu, et juoksisin töistä kotiin.

200 metrin juoksumatka on lyhyt, mut ottaa se aika koville. Pääsen kotiovelle ja avaan varovasti jätesäkeistä tehdyn oveni nurkasta, ettei se vaan repeä. Liimaan reunan takasin kiinni ja raahaudun sohvalle. Otti juoksu niin koville, et melkeen yskin oikeen keuhkoni pihalle.

Tunnin verran hengittelen sohvalla ja yritän palautua juoksustani, napsautan telkkarin päälle ja otan tukevan ystävän viereeni. Kaksripaisen viskipullon. Selaan hetken kanavia ja huomaan et Jaakkola-tv:llä alkaa just uus viihdeohjelma, ”Shokkikokki”. Mitähän helvettiä siinä tehdään.

”Tervetuloa katsojat, Shokkikokin pariin. Säännöt ovat yksinkertaiset: 1: kilpailijamme valitsee yhden numeron 1-10 väliltä, sekä yhden kirjaimen. 2: numero kertoo mitä ruokaa kokkimme tekee ja kirjain kertoo mitä vaikeutusta ruoanlaittoon tulee. Ensimmäinen kilpailijamme on Vainion vattula –ravintolasta ”kulinaristi jeesus”, Untamo Tuominen!

Nyt on Untamolla jännät paikat. Untamo, minkä numeron ja kirjaimen valitset?

-Valitsen numeron 9 ja kirjaimen C.

9-C on Untamon valinta. Ja katsotaan mitä se tarkoittaa. Untamon tehtävänä on tehdä neljälle hengelle gulassia. Ja vaikeutuksena Untamo saa tärskyn etälamauttimesta! Onnea Untamo ja hyvää onnea!”

Hyvä ohjelma. Voi olla, et Untamon gulassin lisäks, sen pallit kärähtää. Kaikkea paskaa ne tv-tyypit kans keksii.

Siinä ku lojun sohvalla, kuulen kun kadulla porukka potkii ikkunoita paskaks ja helvetinmoinen ammunta kuuluu jostain kauempaa. Siel taitaa olla pienet mielenosotukset tai sit ryöstöfestarit, kun poliiseja ei oo enää olemassa. Perkeleen Kauhu, toivottavasti sillä ois näyttelijäajoilta joku piilevä penis-lepra. Ehkä se pudottais sen maan tasalle.  Kelailen ja selailen kanavia siihen malliin, et näppäimet tippuu kohta kaukosäätimestä. Joka kanavalta tulee joku Kauhun puhe, muuta ei näytetä shokkikokin lisäks. Kai tota jullia vois ny kuunnella hetken, jos vaikka se peruis puheensa. Ja pääsis vähän jyvälle, että missä koko maassa mennään.

”Hyvät kansalaiset! Tänään me vapauduimme poliisisorron alta. Rikospaikka-asiantuntijat ovat vihdoin laitettu vastuuseen väärennetyistä todisteista ja korruptiosta. Tänään astumme rauhan aikakauteen ja siihen emme tarvitse lain mukaan toimivaa toimielintä. Minä nimittäin olen tämän maan ainoa ”oikea ELIN”!”

Voihan visva! Toi ukko saa mut hulluks! Kävelen suutuspäissäni keittiöön ja kun niin elottoman paljon vituttaa, niin tuikkaan kaukosäätimen tehosekottimeen ja napsautan sen päälle.

-PYSY SIELLÄ!

Meni taas aika pahasti hermot palasiks, samoin kaukosäädin. Näyttää koko keittiö siltä, kun joku kääpiö-robotti ois levinny lattialle. No, kai se kanavien vaihto onnistuu telkkarista käsin.  Pään jyskyttäessä nappaan kaksripasen viskipullon ja otan hömpsyn molempien Jaakkolan-Vainion niemimaan kautta. Terhakka napsu, meinaa taju mennä heti kun istun alas. Hörähtelen hetken sohvalla ja taivun ihme solmuun. Sammun lopulta siihen, pää polvien väliin jumittuneena. 

MAANANTAI (taas)

Ai perkele.. On niskat aivan helvetin kipeet. Nukuin sit samassa solmussa aina aamuun asti. Kurkkaan ikkunasta pihalle ja nään, kun tankit ajelee pitkin katua, ettiiköhän ne mua? Ei ne ainakaan löydä mua osotetietojen perusteella, koska virallisesti tässä kämpässä asuu Pedro Gambina Ollila. Sitä nimeä käytän aina kaikissa jutuissa, joista joudun maksaa enemmän kun tuopin verran.  Ite en omista mitään. Kaikki on Pedron omistuksessa. Ole!

Telkkari oli jääny ilmeisesti päälle, kun siellä on taas joku ekstra-uutislähetys. Kauhu se taas paasaa siinä ja mesoo kun halkastu harakka.

”Kansalaiset! Olen saanut teiltä kuulla, että teitä huolestuttaa yleinen järjestys ja turvallisuus. Turha huoli, haluan esitellä teille uuden puolustusministerin, Lordi Matts Stein!”

Just oon ottamassa aamuhömpsyä viskistä, heti kun kuulen Mattsin nimen, niin purasen koko kaulan poikki. Meni hyvä viski pilalle perkele! Siellä se paksumaija nyt on, niin kun maailman sankari.

”Kansalaiset, kiitos kaikille. Teitä on väärinkohdeltu ja se on väärin. Minä Matts Stein, pidän huolen, ettei vääriä todistuksia tehdä enää koskaan. Minulla on myös hyviä uutisia. Minä, löysin kolme vuotta sitten kadonneen tupakkatehtilijan Jacques Langbörnin tyttären Simonen. Hän on kunnossa ja tämän uuden aikakauden kunniaksi hänen velat ovat annettu anteeksi. Myös pelkoa aiheuttanut ”nappimurhaaja” on saatu kiinni. Minä henkilökohtaisesti pidätin Jaakkola-Marketin omistajan Pena Jounisen.

Olemme saaneet kuulla että mahdollisia vallankaappausyrityksiä on tekeillä, tiedämme että heitä johtaa Rikospaikka-asiantuntijoiden entinen ylikomisario Hora..”

VITTU! Menee hermot nyt niin lopullisesti, et nappaan koko telkkarin syliin kesken Mattsin syyttelyn ja nakkaan telkkarin seinään. PAM!

Koko paska vaan tussahtaa nurkkaan ja tietenkin syttyy tuleen. Ei ois pitäny jättää niitä pontikkapulloja just siihen kohtaan, vittu. Nyt on aika lähtee, mieluiten mahdollisimman nopeesti. Onneks on aseita lätkäkassillinen, niin ei tarvii ottaa turpaan keneltäkään matkalla.  

Juoksen ulos kämpästä ja ulko-ovella Sade tulee vastaan. Se sit tuli niinku meinaskin.

-Sade! Nyt mennään jonnekin, mun kämppä sytty tuleen.

-Miten?

-No Matts oli telkkarissa, niin mun telkku tappo ittensä. Aja nyt vaan.

Saden kaahatessa, katon kuinka savu nousee mun kämpästä. Onneks en omista mitään hyödyllistä, ja onneks sain aseet matkaan. Niille voi tulla vielä tarvetta. Viime maanantaina tuntu aika huonolta, nyt tuntuu niin vitun huonolta ettei henki kulje.

Saden kaahatessa läpi Jaakkolan-Vainion kuuluu radiosta seuraavaa:

”Tänään Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukiolla on voitonjuhlaparaati! Tervetuloa kuuntelemaan laulua , sekä kaikenlaista muuta ääniterapeuttista meteliä. Paikalla myös ylin valtionelin, Petri W. Kauhu. Sekä puolustusministeri Lordi Matts Stein. Tervetuoloa, liput maksaa neljäkymppiä henkilöltä.”

Tosi kivaa. Revitellään sen kusipään uroteoilla, vaikkei se paskiainen oo tehny muuta kun vetäny muovikassillisen rinkeleitä, saatana! Pakko sinne on kuitenkin mennä, vaikka naamioituneena, jos sais vaikka potkastua sitä Mattsia kasseille. Perkele, kun vituttaa! Meni duuni ja nyt meni huumorintaju!

Ajellaan vielä hetken aikaa ympäri kyliä. Paraatijuhla alkaa kello 18, joten tässä on pari tuntia aikaa tehdä jotain muuta. Ei vaan kamalan paljon tuu ideoita mieleen, kun koko paskamaan armeija haluaa repiä mut siivuiks. Muuten olisin menny keilaamaan.

-Sade? Et keksis mitään hyödyllistä tekemistä?

-Öö. En. Ajellaan nyt vaan jonnekin ja yritetään olla herättämättä huomiota.

Saden ajaessa keskustasta poispäin, mielenosottajalauma menee edessä. Me ei päästä niitten ohi ajamalla, joten Sade tööttää ja huutaa niille.

-Menkää vittuun edestä hipit, tai mä ajan päälle!

No joo. Ei tainnu auttaa. Eihän ne siirry, mut ne saartaa auton. Perkele. Kun asiat ei vois enää mennä hunommin, niin Jot ilmestyy joku saatanan jalkajousi kainalossa auton viereen. Tietenkin se on ottanu Riitan mukaan. Jotin lähestyessä autoa, mielenosottajat väistyy tieltä. Se on varmaan niitten joku messias. Avaan ikkunan, kun Jot lähestyy autoa.

-Jot! Mitä sä täällä teet? Ja ketä noi rätteihin pukeutuneet hipit on?

-Horotsu. Me olemme täällä osoittamassa mieltämme, Mattsia ja sitä isopippelistä diktaattoria kohtaan. Olemme sinun puolellasi.

-Ai, miks helvetissä nää sun kusiaiset saartaa meitä?

-Koska olitte röyhkeitä.. Mutta saatte mennä ohi. Minun on aika puolustaa maatamme lailla supersankarin.

-Aha, mikä sun sankarinimi on? Lentävä Hollantilainen ? Vedä sit vitunnahkaviitta päälles ja hyppää katolta! Päästä nyt meidät helvettiin täältä.

-Selvä, Horotsu. Mut ainut tie pois on Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukion halki. Matts on kierojen runkvistiyhdistyksen jäsenien kanssa vartioimassa muita teitä. Niin, ja Horotsu.. Onnea matkaan!

Vihdoin ja viimein päästään lähtemään. Hermostun Jotin ja Riitan näkemisestä niin helvetisti.

-Sade, vie mut helvetin kauas täältä. Mä en jaksa tätä paikkaa enää yhtään.

-Okei, mennään. Mut meidän pitää mennä Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukion läpi, keskusta ja sivutiet on kaikki miehitetty Mattsin kokoamista joukoista. Jot just sano sulle niin.

-No voi vittu. Enhän mä mitään kuullu mitä se mulle sano, kun tuijotin Riitan tissejä. Aja nyt vaan.

Saden kaahatessa huomaan kun koko kylä on menny ihan sekasin. Yks pässi kantaa lippua jossa lukee: ”Tehdään se, me!” Näitä perkeleen hippejä on koko keskusta pullollaan. Ne on vaan kerääntyny tänne ja kaikki on menossa sinne aukiolle osottamaan mieltä, jossa on ne voitonjuhlat.

Päästään mateluvauhdilla Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukiolle ja se on täynnä tankkeja. Voihan paska. Nyt tais mun tie loppua tähän. Sade huomaa jotain muuta ja sanoo.

-Tsiigaa, noi hamppupaitaset ninjat osottaa mieltään.

-Johan on markkinat, ne on pottuuntuneita.

Ninjoilta ne vähän näyttää, yhellä mielenosottajalla on vaan väärät asusteet mukana. Resorissa keskellä naamaa lukee nimittäin ”Sloggi” ja nenän yli menee haarakiila. Toivottavasti sloggit oli pesty.

Helvetisti väkeä täällä vaan on. Menee kymmenen minuuttia, ennen kun tajuan, et ne tankit ruikkii konekivääreillä mielenosottajia. Tää on niinku jostain paskasta splätteri leffasta. Mielenosottajat on ainakin vihasia, niillä on kylttejä ja lippuja joissa lukee: ”Oikeutta, ei armeijaa! Rasiantuntijat takaisin!”

Kerrankin nään, jonkun ikävöivän poliisia. Mua vaan huolestuttaa, et mitä tästä seuraa. Pakko yrittää olla kuikuilematta ikkunasta ulos enempää, ettei mua vaan huomata ja ammuta.

Tankkeja alkaa olla kymmenen jonossa, kun ne huristelee keskellä aukiota. Joku mielenosottajista pomppii tankin eteen ja nostaa kätensä kohti tankkia. Tankit pysähtyy kun seinään. Pysäyttääkö se äijä yksin koko tankkiletkan? Ainakin hetkeks. Tulee ihan älyttömän hiljasta, kunnes tuttu ääni megafonista huutaa.

”-Aja päälle! Murskaa se!”

Matts huutaa megafonista kun hinaaja ja tankki pistää aukion kivetykset koville, kun se kaahaa kohti mielenosottajaa. Mielenosottajalla menee suklaat housuihin, kun se jää tuijottamaan päälle jyräävää tankkia. Just ja just se saa väistettyä. Nyt on pakko päästä helvetin kauas täältä ennen kun meiät hoksataan täältä. Nimittäin alkaa noi solttupojat juosta ympäriinsä ja räiskiä sarjatulta mihin sattuu.

-Sade.. Nyt ajat mut Jaakkolan-Vainion alpeille. Tiedän yhen piilopirtin siellä.

-Okei. Kai sä oot ok?

-No vitut. Kaikki meni päin persettä sen Mattsin takia. Mä toivon, et se kanttinaama jäis kiinni omista paskapuheistaan, eikä syyttäis muita niistä.

-Joo, tää on perseestä. Mut ennen kun vien sut mihinkään, niin käydään kyllä jossain syömässä.

Kiire ois pois, mut Sade on oikeassa. Pakko mun on syödä jotain. Ajellaan Taivaallisten punaisten lyhtyjen aukiolta pois ja sivupeilistä näkyy kun polttopulloja lentää joka helvetin suuntaan. Pahinta on kuitenkin se, kun joku juoksee munasillaan pitkin katua kyltti kädessään jossa lukee:

”Tämä on vain mielivaltaa, homoilua!”

En oo varma, tarkottaako se itteään vai mielenosotusta? Molemmat asiat sopis tohon protestilauseeseen. Sen tyypin protestointi saa todella ikävän lopun. Joku solttupoika täräyttää sitä kumiluodilla nakin nokkaan. Tais kirpasta, ainakin vauhdilla se pysähty. Nyt ei empatiat auta, eteenpäin.

Porukkaa on edessä aivan sairaasti. Meidän on pakko jättää auto tähän ja jatkaa jalkasin.

-Sade. Mihin me mennään syömään?

-No, en mä tiiä. Mitä tälle autolle tehään?

-Jätetään tähän. Ei me sitä taskuunkaan saada. Minne me nyt mennään syömään?

-Vittu, tää auto makso enemmän kun Haaraoisen kinkkutehdas! En mä halua jättää tätä mihinkään! Mee sä.

-No, älä jätä. Mä lähen ainakin juosten karkuun, ja kävelen kun kunto loppuu. Soita jos selviät hengissä täältä.

-Okei, mä en jätä tätä autoa ikinä! Nähään..

Hyppään autosta pihalle, ihmisiä juoksee ihan perkeleesti sinne sun tänne. Olis se Sade voinu tulla mun mukaan. Vitun pakoputken rakastaja! Tässä taas ollaan, oman onnen nojassa. Sade jää istumaan autoonsa, siellä se sivelee nahkapenkkejä naama kiemuralla. Kai tästä on pakko lähteä juosten pois.

Pääsen pakenevan väkijoukon keskelle, ehkä täällä on turvallista. Juoksen väkijoukon keskelle ja siellä on hippinaisia rinnat paljaina. Ne on todella hyviä esimerkkejä siitä, mitä käy naisille jotka syö vain ituja. Tissit muuttuu tiskiräteiks. Onneks en tajunnu koskaan mennä mielenosotuksiin, jos siel on tällästä. Ihan sama, pakko jatkaa matkaa. Tissejä näkee muuallakin, ja jos oikeen hullaantuu tisseistä, niin niitä saa leikkauksessa itelle vaikka kaks paria.

Juoksen kolmesataa metriä aukiolta sivukujalle, siellä on onneks ravintola. Pääsen ravintolan eteen ja tuijotan ihmeissäni ravintolan kylttiä: ”Nikon naurava nakki.” Voihan vittu.. En menis tuonne missään muussa tapauksessa, mut nyt on hätätapaus. Onneks muut väkijoukosta jatko matkaansa eri suuntaan ja Mattsin käskyttämä armeija juoksi perässä.

Pääsen Nikon nauravaan nakkiin ja haju on sen mukainen. Hajun perusteella Nikon nakkien lisäks, täällä haisee jonkun muunkin”nakki”. Pakko kuitenkin saada ruokaa, en muista koska edes viimeks söin.

-Päivää herra. Tervetulloo syömään Nikon nakkeja!

-En mä haluu mitään helvetin nakkeja! Kai teillä on jotain muuta?

-No, nakit tekee miehestä karjun. Älä mollaa Nikon nakkeja.

-Sano nyt vaan, saako täältä muuta ruokaa, kun niitä Nikon nakkeja?

-Joo, saa. Päivän erikoisuus on nakkisose pyttipannulla. Listan suosituin herkku on gallialaista kukkoa, nakkitäytteellä ja bratwurstilla. Kokin suosikki on nakit ja muusi.

-Voi saatana! Eikö teillä oo mitään, missä ei oo nakkeja?

-Niinku mitä?

-Vaikka pitsaa?

-On meillä pitsaa..

-Mitä pitsaa?

-Pepperonipitsaa..

-Voi vittu!

-No, tää on Nikon naurava nakki. Mitäs odotit?

Voi saatana mikä paikka! Ton äijän lisäks osaa olla muutenki jotenkin erikoinen paikka. Seinällä on iso juliste, jossa jätkä seisoo alasti kylpyammeessa ja alla on teksti, ”Where’s the nakki?”. Mitä vitun nakkihulluja nää on?!

-Missä ruoassa on vähiten nakkeja?

-No, meil on tarjous tosta voitonjuhla-salaatista, se maksaa 4,90.

-Salaattia? Mitä siinä on?

-Salaatinlehtiä, kurkkua, majoneesia, nakit ja muusi.

Voi jumalauta.. Pitääkö jokapaikkaan tunkea nakkeja? Mitä vittua mä nyt syön, ei tee mieli ainakaan nakkeja. Pakko päästä jonkinlaiseen järkevään kompromissiin, ilman niitä nakkeja.

-Kuule, tee mulle pitsa jossa on 4 täytettä.

-Tuleeko siihen nakkeja?

-No ei vitussa tule nakkeja!

-Mtäs sitten?

-Siihen tulee tuplajuusto, ananas, kana ja kebab. Okei.. Kai teillä on noita kaikkia?

-On joo. Eli, siis nakkeja viidenneks?

-Mitä vittua?! Mä sanoin sulle jo, etten halua nakkeja!

-Mut, siihen sais viidennen lisukkeen ilmaiseks. Laitetaanko salamia?

-Ei helvetti! Laita saatana vaikka mummos siihen pitsan päälle, kunhan siinä ei tuu olemaan nakkeja!

-Okei. Se ois sit kympin, kiitos. Voitte alottaa ruokailun tosta nakkipöydästä..

­Ei helvetti mitä paskaa! En kyllä koske yhteenkään vitun nakkiin enää ikinä!

Hetken jäähdyteltyäni aivoja, yritän miettiä miten pääsen sinne Jaakkolan-Vainion alpeille. Odottelen hiki hatussa sitä pitsaa, pelonsekaisin tuntein. Mietityttää myös, et missä Sade menee. Toivottavasti se pääsi sen maasturinsa kanssa pois sieltä aukiolta. Pääsisin sen kyydissä ainakin sinne alpeille. Sen autoon jäi tietenkin se mun lätkäkassi, joka oli täynnä aseita.

Ootan pala kurkussa sitä pitsaa, kunnes se tuodaan mulle. Katon pitsaa, eikä siinä näytä olevan nakkeja. Luojan kiitos! Tarjoilija kyttää mua, eikä sano mitään. Se ilmeisesti kinuaa tippiä, kun se niin rauhattoman näkösenä hyörii ympäriinsä.

-No? Eikö täällä saa syödä rauhassa?

-Eiku..

-Mitä?

-Sitä vaan, et mä pahoittelen Nikon ja koko keittiön puolesta.

-Siis mitä sä pahoittelet?

-Siis sitä, että keittiöltä oli nakit loppu..

-Mee rutakulli vittuun siitä nakkeines!

Menee hermot nakkien takia niin pahasti, et paiskaan sitä tarjoilijaa ranskanleivällä päin näköä. Se lähtee koikkelehtimaan takasin keittiön suuntaan. Nälkä unohtuu ja vitutuksesta viskaan sen pitsan suoraan olan yli. Hetken hiljaisuuden jälkeen, takaa kuuluu huuto:

-Hei! Meikäläisen safkahetki meni vituiks!?

Ääni on jotenkin tuttu. Käännyn ympäri ja silmät venyy metrin. Se pitsa lensi suoraan sen kuljetuspalvelua pitävän Sami Luden päälle! Mitä helvettiä se täällä tekee? Se tunnisti mut heti, kun käännyin sitä kohti. Pitsanjämät päässä ja leuanpielet nakkikeittoa valuttaen, se huutaa.

-Miks sä noin teit, you mään?

-Sori. Mitä helvettiä sä täällä teet? Kai sä oot muuten sen Sepeteus Jaakkolan vieny vankilaan?

-Joo, mä vein sen eilen. Mut, mun duunit loppu tänään, kiitos sen Mattsin ja Kauhun. Ne halus säästää valtakunnan menoja, joten ne lopetti mun kuljetuspalvelut ja päästi Vainion suiston vangit vapaks. Valtakunnalla on joku säästö-ohjelma. Paska juttu meille. Nyt ei auta muu, kun nakkikeitto.

Voi paska.. Ois pitäny mennä vaan McJaakkolaan hampurilaiselle. Tää tästä enää puuttu. Mietin vaan, et Sepeteus Jaakkolan kiinnisaaminen oli maailman paras asia. Sit ku saadaan se loppujen lopuks kiven sisään, niin ne perkeleen kusipäät päästää sen vapaaks! Ei helvetti! Säästö-ohjelma, voihan vittu!

-Sami hei. Ootsä tosta asiasta aivan varma, että vangit on päästetty pois?

-Joo, joo! Vankilan tilalle suunnitellaan jotain rauhallisuuden tyyssijaa. Jotain tällästa terapeuttista laitosta. Sen nimeks tulee muistaakseni Bord ’El. Kauhu on ihan innoissaan siitä.

-Bordel? Voi perseensuti! Tekeekö ne vankilasta bordellin.. Mitä vittua sen Kauhun päässä liikkuu? Nähtävästi ei mitään. Miten sä tiedät tosta?

– Matts kerto mulle eilen puolivahingossa, se on nyt tulossa tänne. Se tulee tänne duunaa mun kans asiasta jotain uutta sopimusta. Alustavasti meil on sellanen diili, et saan valtakunnan kansliasta viedä roskia. Jatkossa mulla on mahdollisuus, roudata asiakkaita Bord ’Eliin.

-Vai niin. Mä häivyn!

Jos Matts on tulossa tänne, niin parempi häipyä pois. Vai että bordelli vankilan tilalle? Ei saatana..

Juoksen nakkihelvetistä pihalle, tai siis yritän. Kuitenkin pysähdyn jonkun kyynärpäähän oven suussa. Lennän kaaressa perse edellä styroksiseen nakkiin, joka on ulkona oven edessä. Voi nakki saatana!

Nousen vaivoin ylös ja yskin verta. Nostan päätä ylöspäin, kunnes pahin painajainen toteutuu.

-No, no, no.. Mikäs valepoliisi se täällä on?

En päässy karkuun, nyt joudun sellaseen tilanteeseen mitä ei pitäny tapahtua vielä pitkään aikaan. Joudun kohtaamaan Mattsin.

-Matts. Sä vitun pullukka! Kato nyt mitä sä oot tehny?! Kaikki on päin persettä, sun omahyväsen ihrakerroksen takia!

-Älä Horatsu aloita vittuilua, jos olet liian kovassa seurassa! Nyt sinä joudut vastuuseen!

-Ime sitä rättisitikkas vaihdekeppiä!

Matts vetää taskustaan stiletin ja alkaa sutii ilmaa sillä. Sen vierelle tulee kaksmetrinen mörkö, joka tuijottaa mua hullunkiilto silmissä. Ihmettelen siinä verenmaku suussa.

-Kuka saatana sä oot?

Sillä silmät suurenee, niinku vappupallot ja sit se avaa sen neljämetrisen suunsa.

-Minä olen herra Maani. Herra Kaj Maani. Olen Mattsin henkilökohtainen henkivartija.

-Kaimaani?Mikäs sun mutsis nimi on? Romaani?

Kaimaanilla pullistuu suonet päässä. Se puristaa kätensä nyrkkiin ja murahtaa.

-Perkeleen itikka! Se on Kaj! Jiillä!

Murahtelu jatkuu hetken, kunnes, joku lyö sitä takaapäin sillä styroksinakilla suoraan kiveksille. Herra Maani tipahtaa katuun ja haukkoo henkeään maassa kähisten. Matts mulkkaa mua ja sätkivää mörköä vieressään. Mörön takaa kuikuilee Jot styroksinen nakki kourassaan!

-Siitäs sait, saatanan Katamaraani!

-Jot! Mistä helvetistä sä siihen tulit?

-Ei sen väliä. Minulla on asiaa Mattsille. Väisty Horotsu..

Mattsilla menee jauhot suuhun ja mä oon aivan pihalla koko tilanteesta. Mitä perkelettä tässä nyt tapahtuu..? Mattsin puhelin alkaa soida kaiken kukkuraks. Petri W. Kauhu soittaa sille. Mattsin puhelimen vastaa Jot ja sanoo saman tien.

-Olet paskapää!

Jot kuuntelee hetken ja tuijottaa mua. Sit Jot ojentaa puhelimen mulle.

-Jos siel on se Kauhun kusipää, niin voit tappaa ittes!

-Horatsu, sinä tulet kärsimään kaikesta, mitä teet Mattsille. Pidän siitä huolen!

-Jaa, millälailla?

-Näet sitten!

Sit Kauhu lyö luurin korvaan. Mä jään odottamaan innolla, mitä tästä seuraa. Voiko tässä enää mitään pahempaa edes tapahtua.

Siinä kun mietin asioita, niin Jot heiluu jalkajousen kanssa ja tuijottaa Mattsia. Matts menee polvilleen maahan ja alkaa anoo armoa Jotilta.

-Jot. Älä, me ollaan ystäviä. Se on Horatsu, joka tekee kaiken vaikeaksi, en minä.        

-Älä suosittele itsellesi matkaa helvettiin, jos et ole varannut istumapaikkaa sieltä!

Hä?! Mitä helvettiä toi tarkotti? Matts on aivan paskat housussa. Sitten, Riitta juoksee yhtäkkiä jostain Jotin kylkeen kiinni. Matts tuijottaa niitä molempia ja vavahdellen sanoo.

-Antakaa armoa. Mä pyydän. Riitta, mitä mä oon tehny väärin? Sä tiedät, että mä oon hyvä mies. Tule mun mukaan.

Riitta miettii hetken kiero ilme kasvoillaan ja sanoo.

-Matts. Sä oot niin paska, sängyssä, kodissa ja puutarhassa. Jot on mun mies, se sentään tietää, mitä pitää tehdä naisen eteen.

-Älä Riitta! Me ollaan sielunkumppanit..

Blaa, blaa, blaa. Perkele! Ei riitä et ne kaks alkaa kinaamaan, Jot liittyy myös sanailuun. Saatana!

-Matts! Sinä petit Riitan halut lisätä orgasmeja. Se on ruma temppu, minä näin, koin, nain ja…

Nousen ylös maasta kesken Jotin puheen ja menetän hermoni.

-Nyt turpa kiinni jumalauta! Eikö se riitä, et kuuntelin teiän paskajuttuja Riitasta töissä, pitääkö nytkin saatana!?

Jot ja Matts on aivan hiljaa. Kaj Maani makaa maassa muniaan pidellen. Ainut joka elehtii jotenkin, on Riitta. Se nyrpistää kulmiaan, kun se katsoo Mattsia. Mä en osaa muuta, kun kysyä Mattsilta.

-Ootsä nyt tyytyväinen? Vitun tonttu, kaikki ois voinu olla toisin.

 -Sinä, Horatsu, halusit vapauttaa Pena Jounisen ilman pätevää syytä ja petit Rikospaikka-asiantuntijoiden maineen.

-Minkä vitun maineen? Mitään mainetta ei ikinä oo ollu, paitsi nyt, kun mustamaalasit koko laitoksen. Vitun homolordi! Sä vitun pallokala vapautit Sepeteus Jaakkolankin! Mitä vittua Matts!? Jot, saat tehdä Mattsille vaikka fritsun välilihaan, mä en vaivaudu siihen koskemaan kirveelläkään.

Jot jää seisomaan Mattsin ympärille, paikalle löytää myös Jotin hippikaverit. Ne saartaa Mattsin, sillä aikaa, kun mä liukenen paikalta. Taitaa olla paksun pojan rangaistuksen aika.

Lähden juosten pois kujalta, käännyn vielä viimesen kerran katsomaan taakse. Siellä alkaa helvetinmoinen härdelli, huuto kuuluu ja Matts kiljuu. Hyvästi! Nyt mun tiellä ei oo enää kun se Petri W. Kauhu, mut en yksin pysty sille tekee mitään. Ainakaan selvin päin.

Etenen kujalta palan matkaa ja joka puolella on tulipaloja. Armeijan tyypit juoksee selkä notkolla edestakasin, ilman päämäärää. Juoksen jonnekin teinikahvilaan piiloon, kun tulee vähän tukala olo. Siellä soi Jenni Hartikaisen hitti ”Mä en haluu Puolaan tänä yönä!” ihan saatanan kovaa ja telkkari huutaa niin, et meinaa kuulo mennä. Telkkarista tulee uutiset:

”..Jaakkolan-Vainio on anarkian vallassa. Rähinöinti alkoi pari tuntia ennen voitonjuhlia, joita ei pidetty mellakoinnin takia. Virallisen tiedotteen mukaan, jo ostettuja lippuja ei lunasteta takaisin. Valtakunnan sovintokomitea esitti pyynnön ihmisille: Älkää valittako neljästäkympistä! Valtakuntaan on julistettu hätätila ja ulkonaliikkumiskielto. Sitä rikkovia ammutaan, ainakin kerran. Entinen rikospaikka-asiantuntijoiden ylikomisario Horatsu Kainoa epäillään Petri W. Kauhun salamurhan yrityksestä, joka tapahtui hetki siten kulinaristien suosimassa loistoravintolassa..”

Loistoravintolassa? Salamurha? Mikä tossa uutisoinnissa meni oikeen vikaan..? Saatana, jos mä olin äsken loistoravintolassa, niin oon maailman surullisin ihminen! Tätä se Kauhu ilmeisesti tarkotti, kun se sano pistävänsä mut kärsimään. Haistakoon sissijuustojaan!

Samantien mun puhelin soi.

-Horatsu puhelimessa.

-Moi, Sade täällä! Missä sä oot?

-Mä oon jossain teinihelvetissä, täällä on jotkut goottikemut, tai matalahemoglobiinisten nuorten ilta. Missä sä ite oot?

-Just ajoin tosta Nikon nauravan nakin ohi, siel oli sullekin tuttu raato. Mut selitän paremmin, kun otan sut kyytiin.

-Okei. Hae mut visvatornin juurelta, vartin päästä.

Sade sulkee saman tien puhelun. Mä pistän puhelimen taskuun, nappaan kahvilasta ulos tullessani joltain hörhöltä pinkin stetsonin ja lyön sen visusti päähäni. Juoksen kun kiimanen hirvi pitkin katuja, aikomuksena päästä ehjänä visvatornille. Visvatorni on 400 metrin päässä, joten sinne luulis pääsevän ehjin nahoin. Siellä haisee niin helvetin karmeelle aina, siitä nimi visvatorni. Ajattelin, ettei sinne ainakaan kukaan halua vapaaehtoisesti mennä. Toisaalta se ei oo yllättävää, että Jot asuu visvatornia vastapäätä..

Pääsen kun pääsenkin visvatornin kupeeseen, iltakin alkaa jo hämärtyä. Hyvä niin, pääsen helpommin sinne alpeille piiloon hämärässä.

Odotan hetken aikaa piilossa, kunnes Sade kaahaa visvatornille maasturillaan. Sen auto on ammuttu  seulaks. Vitun vihasena Sade näyttää olevan siellä ratin takana. Se jarruttaa mun kohdalle ja huutaa.

-Tuu nyt saatana kyytiin, ettei tää auto kärsi enempää.

Pysyn hiljaa hetken ja kattelen, kun Sade puristaa rattia rystyset valkosina. Saan sen muihin maailmoihin hetkeks, kun kysyn.

-Mtä sä Sade olit selittämässä jostain tutusta raadosta. Oliko se Matts?

-Matts? Ei, ei todellakaan. Se raato oli se Riitta.

-Riitta? Missä Jot oli?

-Ei näkyny.  Siellä Nikon nauravan nakin edessä oli muutama armeijan tyyppi, Mattsin entinen muija makas maassa verilammikossa ja Matts, sekä sellanen mörön näkönen hullu seisoskeli siinä ylpeen näkösinä.

-Voi paska. Kun mä lähin sieltä, niin Jot oli teilaamassa Mattsin. Mitä helvettiä siellä oikeen tapahtu.

-Ei minkäänlaista käsitystä, mut pääasia et pääsit karkuun.

Sade ajelee keskustasta pois, missään ei näy autoja tai ihmisiä. Kaikki on jossain piilossa, niin kohta mäkin oon. Sade päästelee maasturilla sellasta kyytiä, että ollaan alpeilla hyvin pian. Mua kuitenkin vaivaa yks asia, joka ei sinäänsä liity mihinkään.

-Sade, mä luulin eka kun puhuit tutusta raadosta, et se ois ollu mun serkku.

-Kuin niin?

-No kun se myi itteään noilla kulmilla, vielä vähän aikaa sitten. Kuulemma jotain kotipalvelua se piti. Tai jotain sellasta se selitti mulle..

-Kotipalvelua?Aika monipuolista tarjontaa. Ei siinä, että mä olisin sen palveluja tarvinnu.

-Ihan sama.  Nimittäin en haluu kuulla siitä mitään, mulle riitti se, et näin sen kuvan netissä. Sen häpykarvat oli kun Yoko Onon tukka. Eka sen piti haravoida, ennen kun se pysty mennä vessaan.

Sade ei sano mitään, vaan muuttuu kalpeeks ja oksentaa auton ikkunasta pihalle. En halua kertoa enempää, ettei se aja puuhun tai ammu mua. Automatkasta alpeille, tuli kuitenkin yllättävän hiljanen. Ei Sadekaan enää keksiny mitään sanottavaa, varsinkaan kun kuuli mun serkusta. Pääasia kuitenkin että aletaan lähestyä mun sedän omistamaa mökkiä, keskelle korpea. Nyt kun mä jään tänne, niin joutuu Sadekin jotain tekemään, että asiat paranee. En vaan viitti sen apua vielä pyytää. Se auttaa varmasti pyytämättä. Siinä ajellessa mun puhelin soi.

-Horatsu.

-Jot täällä.

-Jot! Mitä helvettiä siellä Nakkipaikassa tapahtu?

-Riitta tapettiin, mä pääsin karkuun.

-Aha, missä sä oot?

-Mä meen jokapaikan-aktivistien yömajaan. Sieltä Matts ei osaa mua etsiä. Mä otan suhun yhteyttä huomenna, ja mä tarviin sit sun apua, et voin tappaa sen Mattsin!

-No, se ei yllätä. Mielelläni mä autan.

Jotenkin helpottavaa kuulla, et Jot on hengissä, se nyt ainakin on raivoissaan Mattsille. Muuten mulle on ihan sama mitä se tekee. Voi olla, et Jot ei saa mua kiinni enää huomenna, on nimittäin puhelimesta virta vähissä.  

Ajellaan hissukseen pientä hiekkatietä, keskellä pöpelikköä ja Sade vielä kertoo suunnitelmistaan.

-Horatsu. Mä palaan takasin selvittämään asioita, jos voisin jotain tehdä. Yritän selvittää mitä se tynnyrimaha miettii sun pään menoks ja yritän ottaa yhteyttä Jotiin.

-Okei. Kiitti jo etukäteen kaikesta, vituttaa vaan kun kaikki meni perseelleen. Mun telkkarikin hajos.

Hyppään autosta pihalle, kun saavutaan rähjäsen tönön pihaan. Kattelen ympärilleni ja musta tuntuu että maisemakin on homeessa. Perkele, kuitenkin suuntaan kohti mökkiä. Siellä joudun hetken kyykkimään. Vähän toivottoman olosena pääsen verrannalle. Sade huutaa mulle vielä autosta.

-Horatsu hei! Kyllä sä pärjäät! Mä tiedän, ettei tää sua lannista, tää ei nimittäin oo kaiken loppu..

Hetken mietin koko viikkoa ja tuijotan Sadea. Ehkä se tuli tänne molomaahan oikeaan aikaan ja auttaa mut loppujen lopuks pois tästä sopasta. Sade yrittää jotenkin helpottaa mun oloa.

-Hei, Horatsu! Mennään sit vetää kunnon viskilärvit, kun tää homma loppuu. Pärjäile!

-Joo. Kyllä mä pärjään. Nähdään taas, ja kiitos!

Sade lähtee kaasuttaen näkyvistä, samalla kun astun verrannalle. Veranta narisee jalkojen alla niin, et pelkään sen romahtavan, uskaliaasti kuitenkin lähestyn ulko-ovea. Avaan oven varovasti, mutta se paukkuu ja rätisee niin, että sammal tippuu oven pinnasta. Pääsen sisälle, ja meinaan pyörtyä hajusta, hyi helvetti! Ihan kun joku ois kuollu tänne. Ajatuksissani paukautan oven kiinni, ja samassa rysähtää keittiön kattopaneelit alas. PAM! No voi vittu! Oma koti kullan kallis..

Kävelen keittiöön ja nojaan tiskipöytään. Mietin koko viikkoa, etenkin viime päiviä. Yks asia on ainakin varma: Maailma on täynnä hulluja, tää viikko on siitä erinomainen todiste. Kelailen, että miten tästä tilanteesta selviän, ja mietin, et onko tää kaiken loppu? Jos kerran kaikki vangit on armahdettu ja päästetty vapaaks, niin mulla riittää kyllä tekemistä.

Pistän puhelimen torakoita vilisevälle tiskipöydälle, siitä loppuu akku ihan just, enkä pysty sitä lataamaan. Jos se nyt huomiseen vielä toimis, niin saisin puhuttua sen hollannin ihmeen kanssa. Just kun laitan puhelimesta virtaa pois, se alkaa heti soida.

-Horatsu puhelimessa.

Helvetinmoinen yskiminen ja rykiminen kuuluu puhelimesta, mut kukaan ei sano mitään. Kuuntelen korvat höröllä, mut ei sieltä kuulu kun yskimistä.

-Kuka siellä on? Mulla ei oo virtaa pelleilemiseen..

Yskiminen loppuu. Ääni on jotenki tuttu, mut en kuitenkaan heti tunnista sitä. Ääni rohisee sen verran pahasti. Hetken kaveri vetää happea, ennen kun sanoo.

-Anteeksi. Meni lankkuperuna väärään kurkkuun, just kun soitin.

-Ei se mitään.. Kuka vittu siellä oikeen on?

-Ylikomisario, Kaino.. Minä haluan pelata peliä!

-Ei jumalauta!

Sit loppuu akku…